Vuorovaikutus > Vapaa hahmotus

Länsi

<< < (3/7) > >>

MrKAT:

--- Lainaus käyttäjältä: wade - Su 13.03.2016, 22:03:43 ---Korpela huomauttaa, että nykyinen Moskovan patriarkka selitti, että Venäjällä ei ole koskaan ollut skolastiikkaa, renesanssia tai valistusta... ja nämä ovat länsim. yhteiskunnan perustalla.

--- Lainaus päättyy ---
On yksi merkittävä asia, josta edellä kaikki ovat vaienneet ja erottaa meidät mm. Venäjästä. Se on lännen kokema
   uskonpuhdistus eli reformaatio.

Joskus YLE radiossa joku ajattelija sanoi tätä "uskonnollista vallankumousta" merkittäväksi syyksi lännen nousuun ja eroomme suhteessa itään (hämärästi muistellen).

wade:

--- Lainaus käyttäjältä: MrKAT - Su 13.03.2016, 22:27:04 ---
--- Lainaus käyttäjältä: wade - Su 13.03.2016, 22:03:43 ---Korpela huomauttaa, että nykyinen Moskovan patriarkka selitti, että Venäjällä ei ole koskaan ollut skolastiikkaa, renesanssia tai valistusta... ja nämä ovat länsim. yhteiskunnan perustalla.

--- Lainaus päättyy ---
On yksi merkittävä asia, josta edellä kaikki ovat vaienneet ja erottaa meidät mm. Venäjästä. Se on lännen kokema
   uskonpuhdistus eli reformaatio.

Joskus YLE radiossa joku ajattelija sanoi tätä "uskonnollista vallankumousta" merkittäväksi syyksi lännen nousuun ja eroomme suhteessa itään (hämärästi muistellen).

--- Lainaus päättyy ---
Niin, katolinen kirkkohan tunnetusti teki kaikkensa reformaation estääkseen; mutta Euroopassa voimat olivat liiaksi hajaantumisen kannalla.

Lienee ajateltava niin, että Euroopassa oli niin paljon territorianalismia edistävää liikennihtää, että reformaation oli mahdollista onnistua. Sen sijasta että reformaatio olisi luonut tilan itselleen, tila oli jo avoinna. Kun reformaatio sitten lävähti hedelmälliseen maahan, se osaltaan alkoi muokkaamaan tulevaisuutta omaksi kuvakseen.

McNeill & McNeill huomauttavat että uskonpuhdistuksen aikaan uskonnollisen levottomuuden aalto pyyhkäisi yli maailman, ei ainoastaan Euroopan: sekä Kiinassa että Islamin alueella oli tyytymättömyyttä vallitsevaan ja jähmettyneeseen uskonnollisuuteen. Taustalla he katsovat olleen (informaatio)verkoston  laajentumisen, vahvistumisen ja nopeutumisen; sekä näitä seuranneiden kaupallistumisen, kaupungistumisen ja lukutaidon lisääntymisen. Tätä levottomuuden aaltoa seurasi kurin kiristyminen, joka onnistui huonoiten Euroopassa: katolinen kirkko ei yksinkertaisesti onnistunut siinä, missä muualla onnistuttiin paremmin. (McNeill & McNeill 2003[2007], 271-273).

McNeill & McNeill (2003, 275-278) yhdistävät tämän hengellisen myllerryksen tieteelliseen vallankumoukseen. Euroopan poliittinen ja uskonnollinen hajaannus mahdollisti loppujen lopuksi hyvin vapaasti toimineen yliopistojärjestelmän synnyn. Jos joku territorio laittoi tieteilijän kotiarestiin ja kielsi tämän tekstien julkaisun, oli joku toinen territorio halukas julkaisuun. Milloin katoliset, milloin protestantit, tahtoivat estää milloin mitäkin tietoa tai spekulaatiota leviämästä: mm. sekä katolinen kirkko että Luther halusivat tuhota Kopernikuksen kuuluisan teoksen.

Lähde:
McNeill, J.R. & McNeill, William, H.: Verkottunut Ihmiskunta. Vastapaino. Tampere 2007 [2003].

MrKAT:
Täytyy myöntää, että minä sittemmin vähän ajattelin ja "pelkäsin" että reformaatio olisi enempi niinkuin sivutulos tai lännen nousua avustava rinnakkaisilmiö. Renessanssi kait alkoi ennen sitä ja aiemmin musta surma teki tilaa kr-uskon murenemiselle.

Mutta entäs länsimaisten geenit? Onko niillä eroa muuhun maailmaan? Länsimaisia on kait selitelty uteliaiksi ja rationaalisiksi, älykkäiksi, sotaisiksi ties miksi tilanteen tai näkökulman mukaan. Palautuuko ihan kaikki kulttuurisiin sattumiin tai luonnonhistoriallisiin tuureihin ("meilläpäs on vehnää ja hevosia")? Esimerkiksi Neanderthaleilta on selitetty/spekuloitu meidän saaneen perimäämme jotain taudinkestävyyksiä ja vastustuskykyä.

wade:

--- Lainaus käyttäjältä: MrKAT - Ti 15.03.2016, 15:39:23 ---Täytyy myöntää, että minä sittemmin vähän ajattelin ja "pelkäsin" että reformaatio olisi enempi niinkuin sivutulos tai lännen nousua avustava rinnakkaisilmiö. Renessanssi kait alkoi ennen sitä ja aiemmin musta surma teki tilaa kr-uskon murenemiselle.

Mutta entäs länsimaisten geenit? Onko niillä eroa muuhun maailmaan? Länsimaisia on kait selitelty uteliaiksi ja rationaalisiksi, älykkäiksi, sotaisiksi ties miksi tilanteen tai näkökulman mukaan. Palautuuko ihan kaikki kulttuurisiin sattumiin tai luonnonhistoriallisiin tuureihin ("meilläpäs on vehnää ja hevosia")? Esimerkiksi Neanderthaleilta on selitetty/spekuloitu meidän saaneen perimäämme jotain taudinkestävyyksiä ja vastustuskykyä.

--- Lainaus päättyy ---
Itse en kyllä lämpeä geeniperustelulle tippaakaan.

Yksi katsanto on, että koska ihmisten taloudelliset verkostot ovat globaaleja, on "Lännen nousu" (ajateltuna jonkinlaisena jatkumon katkeamisena, radikaalina uutena maailmanjärjestyksenä) perspektiiviharha, kyse on globaalin taloudellisen verkoston jatkuvuudesta, jossa on nyt Euroopan vuoro. Euroopan ekseptionalismi on siis enemmän holistisen Euraasian (ja Amerikan) verkoston aspekti.

On huomioitava, että vielä ristiretkien aikaan Aasia oli merkityksellinen: taloudellisesti mahtava ja kristikunnan keskeiset sijat olivat siellä. Pohjoiseen päin Eurooppa oli lähinnä lauma barbaareja. Tai siis, sikäli kuin Euroopasta ylipäätänsä vielä puhuttiin siinä mielessä kuin sen ymmärrämme. (Ei puhuttu).

Monessa mielessä ennen 1800-lukua ja radikaalia demokraattista liikehdintää eliitti muodosti Euroopan ja sivilisaation mitan, kun taas eurooppalainen rahvas oli lauma barbaareja, joilla ei ollut juurikaan tekemistä sivistyksen tai edistyksen kanssa. Vasta demokratisoituminen kansallisten rajojen mukaan loi ajatuksen kansan syvistä riveistä sivilisaation moottoreina. (den Boer 1995[1993]).

---
Ajatelen että nämä "determinoivat" tekijät, kuten maantieto, biologia, jne. ovat vasta viitekehys, joka rajoittaa, ohjaa, mutta myös mahdollistaa toimintaa: ja nämä avautuvat toiminnan potentiaalit on realisoitava jollakin tavalla. Ei olosuhteiden determinoimana, vaan olosuhteiden kehystämänä.

Uskon sattumaan, tai kontingenssiin, siten, että ihmiset eivät voi aloittaessaan toimintaansa tietää mihin se johtaa. Kun paljon eri toimijoita, osin tietoisina toisistaan, osin toisistaan tietämättä, tekevät valintoja ja tavoittelevat erilaisia asioita, syntyy aina yllättäviä ja kontrolloimattomia tilanteita. Tähän pyrkimysten ja yllätysten ketjuun edistyksen ajatus sopii kovin huonosti. Vaikka siten "nousun" kokenut Länsi (tai Eurooppa) historiansa halusi mielikuvitella... ainakin vielä ennen Suurta Sotaa

Lähde:
den Boer, Pim 1995 [1993]: "Essay 1 : Europe to 1914: the making of an idea", Teoksessa: Wilson, Kevin & van der Dussen, Jan (ed.): The History of The Idea of Europe. Routledge. Lontoo.

Laika:

--- Lainaus käyttäjältä: wade - Ti 15.03.2016, 21:57:36 ---
--- Lainaus käyttäjältä: MrKAT - Ti 15.03.2016, 15:39:23 ---Täytyy myöntää, että minä sittemmin vähän ajattelin ja "pelkäsin" että reformaatio olisi enempi niinkuin sivutulos tai lännen nousua avustava rinnakkaisilmiö. Renessanssi kait alkoi ennen sitä ja aiemmin musta surma teki tilaa kr-uskon murenemiselle.

Mutta entäs länsimaisten geenit? Onko niillä eroa muuhun maailmaan? Länsimaisia on kait selitelty uteliaiksi ja rationaalisiksi, älykkäiksi, sotaisiksi ties miksi tilanteen tai näkökulman mukaan. Palautuuko ihan kaikki kulttuurisiin sattumiin tai luonnonhistoriallisiin tuureihin ("meilläpäs on vehnää ja hevosia")? Esimerkiksi Neanderthaleilta on selitetty/spekuloitu meidän saaneen perimäämme jotain taudinkestävyyksiä ja vastustuskykyä.

--- Lainaus päättyy ---
Itse en kyllä lämpeä geeniperustelulle tippaakaan.

--- Lainaus päättyy ---

Vähän sama vika täällä, vaikka jossain pitkän aikavälin makrohistoriallisella tasolla voidaan tietysti spekuloida loputtomiin epigenetiikalla ja ilmastolla. Oikeastaan puhuisin mieluummin ympäristön ja yhteisön aineellisesta dynamiikasta ja järjestelmän ja sen ympäristön keskinäisestä muokkautumisesta kuin puhtaasta genetiikasta, koska geneettiset muutokset tapahtuvat kertaluokkaa hitaammin. Darwinismi on ihmeiden ihme, ja silti on helppo unohtaa, ettei Darwinin aikana (ja pitkään sen jälkeen) edes tunnettu geeniä tai geneettistä mekanismia. Darwin postuloi periytyvyyden muista todisteista käsin (ja kyllä, hän teki siinä perinpohjaista työtä). Se ei siis ole luonnonvalintateorialle edellytys itsessään, kunhan teleologia suljetaan pois ja lähdetään liikkeelle järjestelmän ominaisuuksista (ja ei, järjestelmä ei tarkoita eksklusiivisesti yksilöä suhteessa ympäristöönsä, vaan tarkoitan järjestelmäteoriassa määriteltyä järjestelmän ja sen ympäristön välistä suhdetta).

Tiedän, että meillä on MrKatin kanssa näkemyseroavaisuuksia periytyvyydestä, kun en ole valmis redusoimaan kuvasta pois skalaarista ulottuvuutta, kuten ryhmävalintaa. Fuck yeah!

Keksin vasta termin, jota en ole vielä lukenut auki. Sen nimi on 'käsitteellinen pääoma'. Tarkoitan sillä muistinvaraista käsitteellistä sisältöä, jota sukupolvi/yksilö pystyy hyödyntämään diskursseina. Se on historiallisesti 'avoin' järjestelmä, ja sopii hiukan yksiin kulttuurisen pääoman tai Lennyn mainitseman spengleriläisen alkusymbolin kanssa. On siksi hyödyllistä puhua käsitteellisestä pääomasta tarkasteltaessa historiallisia aineistoja, että se asettaa myös lukijan oman käsitteellisen pääoman suhteeseen historiallisen aineiston kanssa. Siten meidän on mahdollista tutkia esimerkiksi käsitteellisten erehdysten historiaa muiden taustalla vallinneiden ja vallitsevien motivaatioiden tunnistamiseksi. Ihmisen historia ei näet ole älyllisesti rehellistä vaan ennemminkin tarinoita luovaa* historiaa. On tärkeää ymmärtää asioiden käsitteelliset yhteydet sitoutumatta niihin liikaa. Käsitteelliset kentät muodostavat tarinoita: näin on asian laita esimerkiksi kartesiolaisessa dualismissa, vaikka sen oma epistemologia vain implikoi tuon yhteyden. Tosiasiassa subjekti-objekti-käsitys yhdistettynä oletukseen epäiltävästä todellisuudesta ja postuloidusta minästä vaikuttaa luonnolliselta johtuen tavasta, jolla yhdenlaista käsitteellistä pääomaa käytetään. Itse asiassa ollakseen johdonmukainen tulisi solipsistin kieltää myös postuloidun minän olemassaolo. Kartesiolainen dualismi on vähän kuin huonoa buddhalaisuutta (ja buddha alias McGyver oivalsi Descartesin virheen ilmeisesti jo muutama tuhat vuotta ennen Descartesia).
 Toki virheet voivat olla joskus tuottoisia, sitä en kiellä. Olisi kuitenkin hyvä nähdä myös virheiden rajoitukset ja niistä kärsivä osapuoli, jopa solipsistin.

Vaikuttaa kuin Lennyn linkin mukaan Spengler juurikin yrittäisi puhua historian 'avoimista' järjestelmistä, kuten käsitteellisestä pääomasta. Joka tapauksessa kenties sattumalta tai ei artikkeli mainitsee:

Ratkaisevaa on Spenglerin mukaan se, puhuuko "itse ajan sielu" ajattelijan teoksista ja intuitioista. Tästä näkökulmasta Spenglerin oma "kauttaaltaan historiallinen länsimainen skeptisismi" osoittautuukin koko "loppuaan kohti kallistuvan sielullisuutemme symboliksi". Tässä "lopun aikojen" visiossa objektiivisuuden ja subjektiivisuuden jännite laukeaa, sillä viime kädessä Spengler julistaa nimittävänsä "todeksi" vain sitä, mikä on totta hänelle itselleen ja - kuten hän uskoo - "myös tulevien aikojen suurille hengille".

*Harmikseni narratiivisen tutkimuksen ihmiset ovat ryöstäneet termit 'narratiivi' ja 'tarinallisuus' alisteisesti mikrotason sosiologialle tavalla, jota en voi hyväksyä. Narratiivinen tutkimus nussii yksityiskohtien parissa, mikä mielestäni on sosiologialle tutkimuksellisesti arvokkaita tavoitteita vastaan, ja brändää sosiologian tavalla, johon en tahdo itse kuulua. Spengleriläinen sivilisaatio-organismi edustaa varmaan sille vastakkaista äärilaitaa abstraktissa tyhjyydessään. Sosiologiaa ei tulisi harjoittaa kumpaakaan tarkoitusta varten. Descartesillakin on aivan tarpeeksi apologisteja (.pdf).

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu