Vuorovaikutus > Politiikka

Seksuaalietiikka eilen ja tänään

<< < (2/2)

Laika:

--- Lainaus käyttäjältä: MrKAT - La 28.11.2015, 16:15:56 ---Olen antanut itseni lukea (mm. Paholaisen asianajaja-blogia ym) historiakäsitystä, että kristinuskossa avioliitto oli alunperin erillinen melko maallinen tapahtuma, johon vasta jälkikäteen alettiin pyytää myös Kristuksellista siunausta jokunen sata vuotta Kristuksen jälkeen.
  Nykyään tietysti näyttää toisenlaiselta ja argumentteineen ja semmosineen koska kr-uskonnon edustaja kirkko kaappasi tuon maallisemman instituution aivan kuten se kaappasi Euroopassa maallisemman* Joulun ja joulukuusen, johon ripusti Betlehemin-tähden.
...
*maallisen? Ehkä liioittelen, oliko ennenvanhaan mikään maallista kun kaikki tulkittiin kansanuskomusten läpi. Pitäisikö sanoa perinteisen ?

--- Lainaus päättyy ---

On oleellista nähdä edellisessä käsitteellinen sopimuksenvaraisuus puhuttaessa kristinuskosta, siksi käytin Durkheimin erottelua maallisen ja pyhän välillä. Kristinusko voidaan tulkita myös yhteiskuntajärjestyksenä ennen valtiota, jolloin se aloitti kaappaamalla ensin varhaisen juutalaisuuden keskeiset maailmankuvalliset ideat ja liitti niihin dogmatisoimansa Jeesuksen opetukset. Olen aika varma, että omista ideoistani saataisiin yhtä helposti niiden keskeisen eklektisyyden sijaan irvikuvansa, koska kukaan muu ei toisinna ideoitani kuten itse teen, ja ajatteluprosessiani eivät rajoita niinkään dogmaattiset näkökohdat, vaan ajallinen rajallisuuteni. Kristinusko ikäänkuin uuttaa noita muinaisia ideoita ja yrittää tehdä niistä edelleen kultaa samaan tapaan kuin keskiajan alkemia kehitti erilaisia lejeerinkejä. Alkemian hyödyllisyys olikin siinä, että sen kautta koko paradigma vaihtui ja synnytti modernin kemian. Mytologisen Jeesuksen keskeiset ideat olivat vallankumouksellisia, ja juuri niiden vallankumouksellisuus rapautui ensimmäisenä kaapattaessa ne. Kaiken sälän vuoksi on täysin mahdotonta täsmällisesti sanoa, mitä niiden filosofinen ydin olisi alkujaan pitänyt sisällään tai mihin ne olivat vastaus, tai mihin ne yksilöllisellä tasollaan olivat kehkeytymässä. Ainakin väitetään, ettei Jeesuksella sinällään olisi ollut periaatteellisia ongelmia esimerkiksi prostituoitujen kanssa, mutta näitä on vaikea arvioida. Kristillinen kirkko kyllä käsittääkseni sittemmin pikaisesti hävitti vanhat temppeliprostituution muodot.
 Avioliiton sakramenttiluonne ritualisoi tunnetuimmat seksuaaliset vietit ja yhdisti ne käytännöllisiin tavoitteisiin strukturoida erilaisia elämisen muotoja. Kristillinen kirkko otti roomalaisen lainsäädännön ja kehitti sitä edelleen dogmatiikkansa mukaisesti. Minun kritiikkini avioliittoa kohtaan on, että luodut struktuurit nähdään luonnollisina, jolloin niiden funktionaalisuuden epäileminen näyttää marginaaliajattelulta. Silti avioliiton ympärille on yhtä luonnollisesti muodostunut monia ei-sakramentaalisia yhteiselämän muotoja, enkä näe niiden elimellisesti uhkaavan yleistä järjestystä. Avioliiton sopimusluonne on vähitellen hyväksytty omistusoikeutta koskevan lainsäädännön monimutkaistuessa, mutta se on omituinen omistusoikeuksien, seksisuhteen ja affektiivisen leimautumisen sekasikiö. Jos tarkoituksena on siittää lapsia, niin lasten mahdollisuuksien näkökulmasta omistusoikeuselementit ovat toki olennaisia. Laajemmin ajateltuna on silti vähän yksioikoista olettaa, että seksisuhteet välttämättömästi edes tekevät yhteiselämästä vaikeampaa, jos ymmärrys sitoumusten luonteesta on jaettua. En sitten tiedä, onko aviollisen seksin suojelemisen taustalla laajempi pelko yhteiskunnan mikrorakenteiden romahtamisesta meidän atomisoituneessa yhteiskunnassamme. Vaikea uskoa, että jonkun vaimo pohtisi moista ärtyessään miehensä jöpöttävästä peniksestä vieraan nuorikon kulkiessa pariskunnan ohitse.

Nyt kun ajattelen, riimittelevämpi otsikko olisi ollut 'Peniksestä politiikkaa'. Käsitteellisesti hyvä ilmaisu olisi ruumiillisuuden politiikka, vaikkakin epäilen akateemisen feminismin kaapanneen termin omiin käyttötarpeisiinsa. Tein taannoin mielenkiintoista tuttavuutta erääseen itsensä feministiksi identifioineen naiseen, joka yhtyi moniin seksuaalimyönteisistä lausunnoistani, erityisesti lausuntooni ihmisten harrastaman seksin vähäisyydestä. Valitettavasti aikani ei tahdo riittää feministisen yhteiskuntateorian nykytilaan nykyistä tarkemmin, ja sisäistämäni sosiaaliset normit ovat sittemmin pysäyttäneet minut ottamasta häneen käymiemme keskustelujen jälkeen yhteyttä, varsinkin kun en tunne hänen miesystäväänsä. Kiinnostukseni on -kuten minut tuntien tietänette- puhtaasti akateemista.

wade:
Tapa, jolla kristillinen avioliittokäsitys muodostui pyhäksi yksiavioisuudeksi liittyi hiljalleen modernia valtiota kohti kehittyvän eurooppalaisen järjestelmän muotoutumiseen. Kertoi, mikäli oikein muistan, Itä-Suomen Yliopiston professori haastattelussa.

Alueellista valtaa haalineet ruhtinaat huomasivat että ajamalla voimallisesti tiukkaa kristillistä yksiavioisuutta, he pystyivät heikentämään (moniavioisen) avioliiton kautta tapahtuvaa verkottumista. Yksiavioisuus normina nousi siis kristillisenä vaatimuksena eliitille, ja siitä levisi kristilliseksi vaatimukseksi kansan pariin (minulla ei ole hajuakaan millaisia seksuaalisuuden hallinnoivia instituutioita Euroopassa oli aikaisemmin).

Laika:
Täytyy vielä tarkentaa, että itselleni kysymys ei ole niinkään moni-/yksiavioisuudesta, vaan laajemmin siitä, onko välttämätöntä institutionalisoida ihmisten seksuaalisuutta yleensä. Syntyvien lasten perintösuojan turvaaminen on hiukan toinen juttu, ja tietääkseni tilastollinen tieto ei tue yksiselitteisesti sukukypsien ihmisten elinikäistä monogamiaa kuin ulkoa asetettavana yhteiskunnallisena normina.

MrKAT:
Roskalaatikosta löysin äskettäin luettavaksi kaksi Savon Sanomaa. Sattumalta toinen oli päivältä 29.11.2014 jossa oli koko sivun juttu ja kuva kun eduskunta hyväksyi tasa-arvoisen aviolliittolain muutoksen äänin 105-92.  Mutta mielenkiintoisin oli artikkelin viereinen kommentti :

Näkökulma: Asiallinen keskustelu ei onnistu, Tervi Nevalainen.
..
Kaksi yleisintä ajattelutapaa, jotka määrittävät suhtautumista niin tasa-arvoiseen kuin muihinkin vastaaviin kysymyksiin ovat utilitaristinen ja prinsiippilähtöinen.
  Utilitaristisesti suhtautuva ihminen määrittää moraalisen suhtautumisen seurausten perusteella. Hän katsoo, että avioliittolainsäädännön ulottaminen samaa sukupuolta oleviin tuottaisi hyvää samansukupuolisissa parisuhteissa oleville ihmisille. Se ei myöskään aiheuttaisi haittaa muille.
..
  Prinsiippilähtöisesti ajatteleva määrittää moraalin eri tavoin. Hän hakee tukea omista taustaoletuksistaan, kuten uskonnosta tai tunteista. Koska jokin suurempi prinsiippi eli perussääntö - Raamattu, yhteiskunnan perinne tai henkilökohtainen vastenmielisyys - kertoo, että homoseksuaalisuus on väärin, hän toteaa, että tasa-arvoisen avioliittolain torjuminen on oikean moraalin mukaista ja toisinajattelijat väärässä.  ..."

Utilitaristi katsoo eteenpäin tulevia hyötyjä, prinsipisti katsoo taapäin mitä on ennen tehty. Mutta nämä eivät keskustele keskenään, hyötyä vs Raamattu/perinnettä/inhoa on vaikea saada samaan pöytään.

Mutta jos nyt utilitaristi huomaa, että avioliitto on nykyoloissa byrokraattinen ja epätasa-arvoinen (vs avoliitto esim. sosiaalieduissa) riippakivi, niin hän joutuu kannattamaan villejä suhteita ja vastustamaan esim. homoavioliittoja ?

wade:
Siihen, pitääkö ihmisen seksuaalisuutta institutionalisoida yleensä: minusta se on välttämätöntä. Ja kun sanon näin, en tarkoita moraaliarvostelmaani siitä, tulisiko näin tehdä; vaan että seksuaalisuus pitkälti syntyy institutionalisoituessaan.

Seksuaalisuus ja seksuaalinen halu ilmenee paljolti tässä ristiriitaisessa aallokossa: yhtäältä tavassa, jolla instituutio rajoittaa hyväksyttyä seksuaalisuutta, toisaalta ei-legitiimeissä seksuaalisuuden ilmauksissa, joita se tuottaa.

Jos "mikä tahansa seksuaalisuuden ilmaus" olisi hyväksyttyä, toisaalta katoaisi seksuaalisuuden repressio, mutta myös paljolti seksuaalisuuden huumaava ja ristiriitaisuuteen perustuva jännitys. Minusta seksi bonobojen sosiaalisena rituaalina on melko latistunutta ja väkinäistä, juuri koska se on niin vapaata ja tavanomaista.

Tämä ei tietenkään tarkoita että ajattelisin että juuri tämä nykyinen tapa institutionalisoida seksuaalisuutta olisi hyvä, tai etteikö se tuottaisi tarpeettomalta vaikuttavaa kärsimystä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu