Hiekkalaatikko > Leikkikoulu

Pakollinen pakkoruotsi

(1/2) > >>

mks:

--- Lainaus käyttäjältä: Jorma Moottori - La 10.10.2015, 23:16:51 ---Jos sovitaan, että kieltä jota puhuu vain muutama, olisi turha pelastaa, niin väistämättä herää kysymys: mikä on säilyttämisen raja?

Viisi miljoonaa puhujaa?

--- Lainaus päättyy ---

Mielestäni kielten tarkoituksellinen hävittäminen ja keinotekoinen pelastaminen ovat molemmat kyseenalaisia toimia.

Yhtä kyseenalaista on viiden miljoonan pientä kieltä puhuvan opetella kolmesataatuhantisen vähemmistön kieltä lakisääteisesti ilman pitäviä käytännön perusteita.

Kieli on kommunikaation väline. Sen tahallinen valjastaminen alistamisen välineeksi on terroria.

mks

Patu:
Jos nyt tulkitsin oikein..minunkin mielestäni ruotsin kieltä kohdellaan Suomessa kuin katoamassa olevaa harvinaista kieltä, joka meidän tulee pelastaa Suomessa.

Jorma Moottori:

--- Lainaus käyttäjältä: mks - Ti 13.10.2015, 08:21:21 ---
Kieli on kommunikaation väline. Sen tahallinen valjastaminen alistamisen välineeksi on terroria.


--- Lainaus päättyy ---

Tästä olen ehdottomasti aivan samaa mieltä.

Ketjun aloituksesta en voinut päätellä aiheena olevan "pakkoruotsikeskustelun".

mks:

--- Lainaus käyttäjältä: Jorma Moottori - Ti 13.10.2015, 12:03:36 ---
--- Lainaus käyttäjältä: mks - Ti 13.10.2015, 08:21:21 ---Kieli on kommunikaation väline. Sen tahallinen valjastaminen alistamisen välineeksi on terroria.

--- Lainaus päättyy ---
Ketjun aloituksesta en voinut päätellä aiheena olevan "pakkoruotsikeskustelun".
--- Lainaus päättyy ---

Ketju ei ollut "pakkoruotsikeskustelu". Avaus koski aivan eri asiaa.

Asia tangeerautui kysymykseen pakkoruotsista sen kautta miten eri tavoin kieliin puututaan ulkopuolisesti.

En ole puolustamassa 20 viimeisen rantaruotsalaisen sipoovariantin kielen tekohengitystä ajatuksella, että muutoin loppukin pellinginveneen tekotaito katoaa enkä ole sulkemassa valistusleirin suomenkurssille viimeisiä RKP:n äänestäjiä.

mks

Topi:
Ihmettelen jonkin verran sitä, miten ruotsin lakisääteisestä asemasta saa terrorismia ja tai ruotsista Suomessa "sorron välineen".

Jos koko kielipoliitiikka olisi todellisuudessa historiasta ja identiteettikysymyksistä irrallinen hyötykalkyylin alainen asia, silloin voisimme yhtä hyvin hankkiutua hiljalleen eroon suomen kielestä. Minusta on historiallisesti haluttu ajatella, että ruotsin kieli kuuluu tähän maahan ja on samoilla perusteilla ylläpidettävä ja tuettava kuin suomikin.

Luulen että joskus menneinä vuosikymmeninä oli keskimäärin vähän erilainen käsitys ruotsin ja ruotsinkielisten osuudesta ja merkityksestä maan itsenäistymisell, kulttuuriperinnölle ja koko tähänastiselle vaellukselle. Varsinaista ruotsin kieltä enemmän minua kiinnostaa tässä yhteydessä vaihtelevantasoisen kaksikielisyyden merkitys maan historassa ja sitä kautta syntynyt "jokin mielle ominainen". Voi ajatella jotain Sibeliusta, Kiveä, Gallén-Kallelaa. Siinä ei siis ole oikeastaan olennaista pelkästään ruotsinkielisyys tai pelkästään suomenkielisyys vaan niiden rinnakkaiselo. Tuoreempina esimerkkeina tulevat mieleen Tove Jansson ja Kjell Westö. Se on jotenkin vähän "erilainen" juttu, kun kirjailija tai taiteilija itse on enemmän tai vähemmän kaksikielinen, pystyy arvioimaan käännöksiä ja itse taidekin elää eräänlaista "kaksikielistä" elämää.

Nyt taas ruostsin suhteen tilanne on se, että vaalimisen keinot on alettu kokea huonoiksi, epäoikeudenmukaisiksi, ynnä muuta. Olen samaa mieltä siitä, että ruotsin pakollisuus ei ehkä ollut alun perinkään niin hirvittävän viisas ratkaisu. Se ehkä edustaa jotakin sisällissodan traumoista periytyvää (ja myös joskus hyvää) tasapäistämisen henkeä, että tehdään tällainen lukumääristä ja valtasuhteista mukamas irrallinen, tasaväkisinä pidettävien osapuolten keskinäinen "diili", malliin te luette suomea ja me ruotsia ja alles gut.

Kieliterroriksi en kuitenkaan tohtisi tätä kutsua useammastakin syystä. En usko, että taustalla on varsinaisesti ollut pahoja aikeita tai valtapyrkimyksiä. Toisekseen en usko, että ruotsin asema millään tavalla nytkään heikentää suomen asemaa tässä maassa. Ongelma on lähinnä se, että keino on aika laajamittainen (kaikille pakollisuus), oppimistulokset ovat surkeita, ja kun ruotsi vie yhden vieraan kielen paikan ja englanti on käytännössä toinen pakollinen, muiden vieraiden kielten opetus ja osaamienn on se, joka tässä suoraan kärsii. Plus se, että mahdollisesti käytetään kaikkien aikaa muuten vain vähän huonosti. Sitten jos muiden vieraiden kielten opetukseen tarvitaan erityisjärjestelyjä, sekin voi taas olla jostain pois, ja syntyy sellainen knock-on-vaikutus. Jolle en ironisesti keksi suomenkielistä sanaa.

Ja siis vielä: ongelma näyttäytyy myös siinä, että tämän koko vyyhdin takia ruotsi nyt sitten näyttätyy pakkoruotsina ja vieraana kielenä "toisen kotimaisen" sijaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu