Vuorovaikutus > Politiikka

Ansiosidonnainen rahapeli

(1/5) > >>

mks:
Ansiosidonnainen työttömyysturva muodostaa tulotasoon sidotun lasten päivähoitomaksun ohella kaikkein merkittävimmän "kannustinloukun" ja selkeästi voimakkaimman marginaalisesti  työkykyisiä työntekijöitä syrjäytymisuralle sysäävän mekanismin. Jätän seuraavassa päivähoitomaksun tarkemmin pohtimatta todeten periaatteeni, että verotuksen progression tulisi hoitaa riittävä tasaus ja muun rahaliikenteen tulisi olla syrjimätöntä.

Aikana, jolloin työn heikosta tarjonnasta johtuva työttömyys on todellista ja laajaa, työttömyysturvan yhteiskunnallinen merkitys korostuu. Ilman sitä taloudet eivät voi tehdä mitään merkittäviä sitoumuksia, esimerkiksi asunnon hankintaa. Ei siis ole perusteltua nykytilanteessa heikentää turvan tasoa.

Työttömyysturvan kokonaistasoa alentamatta voidaan kuitenkin poistaa siihen liittyvä kannustinloukku asettamalla turvan aloitustaso nykyistä korkeammalle ja kytkemällä siihen luisuminen alemmalle tasolle työttömyyden pitkittyessä ja siten, että jokainen työllistynyt päivä jälleen nostaa mahdollisen jatkotyöttömyyden korvauksen tasoa.

Eräässä tilaisuudessa kysyin Eero Heinäluomalta miksi ammattiyhdistysliike ja SDP pitävät kiinni tiukasti pelureille sopivasta laatikkomallista. Heinälöuoma väisti kolmasti kysymyksen ikään kuin ei olisi ymmärtänyt. Lopuksi sivusta huudettiin, että asia pitää jättää kokoomuksen ongelmaksi.

Kun olen myöhemmin keskustellut eri yhteyksissä asiasta, ymmärrettävin nykymallin puolustuspuheenvuoro oli raaka herja: Meneehän siinä aina muutama kuukausi, ennen kuin ensikertalainen saa kuutamohommat käyntiin!

Löytyykö nykymallille asiallisia perusteluja?

mks

Tuco:
Kannatan suhteellisen korkeaa ja pitkäkestoista ansiosidonnaista, kunhan siihen liittyy vahva velvoite toimia aktiivisesti oman työllistymisen edistämiseksi. Aktiivisuutensa voi osoittaa vaikka kouluttautumalla alalle jolla riittää töitä. Pääasia, ettei jää sohvalle makaamaan.

Aina Rempallaan:

Eikö ansiosidonnaisen korkea aloitustaso ja aikaa myöten väheneminen kohti peruspäivärahaa tukisi pelaamista lyhyitä työttömyysjaksoja pitäen kausityöttömyysaloilla. Terveempää kai sekin kuin kokonaan tuotannosta syrjäytyminen. Sillä älytöntä tuhlaustahan työkykyisten työttömänä pitäminen on. Ei talous nouse kuin jaettavaa kakkua leipomalla, ei nouse kakkua uudelleen jakamalla ja kakunpaloja pienentämällä.

Patu:
Vaikka meitä on joka lähtöön, jaksan uskoa siihen että valtaosa työttöminä olevista haluaa töihin. Keinotekoiset rakennelmat joilla tönitään töihin ovat huuhaa-teoriaa ja vain katkeroittavat. Oman aktiivisuuden palkitsemiseen ei taida olla parempaa palkintoa kuin saada työtä.

En oikein tavoita ajatusta " Sillä älytöntä tuhlaustahan työkykyisten työttömänä pitäminen on."
Kuka tai ketkä siihen työttömänä pitämiseen osallistuvat?

Tuco:

--- Lainaus käyttäjältä: Patu - Ke 30.09.2015, 18:32:21 ---Vaikka meitä on joka lähtöön, jaksan uskoa siihen että valtaosa työttöminä olevista haluaa töihin.

--- Lainaus päättyy ---
Periaatteessa kyllä, mutta monilla työttömillä on liian korkeat vaatimukset haluamilleen töille. Työelämän pelisäännöt kovenevat jatkuvasti, eikä uuden työsuhteen ehdot ole välttämättä niin hyvät kuin aikaisemmissa työpaikossa. Työnhakijan asenne on pikemnminkin sellainen, että haluan yllä kovasti töitä, mutta paskaduuneihin en lähde.


--- Lainaus ---Keinotekoiset rakennelmat joilla tönitään töihin ovat huuhaa-teoriaa ja vain katkeroittavat.

--- Lainaus päättyy ---

Keinotekoisten rakenteiden yksi päätehtävä on ehkäistä syrjäytymistä ja tässä tehtävässä ne ovat toimineet tehokkaasti. Tästä on runsaasti kokemusta jo 90-luvun laman ajalta. Jos työttömyysjakson aikana säilyy jonkinlainen työelämän edellyttämä elämisen rytmi ja kosketus työelämään, on työllistyminen helppoa verrattuna siihen, että oltaisiin täysin passivoiduttu. Tukitoimenpiteet eivät ole työttömälle välttämättä miellyttävä kokemus, mutta mikäpä omaksi parhaaksi tehtävä ponnistus sitä olisi.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu