Vuorovaikutus > Vapaa hahmotus

Humanismin ja etiikan modernisointi: Informationistinen ja experientalistinen e.

<< < (2/7) > >>

Laika:
Minua ei vaivaa sinänsä se, jos meillä on jokin uskonto. Olen pallotellut mielessäni, miten vaivattomasti moraalin kieli on muutettavissa poliittiseksi kieleksi, poliittinen taloudelliseksi ja taloudellinen kieli uskonnolliseksi, myyttien kieleksi. Olisi hyvä, jos meillä olisi tosi uskonto. Eräiden mielestä sanaa uskonto ei saa kieliopillisesti käyttää edellisessä mielessä! Yrittäkääpä siinä olla hengellisiä.

Kun edellinen tunnistetaan, luovutaan nominalismista. Maallistuneiden kansojen keskuudessa uskonnollisuus nykyään on välttämättä ainoastaan analogisessa suhteessa varhaisemman ajan uskonnollisuuteen, ja emme tunnista sitä, jos katsomme väärästä paikasta (eli sieltä, mistä se ennen vilkkui).

Minun puolustukseni uskonnolle on se, että on rehellisempää julistaa avoimeksi käsityksensä ja kutsua sitä uskonnoksi, kuin teeskennellä muille ja itselleen sen olevan fakta. Puhuttaessa esimerkiksi tieteellis-teknisestä maailmankuvasta on varmaan totta, että tieto eri aloilla on lisääntynyt, mutta se ei ole jakaantunut tasaisesti sen enempää kuin ymmärryskään. Siinä suhteessa on tieteellisiä maailmankuvia ja sitten on tieteellisiä maailmankuvia, eikä mikään maailman mahti erota niitä toisistaan kuin poliittisten kamppailujen voittajina ja häviäjinä. Struggle for politics. Lisäksi tietyt näkökohdat eivät muutu tieteellisiksi, koska niitä ei voida empiirisesti todistaa sellaisiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi väittämä, että kärsimystä tulisi vähentää maailmassa. Jotkin taustaolettamat saattavat olla meille yksilöinä jopa niin itsestäänselviä, ettemme pysty edes kuvittelemaan, kun muut eivät jaakaan niitä. Oletamme esimerkiksi yleisesti ottaen, että muut eivät toivo meille sadistisia asioita. Se edellyttää luottamusta muihin (ja olettaman siitä, etteivät he ole sadisteja), sillä yhteistyö ilman luottamusta ei ole mahdollista. Näin perustavanlaatuiset käsityksemme muuttuvat sosiaalisiksi suhteiksi, suhteet käytännöiksi, käytännöt rakenteiksi, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Mutta ne eivät ole kaikille identtisesti samat, ja niiden totuus on ikään kuin arbitraarinen.

Kenties lähin vastine muinaisten uskonnolle olisi se diskurssien kokonaisuus, joka paisuisi nykyaikana ylitse muiden mahdollisten puhunnan ja ajattelun tavoille, ja joiden itsestäänselvyyksiin lapset kasvavat. Kukin voi tehdä diagnoosin sen luonteesta itsekseen, jos pystyy. On epäselvää pystyvätkö useimmat siihen, koska se merkitsisi jo määritelmällisesti siitä tietoiseksi tulemista laajamittaisesti, ja siten diagnosoidun ilmiön luonteen muuttumista arbitraariseksi, sen murenemista tai ainakin vakavaa hapertumista reunoiltaan.

MrKat, oliko Harari siis se kirjoittaja, josta mainitsit Antropologisen Etiikan ketjussa? Hän pöllii ajatuksiani, joten en voi sikäli kiistää hänen kiinnostavuuttaan.

MrKAT:

--- Lainaus käyttäjältä: Laika - La 12.03.2016, 21:34:34 ---Lisäksi tietyt näkökohdat eivät muutu tieteellisiksi, koska niitä ei voida empiirisesti todistaa sellaisiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi väittämä, että kärsimystä tulisi vähentää maailmassa. Jotkin taustaolettamat saattavat olla meille yksilöinä jopa niin itsestäänselviä, ettemme pysty edes kuvittelemaan, kun muut eivät jaakaan niitä. Oletamme esimerkiksi yleisesti ottaen, että muut eivät toivo meille sadistisia asioita. Se edellyttää luottamusta muihin (ja olettaman siitä, etteivät he ole sadisteja), sillä yhteistyö ilman luottamusta ei ole mahdollista. Näin perustavanlaatuiset käsityksemme muuttuvat sosiaalisiksi suhteiksi, suhteet käytännöiksi, käytännöt rakenteiksi, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Mutta ne eivät ole kaikille identtisesti samat, ja niiden totuus on ikään kuin arbitraarinen.

--- Lainaus päättyy ---
Just, ja tuo on ollut minulle mitä kipeimpiä paikkoja se tajuta. (Mm. eräällä kreationistien valtaamalla Yahoon tiedefoorumilla kun huomasin että jotkut mahdollisesti seuraisivat Herran ääntä, tai sellaiseksi kuvittelemaansa, mitä hirveimpiin tekoihin. Tajuta se, että faktoilla ei voi muuttaa toisen valintoja ja haluja ja mieltymyksiä, arvoja. Tai pakkomielteitä. Eli  minulla/tieteellä ei ole siihen työkaluja).


--- Lainaus ---MrKat, oliko Harari siis se kirjoittaja, josta mainitsit Antropologisen Etiikan ketjussa? Hän pöllii ajatuksiani, joten en voi sikäli kiistää hänen kiinnostavuuttaan.

--- Lainaus päättyy ---
Just sama. Lukiessa sinä tulit useasti mieleeni ... :D
Harari mainitsi maailman levinneimäksi uskonnoksi kapitalismin (ja rahan). Se ylittää perinteisten uskontojen rajat vaivattomasti. Ehkä siinä olisi vinkkiä myös universaalin etiikan työkaluksi? Siis esim. boikotoin Soda Streamia koska se kyykyttäessään palestiinalaisia pitää yllä apartheidia.. ja sitä rataa. Money talks - if not Gods.



valtteri:

--- Lainaus käyttäjältä: MrKAT - Pe 11.03.2016, 22:32:11 ---Yuval Harari nimittää provosoivasti humanismia uskonnoksi joka palvoo ihmisyyttä. Kirjassaan Sapiens.. s.261 on jaottelu jota tulkitsen väljästi oikaisten näin:
 o  Liberaali humanismi : yksilöllisesti, jokainen H.sapiens, sielu, on arvokas : ->universaalit ihmisoikeudet
 o  Sosialistinen humanismi: kollektiivisesti, jokainen on tasa-arvoinen           ->kommunismi, keskitysleirit
 o  Evolutionaarinen humanismi: H.sapiens muuttuva laji, edistettävä kohti yli-ihmistä ->natsismi, keskitysleirit

Nuo on jo vanhaa kamaa. Itse täydentäisin 2000-luvulle (hienostelevat nimet hihastani):

 o Informationistinen humanismi: Jokainen yksilö on ainutlaatuinen informaatiovarasto (DNA ja kokemusmuisti), ja säilyttämisen ja tutkimisen arvoinen
 o Experientalistinen humanismi: Jokainen yksilö on kokemuksellisen arvokas.

Näitä voi toki laajentaa. Informationistisesti jokainen eliölaji ja yksilö on ainutlaatuinen DNA-varasto, sitä arvokkaampi mitä harvinaisempi on laji.
Experientalistisesti (elämyksellisesti/kokemuksellisesti) jokainen erikoinen sittiäinen on myös arvokas. Jollekin.

Experientalistisesta humanismista on myös irvokkaita sovelluksia jo nähty. Vanhan ajan sirkuksen freak show:t jo vuosisata sitten jenkeissä (kerran näin siitä tosi-tv-mäisen elokuvankin joskus 30-luvulta).

--- Lainaus päättyy ---

Ihmiset, ja eliöt yleensä, ovat DNA:n suhteen, siis geneettisesti, pitkälle s a m a n l a i s i a, ei ainutlaatuisia. 

"On average, in terms of DNA sequence all humans are 99.5% similar to any other humans.[2][3]"

https://en.wikipedia.org/wiki/Human_genetic_variation

Ihminen lajina ei kauheasti eroa geneettisesti apinasta tai hiirestä. 

"- 75% of mouse genes have equivalents in humans (source), 90% of the mouse genome could be lined up with a region on the human genome (source) 99% of mouse genes turn out to have analogues in humans (source)"

http://www.eupedia.com/forum/threads/25335-Percentage-of-genetic-similarity-between-humans-and-animals


Ihmisen erikoisluonne lajina tulee jostain muualta kuin geeneistä. Ja tuskinpa tuo 0.5 prosenttia geenien eroissa ihmisyksilöiden välillä ole selitys havaittaviin (fyysisiin ja mentaalisiin) eroihin ihmisyksilöiden välillä.  Jonkun tietyn ihmisen ominaispiirteet ei olisi peräisin mistään geeneistä. Geenien pohjalta valmistuu ja pysyy yllä tietty universaali (hyvin pitkälle) homogeeninen biomassa, joka sitten muiden tekijöiden vaikutuksesta erilaistuu enemmän tai vähemmän ainutlaatuisiksi elämän ilmiöiksi.

Yksilölliset erot (näiden materiaalisessa rakenteessa) syntyvät ilmeisesti DNA:n (geneettisen informaation) kopioimisen aikana ja jälkeen?? Yksilöiden välille syntyy pieniä eroja proteiinien rakenteessa mikä näkyy esim. hylkimisreaktioissa eintenluovutuksessa. Kyse on ilmeisesti uniikeista prosesseista ja rakenteista (saman geneettisen informaation toteuttamisessa). Tietyt samat geenit voivat reaiisoitua aivan eri lailla eri ihmisillä.  Yksilön ainutlaaatuista yksilöllisyyttä ei voi lukea tai päätellä DNAsta (tai tämän "yksilöllisestä" genomista)

Tähän liittyy myös  tämä mielenkiintoinen komplikaatio aiheeseen:

https://en.wikipedia.org/wiki/Epigenetics

Organismit ovatkin pikemminkin (olosuhteiden ja erilaisten prosessien mukaisesti) ulkoaohjattuja  kuin sisältäohjattuja (geneettisesti ohjelmoituja automaatteja).

 


MrKAT:

--- Lainaus käyttäjältä: valtteri - Pe 29.07.2016, 18:51:09 ---Ihmiset, ja eliöt yleensä, ovat DNA:n suhteen, siis geneettisesti, pitkälle s a m a n l a i s i a, ei ainutlaatuisia. 

--- Lainaus päättyy ---
On ne ainutlaatuisia. Jokaisessa meistä on 10-20 uutta mutaatiota. Monista geeneistä on lukuisia eri variaatioita (vrt. silmän väri, ihonväri, HLA-antigeenit jne). Niiden kombinaatio on ainutlaatuinen per nokka. Jo matemaattisestikin.

valtteri:

--- Lainaus käyttäjältä: MrKAT - Ti 02.08.2016, 23:26:04 ---
--- Lainaus käyttäjältä: valtteri - Pe 29.07.2016, 18:51:09 ---Ihmiset, ja eliöt yleensä, ovat DNA:n suhteen, siis geneettisesti, pitkälle s a m a n l a i s i a, ei ainutlaatuisia. 

--- Lainaus päättyy ---
On ne ainutlaatuisia. Jokaisessa meistä on 10-20 uutta mutaatiota. Monista geeneistä on lukuisia eri variaatioita (vrt. silmän väri, ihonväri, HLA-antigeenit jne). Niiden kombinaatio on ainutlaatuinen per nokka. Jo matemaattisestikin.

--- Lainaus päättyy ---

"On average, in terms of DNA sequence all humans are 99.5% similar to any other humans.[2][3]"

https://en.wikipedia.org/wiki/Human_genetic_variation

Edellistä rupesin tosiaan ihmettelemään.

Miten tohon suhtautuu alleelien käsite. Eli jos alleelit on samoja geenejä samassa lokuksessa mutta eri muodossa (näin se ilmaistiin opetusTVssä :) ) 1)   niin  mitä se tarkoittaa? Kuinka se voi olla vielä sama geeni jos se vaihtelee alleelien muodossa. Eikö geenillä ole muuta kuin yleistä merkitystä? Sanotaan, että geeni aiheuttaa silmien värin. Tällä ilmeisesti tarkoitetaan eri alleeleja joilla on eri DNA:n emäsjärjestys. Entäs esim. itse silmän rakenne? Onko siinäkin väriin verrattavia rekenne-eroja, jotka syntyvät eri emäsjärjestyksen ja näin toisistaan eroavien proteiinien kautta? Ihmiselimille ei olekaan mitään yhtä ja ainutta reseptiä tai kaavaa vaan rakennusaineiden koostumus voi vaihdella. Ilmeisesti kemian tiedot on sen verran puutteellisia ettei oikein ole selvää, että kuinka pitkälle  "sama" aine voi pysyä samana  kun sen pohjalla oleva kaava vaihtelee. Vaikkapa kuinka paljon insuliinin koostumus  voi vaihdella että se pysyy insuliinina täyttäen funktionsa elimistössä. Esimerkki tuli siitä kun luin tuossa Biologian oppikirjaa ja siinä oli kohta, jossa mainitiin, että esim. sian insuliini ei poikkea paljoakaan ihmisen insuliinista.  Entäs henkilö X:n insuliini verrattuna henkilö Y:n insuliiniin? Sinun mielestä kummallakin on ainutlaatuiset yksilölliset insuliinit?     

     
1) https://opetus.tv/biologia/solubiologia-ja-perinnollisyys/


Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta