Vuorovaikutus > Vapaa hahmotus

Luontoäidin antimet ja herkut

(1/2) > >>

Aatami:

Tänäänkin kaunis syyspäivä....

Huomasin viikonloppuna metsälenkillä, että kuivan elokuun jälkeen metsässä on paljon kangastatteja. Tänään iltapäivällä poikkesin tunniksi metsään hakemaan pieniä söpöjä kangastatteja. Tatteja ei meinannut löytyä, vaan aluksi minulle syksyn ensimmäiset suppilovahverot, joita kertyi yhden keiton tai kastikkeen verran....

No, alkoihan kangastattejakin löytyä. Aukot mäntymetsässä, kallion laet, joilla kasvaa jäkälää, varpua ja sammalta ovat antoisia kangastattipaikkoja. Yhdeltä kalliolta voi kerätä kopallisen. Kangastatit ovat parhaimmillaan kuivattuina. Itse kerään kangastattia aika vähän (synti) ja sen satoisuuden vuoksi vain kauneimmat pienet ja toukattomat sienet.

Hyviä reseptejä kuivatuista kangastateista olisi kiva kuulla. Itse käytän kuten herkkutatteja, esim. kasitkkeisiin.

mks:
Kangastatti on sen verran mauton, että suosittelen sekaan ruskitettua sipulia ja pekonia, paprikajauhetta, valkopippuria, suolaa, ruokakermaa + Creme Fraichea hiukan. Ei missään tapauksessa Hylaa vaan laktoositonta tai täyslaktoosista. Hyla tekee ikävällä tavalla makeaksi.

Keitetyn kukkakaalin tai riisin kanssa pöytään.

mks

Aatami:

--- Lainaus käyttäjältä: mks - Ke 30.09.2015, 20:27:02 ---Kangastatti on sen verran mauton, että suosittelen sekaan ruskitettua sipulia ja pekonia, paprikajauhetta, valkopippuria, suolaa, ruokakermaa + Creme Fraichea hiukan. Ei missään tapauksessa Hylaa vaan laktoositonta tai täyslaktoosista. Hyla tekee ikävällä tavalla makeaksi.

Keitetyn kukkakaalin tai riisin kanssa pöytään.


--- Lainaus päättyy ---

Joo kyllähän mausteita tarvitaan. Kangastatin maku vahvistuu kuivatessa. Tuosta reseptistä tuli mieleen, että Flooralla on uusi ruokakerma "pekoni + sipuli", jota käytin eilen kukkakaalikeitoon - paahdetun pekonin ja sipulin ohella. Silti keiton maku jäi hieman pliisuksi. Juustolla saa usein mm. keittoihin ja sieniruokiin täyteläisyyttä. Lisään tänään keittooni juustoa.

PS.
Kaalit ovat nyt parhaimmillaan, raakana, keitettynä, kuorrutettuna,....


A.

Tupakkamies:
Haluaisin todeta, että yllä mainittu kukkakaali on raakana mitä parhain dippivihannes. Peittoaa rasvasipsit makunsa puolesta satanolla. Ensimmäisen kerran ymmärsin tutustua tähän makuelämykseen eräällä työmatkalla Haapsalussa joitakin menneitä vuosia sitten.

Ruokasieniä haluaisin oppia hyödyntämään. Jostain syystä ne ovat omassa ruokapöydässä jääneet paitsioon vaikka tiedän että lähes parhainta herkkua edustavatkin.

Mutta pekoni, en sano enempää, oli sitten Luontoäidin keksimää tai ei.

Amanda:

Tuota pitää kokeilla, miltä se Raakana maistuu!

Tykkään hirveästi kukkakaalista, mutta vain tietyllä tavalla. Kiehautan sen runsaassa suolavedessä muutaman minuutin puolikypsäksi. Sinä aikana otan kananmunan ja sekoitan sitä haarukalla vähän, pikkuripaus suolaa mukaan. Jos aikoo tehdä enemmän sitä, niin sekoitan munaan vähän vettä ja lusikallisen jauhoja vielä, että 1 muna riittää..

Sitten kaadan veden pois ja pyöräytän kukkakaalin ruusukkeit siinä ja laitan pikkuruiseen paistinpannuun (tai pikkukattilaan) jo vähän kuumenneeseen oliiviöljyyn, sitä ei tarvitse olla paljon. Kääntelen siinä joka puolelta ruskeaksi pannua vähän kallistellen*, kun olen ottanut nuukasti hyvää öljyä :P sitä kun ei oikein voi muuhun kokkaamiseen enää käyttää.

Hyvää varmaan millä tahansa ruokaöljyllä tai voillakin.
Varoitus: oliiviöljy alkaa sauhuamaan (=palamaan) helposti, jos se kuumenee liikaa ja makukin menee pilalle. Valmiit palat laitan lautaselle kettiöpaperille (liikarasvan takia) ja sormenpäillä ripaus suolaa vielä päälle (ilman sitä en ole kokeillut, onko yhtä hyvää).

*Mulla on kaasuhella!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta