Vuorovaikutus > Vapaa hahmotus

Antropologinen etiikka

<< < (22/24) > >>

MrKAT:
Minua on jo yli viikon kutkuttanut ilkeä temppu.
  Joku oppinut* lähettää kaikille kirjailijanaluille ja -konkareillekin kirjeen jossa varoittaa, että "kirjanne julkaisemisesta voi seurata pahoja hedelmiä yhteiskuntaamme. Harkitkaa mitä kirjoitatte!".  Yksi kaunis päivä kirjailijan Y:n kirja X aiheuttaa kohua ja tuhoa yhteiskuntaan. Tämä joku oppinut ilmestyy lööppeihin ja tv:hen hehkuttelemaan: "Mitäs minä sanoin! Tässä varoitin häntä pahoista hedelmistä!" (heiluttelee kopiota kirjeestä jonka lähetti kirjailijalle Y).** Kirjailija Y mediamestataan. Muut kirjeen saajat pysyy hipihiljaa piilossa kohun ja mediapelon takia.
  Tämä joku olisi silti voinut olla alunperin hyvää tarkoittava eetikko, joka kaiken varalta katsoo toimivansa eettisenä unilukkarina kun on kauhistuen perehtynyt vaikkapa Kommunismin mustaan kirjaan.

Käytännössä kirjailijalla lienee niin paljon tarkistajia ja esteitä ja kriitikoita ja aikaa harkita että ongelma on pikemminkin ehkä liika varovaisuus. Toisin on modernissa some- ja twitter-maailmassa jossa ihminen, oppinutkin sivistynyt, voi naputtaa julki rumia typeriä päähänpistojaan, joita pitäisi älytä harkita ja suodattaa itse kun välissä ei ole kustannustoimittaja Haanpäätä korjailemassa ja varoittelemassa seurauksista.


* Oppinut, jotta media kiinnostuu, taviksesta eivät olisi.
** Tämä on versio Talebin kirjassa esitellystä osakehuijariennustajasta. Esim. lähettää 1600:lle ennusteen että osake O laskee viikolla ja toiselle 1600:lle että nousee. Oikeaan osuneille taas jakaa ½:ksi ja 800:lle ennusteen että osake O laskee ja toiselle 800:lle että nousee. Jne. Lopulta 100 kirjeen saanutta, joille ennusti 5 kertaa peräkkäin oikein alkavat vakuuttua että tämä lähettäjä on suuri ennustajaguru.
 

Laika:
Princetonin papereista löytyy kiinnostava historiantutkimus amerikkalaisesta sosiaalidarwinismista (1). Paperi käsittelee Richard Hofstadteria, joka vastusti kirjoituksissaan biologisten analogioiden tuomista yhteiskunnalliseen ajatteluun:

Hofstadter declared American social Darwinism dead no later than 1918: “as a conscious social philosophy,” Hofstadter said, “social Darwinism had disappeared in America at the end of the war” (1944, p. 175). It is an irony, then, that the term “social Darwinism” gained meaningful currency only with the book that declared the concept long dead. Historians revising Hofstadter have established that both the term “social Darwinism” and the concept of social Darwinism are unexpectedly rare in the 1860–1915 period surveyed by SDAT

Olen muodostanut käsityksekseni eri lausuntojen perusteella, että kansallissosialistit eivät pitäneet itseään darwinisteina, tai tarkemmin sanottuna he kielsivät Darwinin teokset:

   “Writings of a philosophical and social nature whose content deals with the false scientific enlightenment of primitive Darwinism and Monism (Haeckel).”

“Monism” is the idea that mankind is solely material, with no spiritual soul. Haeckel, as well as having been the foremost Darwinist in Germany, had founded the Monist League in 1905 (it was disbanded in 1933 when the Nazis gained power). The word “primitive” here is a pejorative epithet to denigrate Darwinism.

The same list of banned books also prohibits:

    “All writings that ridicule, belittle or besmirch the Christian religion and its institution, faith in God, or other things that are holy to the healthy sentiments of the Volk.”(2)

Totuutta heidän sosiaalifilosofiastaan lienee liki mahdotonta täysin selvittää, koska viime kädessä kansallissosialismilla ei ollut filosofista pohjaa nimeksikään (kutsuisin vapaalla kädellä itse sitä rappiokristilliseksi maailmankuvaksi, joskin teen näin ilman erityisempiä viitteisiin perustuvia todisteita), ja saksankielinen termi  'Entwicklung' on monimerkityksinen kääntyen: development, evolvement, maturation, progression, growing, cultivation, production, generation. Samoin termi sosiaalidarwinismi tulee tutkimuspapereihin vasta maailmansotien jälkeen, jolloin termin käyttö leviää yleiseen tietoisuuteen. Asiaan liittyy siis aimo annos historiallisia anakronismeja, kun ilmauksia ja puhetta tutkineet eivät ole ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää, miten aiempien sukupolvien kielellinen käsitys maailmasta on poikennut heidän omastaan. Esimerkiksi siteeraamassani tutkimuksessa mainitaan, että Herbert Spenceriä pidettiin vaarallisen radikaalina sotaa edeltäneinä vuosina kirkon ja papiston vastaisten näkemystensä vuoksi. Spenceriä on luonnehdittu klassiseksi liberaaliksi erotuksena konservatiivista. Sitä vastoin kansallissosialistisessa Saksassa kristillinen traditio näytteli merkittävää osaa, ks. esim. (ja Coel Hellier on tehnyt työtä juurta jaksain, kuten artikkelin pituudesta voi päätellä):

Mitään objektiivista käsitystä sosiaalidarwinismista ei tietenkään ole, koska kaikki eturyhmät haluavat hylkiä konnotaatiota kuin tautia. Kristityt historioitsijat (3) pyrkivät vähättelemään luterilaisuuden vaikutusta saksalaiseen mielenmaisemaan, vasemmistolaiset haluavat irtisanoa itsensä Stalinista, ja niin edelleen. Monet vasemmistolaiset (4) (tai edistykselliset) lähteet ovat omaksuneet valtaeurooppalaisen historiakäsityksen kansallissosialistien sosiaalidarwinismista tai darwinismista.

Mikä yhteys tällä kaikella on sitten keskustelussa eläintensuojelusta tai -jos niin sallitaan- mielen teoriasta? Historiankirjoitus osoittaa selkeästi, että totuus Darwinin teoriasta, 'darwinismista' ja niiden etiikkaa koskeneet implikaatiot (ja jumalat minua varjelkoot, ettei koskaan synny laikalaista liikettä!) ovat poliittisten pelien uhri, ja eurooppalaisen kulttuuriperinnön valheelliset piirteet ovat kietoutuneet erottamattomasti osaksi keskustelua Darwinista ja ihmisestä eläimenä, tai jopa kulttuuriseksi tai poliittiseksi kielloksi käyttää syntaksia siten. Kuitenkin sellaisten merkittävien sosiologien kuten Edvard Westermarckin paluu nykysosiologian keskusteluihin merkitsee, että moraaliteorian keskeisiä piirteitä ei ikinä kyetä ymmärtämään oikein ottamatta huomioon ihmisen kehityksellisiä, kasvatukseen sinällään liittymättömiä piirteitä. Ongelma nousee pintaan aina uudelleen, yritettiin se painaa miten syvälle yhteiskunnallisesta tietoisuudestamme hyvänsä. Tämä darwinistinen trauma ei kuitenkaan ole Darwinista saati evoluutiobiologiasta lähtöisin, vaan politiikasta ja taikauskosta johtuva. Olihan Westermarck arvostettu antropologi omana aikanaan, vaikka hänen näkemyksensä olivat hyvinkin darwinistisia. Itse asiassa väitän, ettei Westermarckin teoriaa moraalitunteiden alkuperästä voi kunnolla ymmärtää ilman evoluutiobiologista tarkastelukulmaa.

Oma näkemykseni muuten ei ole materialistinen sen perusteella, miten materialismin ymmärrän. Yhtäältä hylkään näkemyksen, että kaikki koostuisi aineesta (ei koostu -wittgensteinilainen käsitykseni tässä kohdin on, että maailma koostuu faktoista), ja toisaalta hylkään kaksijaon mieleen ja aineeseen (taustalla arvelen vallitsevan vanhoja kielelliseen ymmärrykseen ja esitystapaan liittyneitä ongelmia). John Searle on esittänyt asiasta hyviä näkemyksiä, ja verkosta löytyy myös hänen tietoisuuden filosofiaa käsittelevä luentosarjansa, jossa hän muun ohessa kritisoi melko rajustikin länsimaisen ajatteluhistorian kompastuskiviä aina Descartesista lähtien:

John Searle - Philosophy of Consciousness

(1) Leonard C., Thomas; Journal of Economic Behavior & Organization 71 (2009) 37–51
(2) https://coelsblog.wordpress.com/2011/11/08/nazi-racial-ideology-was-religious-creationist-and-opposed-to-darwinism/#secban
(3) https://www.csustan.edu/history/was-hitler-influenced-darwinism ja http://rationalwiki.org/wiki/Richard_Weikart
(4) ks. esim. http://www.salon.com/2014/04/19/charles_darwins_tragic_error_hitler_evolution_racism_and_the_holocaust/

ps. mitä ajattelette videomateriaalin käyttämisestä lähteenä? Löydän usein videomateriaaleja, joissa alansa merkittävät auktoriteetit ilmaisevat näkemyksiään tutkimusaiheestaan, mutta olen epävarma siitä, miten esimerkiksi translitteroituihin luentoihin suhtaudutaan viitteinä. Foorumin puitteissa kysymyksellä ei ole niin väliä, muuten saattaa vielä ollakin.

MrKAT:
Olen antanut periksi ja käytän sosiaalidarwinismi käsitettä koskei juuri kukaan Spenceristä tiedä ja termi yleinen.

Itse inhoan videoita lähteenä. Ja vaikutelma on foliohattuinen pseudotieteily koska he sitä käyttävät eniten. Joskus on tietysti pakko. Minua hirvittää myös kun tiet. journaaleissa on minulta lähteenä webbisivuni joka voi siis periaatteessa kadota bittiavaruudesta ehkä nopeammin kuin video Youtubesta.

Tuo Salon.com-linkkisikin on pirullinen se latailee koko ajan jotain h:tin videoita ja jumitti selaintani monta kertaa. Meinasin jo jättää lukemisen kesken kun meinasi mennä mahdottomaksi mutta uteliaisuus pakotti. Kyse on Dan McMillanin How Could This Happen: Explainin the Holocaust-kirjasta ja sen "lyhennelmästä" by tekijä itse. Jonka suomenkielistä (kovahkoa) kritiikkiä on  esim. tässä:
PINTARAAPAISU HOLOKAUSTISTA
Dan McMillan: Polttouhrit. Holokaustin syyt. Suom. Petri Stenman. Like 2015.
Juhani Rantala
 - http://www.kaltio.fi/lehtiarkisto/kaltio-5-2015/varantala515

Usenetin ajoiltani jostain 90-luvulta tai 1990/2000 vaihteesta muistan talk.origins-ryhmään ruotsalaisen tutkijan kertoneen miten Ruotsissa ilmoitustaululle oli just tuotu ilmoitus. Tuomittiin darwinismin opetus. 99% jengistä olisi arvannut tekijöiksi uskovaiset mutta yllättäen takana olikin kommunistit. Halusivat estää evoluutio-opetuksen/esitelmän koska se johtaa fasismiin.

valtteri:
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Descent_of_Man,_and_Selection_in_Relation_to_Sex

Tuon artikkelin mukaan nimenomaan Darwin olisi 1800- ja 1900-lukujen vaihteen "rotuhygienia" -opin taustalla.

Suora lainaus Darwinin kirjasta:
 
"With savages, the weak in body or mind are soon eliminated; and those that survive commonly exhibit a vigorous state of health. We civilised men, on the other hand, do our utmost to check the process of elimination; we build asylums for the imbecile, the maimed, and the sick; we institute poor-laws; and our medical men exert their utmost skill to save the life of every one to the last moment. There is reason to believe that vaccination has preserved thousands, who from a weak constitution would formerly have succumbed to small-pox. Thus the weak members of civilised societies propagate their kind. No one who has attended to the breeding of domestic animals will doubt that this must be highly injurious to the race of man. It is surprising how soon a want of care, or care wrongly directed, leads to the degeneration of a domestic race; but excepting in the case of man himself, hardly any one is so ignorant as to allow his worst animals to breed."

Darwin vetää sitten kuitenkin hatusta "sympatian", joka on jokin sisäsyntyinen ihmisen ominaisuus ja toimii vastavoimana "terveelle" kehitykselle.  Eli kaikki tapahtuu Darwinin maailmassa pohjimmiltaan tunteiden ja vaistojen tasolla.

"Darwin felt that these urges towards helping the "weak members" was part of our evolved instinct of sympathy, and concluded that "nor could we check our sympathy, even at the urging of hard reason, without deterioration in the noblest part of our nature". As such, '"we must therefore bear the undoubtedly bad effects of the weak surviving and propagating their kind". Darwin did feel that the "savage races" of man would be subverted by the "civilised races" at some point in the near future, as stated in the Human races section above.[5] He did show a certain disdain for "savages", professing that he felt more akin to certain altruistic tendencies in monkeys than he did to "a savage who delights to torture his enemies". However, Darwin is not advocating genocide, but clinically predicting, by analogy to the ways that "more fit" varieties in a species displace other varieties, the likelihood that indigenous peoples will eventually die out from their contact with "civilization", or become absorbed into it completely.[6][7]"

Ja vielä:

"His political opinions (and Galton's as well) were strongly inclined against the coercive, authoritarian forms of eugenics that became so prominent in the 20th century.[7] Note that even Galton's ideas about eugenics were not the compulsory sterilisation or genocidal programs of Nazi Germany, but he instead hoped that by encouraging more thought in hereditary reproduction, human mores could change in a way that would compel people to choose better mates."

Eli eugeniikan pitäisi olla liberaalin valtion harjoittamaa valistunutta, rationaalista politiikkaa. Darwinin teorioilla perustellaan kuinka eugeniikka on järkevää politiikkaa.

Laika:
Darwinin käsitys 'villi-ihmisistä' oli hänen ajalleen tyypillinen (1), joskin Darwin henkilökohtaisesti vastusti esimerkiksi orjuutta. Darwin on kiinnostava persoonallisuus siinä mielessä, että hän tuntuisi tajuavan oman luonnonvalintaa koskevan teoriansa tiukan materialistisuuden ja sen teleologian ulkopuolelleen sulkevan tieteenfilosofisen luonteen, mitä kutsuisin tässä kohdin mainituksi luonnon kylmäksi rationaalisuudeksi, jos ilmaus sallitaan. Toisaalta Darwinin ihmiskuva pitää sisällään empatian yhtälailla evolutiivisena tosiseikkana, joka jollain tapaa vaikuttaisi valtterin lainauksen perusteella vastustavan edellistä logiikkaa jopa aiheuttaen mahdollista vahinkoa ihmiselle lajina.
 Näen siis edellisessä kaksi vastakkaista tendenssiä, joiden preferentiaalinen totuus jää epäselväksi, eikä Darwin nähtävästi itsekään katso teoriansa kykenevän antamaan tuolle ristiriidalle vastausta. Näkemyksen oikeellisuuden puolesta puhuu jälleen se, ettei olemista koskevista lauseista ole johdettavissa pitämistä koskevia väitteitä. Sitä paitsi kehittynyt empatia ja kyky yhteistyöhön nimenomaan ovat ratkaisevasti luoneet edellytykset ihmisen hallitsevalle asemalle -niiden perustalle rakentuu ihmisen sosiaalinen käytös. Vaikka matopurkin kannen avaaminen saa ihmisten naamat kurtistumaan, niin todettakoon omasta puolestani, että ajatus eugenian harjoittamisesta esimerkiksi rajoittamalla ihmisten oikeuksia lisääntymiseen ei ole aivan niin irrationaalinen ja eksistentiaalisesti pahantahtoinen idea kuin miltä länsimainen historia saa sen kuulostamaan. Meillä voi olla täysin perusteltu ja järkevä näkemys vaikkapa perinnöllisten sairauksien ennaltaehkäisemisestä tai fossiilisten polttoaineiden vähentämisestä hyödyntämällä vaihtoehtoisia energialähteitä, ja nuo näkemykset on silti mahdollista toteuttaa läpeensä myrkyllisin menetelmin joukkomurhaamalla vammaisia ihmisiä tai rakentamalla Tsernobylin tyyppisiä ydinreaktoreita. Väittäisin aiempien viestieni nojalla, että ihmisen kulttuuri ei yksinkertaisesti ollut valmis omaksumaan Darwinin ideoita silloin kun ne löivät itsensä läpi. Meillä on jälkikäteen varaa tehdä tällaisia arvostelmia siksi, että voimme tarkastella saksalaisen idealismin jälkeistä historiaa sen hyvistä aikeista riisuttuna tosiasioiden kokoelmana. Mutta samalla kun yritämme arvioida ja ymmärtää ihmiskunnan historiallisia traumoja, on edelleen mahdollista tarkastella darwinismin moraalifilosofisia implikaatioita nykyisessä kulttuurisessa ja tieteellisessä kontekstissa. Ennen muuta historiallinen painolasti auttaa ymmärtämään, miksi darwinismin torjunta maailmansotien jälkeen yhteiskunnallisessa keskustelussa oli niin voimakasta siitäkin huolimatta, että sen faktuaalinen pohja oli niin vahva ja sai yhä lisää tukea luonnontieteilijöiden keskuudessa. Tätä kuilua melko turhaan yritti kaventaa Edward Wilson 70-luvun avauksillaan sosiobiologiasta. On tietysti selkeitä tieteellisiä syitä, miksi sitä keskustelua ei saada lakkaamaan, vaan se palaa aina uudelleen torjunnasta ja välttelystä huolimatta. Se syy löytyy mielestäni Edvard Westermarckin moraalitunteiden teoriaa koskevista kirjoituksista, joiden relevanssi löydetään taas uudelleen 2000-luvulla. Laitan argumenttini tueksi lähteitä myöhemmin.

(1) En etsi uudelleen tarkempaa kohtaa artikkelista, jossa professori Richards mainitsee asiasta, mutta hän toteaa sen yhtäkaikki varhaismodernien eurooppalaisten maailmankuvasta, ks. https://evolution-institute.org/article/was-hitler-a-darwinian/

Lisäys: aivan erityinen ongelma määriteltäessä ideaalista ihmistä jonkinlaisena jalostuksen tavoitteena on, että käytännössä ihmisillä on pohjattoman vääristyneitä kuvia tällaisesta Übermenschistä, heillä kun ei ole käytettävissään muita peilikuvia kuin oma keskinkertaisuutensa tai nyrjähtäneisyytensä (ja kuka edes tietää, pystyisikö ihmiskunta ylipäätään järjestyneeseen yhteiskuntaelämään ilman typeryksiään). Näin ollen sananparsi -paras on hyvän pahin vihollinen- toteutuu erinomaisen osuvasti ihmisen yhteiskunnallisen utopian sfääreissä. Ideaali-ihminen tulisikin ymmärtää ennemmin monikkona ja ideaalien pluraalina, joille elinkelpoisuus ja elämänsä siedettävyys asettavat välttämättä reunaehtoja. Sitten on myös huomattava, ettei teoria luonnonvalinnasta väitä mitään tavoitteista, teleologiastaan. Yksilön terveys tai hammaskalusto antavat kehnon indikaattorin lajinsa elinkelpoisuudesta. Analogisesti argumenttini todenperäisyyttä on mahdollista testata esimerkiksi koettamalla nostaa itseään ilmaan kauluksesta. 'Objektiivinen ideaali-ihminen evolutiivisena tavoitteena' vaatisi jotain samantapaista, enkä edes käsitä, miksi sen pitäisi olla lainkaan ihminen.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu