Hiekkalaatikko > Kuperkeikka

Musiikkinurkka

<< < (2/7) > >>

Laika:
Blendasi reggeetä iskelmään Kilpeläisen Tuure. Ugh. En pysty kuuntelemaan iskelmää, lasketaan se viakseni.

Kuuntelin taas Policaa. Se lausutaan kuulemma 'polisa'. Hyvin syntistä poppia, jollaisesta tietty tykkään. Täytyy päästä soittamaan tuo biisi joskus vähän isommissa bileissä.

Hippi:

--- Lainaus käyttäjältä: Laika - Su 03.01.2016, 04:24:01 --- En pysty kuuntelemaan iskelmää, lasketaan se viakseni.

--- Lainaus päättyy ---

Jaa-a, mitenhän iskelmä nykyisellään määritellään? Joskus lapsuusvuosinani kaikki kevyt musiikki, joka ei ollut rokkia tai jatsia, oli iskelmää. Näin luulisin. Nykyisin musiikki on jaettu niin hienojakoisiin genreihin, että olen kauan sitten lakannut tunnistamasta, mihin kulloinenkin biisi kuuluu. Toisaalta rokiksi sanotaan jotain sellaista, jota itse en rokiksi tunnista esim. Maija Vilkkumaan tuotanto  :o

Jos nyt pitkästä iästä on jotain iloa, niin ainakin se, että on voinut seurata ja nauttia musiikin kehittymisestä ja monipuolistumisesta. Noista olen sitten voinut napata, kuin rusinat pullasta, parhaat palat itselleni. Oikeastaan on aika vähän musiikinlajeja, joita ”en pysty kuuntelemaan”. Klassisen samoin kuin jazzin puolelta voisin mainita ns. kokeilevan nykymusiikin, joka kuulostaa lähinnä riitasointuiselta meteliltä, jonka kuunteleminen saa aikaan samanlaisen reaktion kuin joutuminen keskelle Stokkan hulluja päiviä.

Sain jopa kuunneltua tuon linkkaamasi biisin. Tuli mieleen ysäritekno, johon sain aikanaan perehtyä varhaisteinieni suosiollisella avustuksella. Heh, hauska lukivirhe tuli tuossa kun luin viestistäsi syntisen synteettiseksi popiksi. Konemusiikkiakaan ei omasta levyhyllystäni löydy, muuten kuin jokunen lapsilta perinnöksi jäänyt. Pitääpä joskus kuunnella, josko kuulija olisi kypsynyt niitä kuuntelemaan.

Muuten levyhyllyni on melkoinen sillisalaatti, josta löytyy kuunneltavaa mihin mielialaan tahansa. Olen ehdottomasti mielialakuuntelija.

Laika:

--- Lainaus käyttäjältä: Hippi - Su 03.01.2016, 18:42:50 ---Sain jopa kuunneltua tuon linkkaamasi biisin. Tuli mieleen ysäritekno, johon sain aikanaan perehtyä varhaisteinieni suosiollisella avustuksella. Heh, hauska lukivirhe tuli tuossa kun luin viestistäsi syntisen synteettiseksi popiksi. Konemusiikkiakaan ei omasta levyhyllystäni löydy, muuten kuin jokunen lapsilta perinnöksi jäänyt. Pitääpä joskus kuunnella, josko kuulija olisi kypsynyt niitä kuuntelemaan.

--- Lainaus päättyy ---

Tuossa linkitetyssä kappaleessa kieltämättä soi teknon äänimaisema, mutta Polican tapauksessa se johtuu yhtä paljon ryhmän hiotusta soittotekniikasta kuin miksauksesta. Musiikillisesti Polica on tyylillisesti lähempänä syntikkapoppia, tosiaan vain sillä poikkeavuudella, että yhtye soittaa poikkeuksellisen hyvää musiikkia. Kuvaavampi yhtyeen tyylille on esimerkiksi Chain My Name, vaikka senkin tempo on melko nopeasta päästä. Rumpaleita on kaksi! Ja basisti on suosikkini. Pakko saada jostain Polican teepaita, olen niin fani. Laulajaan olenkin sitten rakastunut. Näkeehän sen jo ulkonäöstä, että hän on älykäs, kaunis ja hyvä olento. Pakko... saada... kylkiluu... herkullinen...

Tuossa solisti, Channy:

Laika:
Mainitulta Policalta tuli uusi levy, United Crusher. Studiosessiosta otettu uusi kappale:

Polica - Wedding

Laika:
Cocorosie - Werewolf

Tosi... tyttömäistä?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu