Hiekkalaatikko > Kuperkeikka

Yleistä pölinää

(1/8) > >>

Laika:
Kokeillaan polttaako mks pelihousunsa.

Aloitin ketjun, koska poltin juuri yhden releistäni ajatustyön parissa. Kyse on 'antropologisen etiikan' ketjustani, joka pitää kyllä mielenkiintoni yllä, joskin vaikealla, vaikealla tavalla. Valitettavasti ajattelun kurinalaisuus väsyttää koiran ruumistani, ja tarvitsen välillä leikkiä. Eläin minäkin vain olen. Käyköön tämä ketju leikistä ja tauosta.

Huh.

MrKAT:
Mitähän tässä pitäisi pölistä? Miksei polteta housujen sijasta suksia niin kuin Toni Nieminen?

No, tässä on päivän nauruni irroittanut nettituttuni, filosofian harrastajan,  ilmeinen tositapaus kun ei tarvinnutkaan riisua housuja:

"Kieroutunut mieli ja halu

Muistattehan ne hetket kun nuoruudessa tajuatte olevanne kieroutuneita. Sellaisia jotka joutuvat selittämään esimerkiksi tyttöystävilleen siitä miten mieltymyksenne ovat ... sangen poikkeavia. Tästä seuraa helposti surua ja murhetta ja kipeitä eroja. (Ja mikä pahinta, sellaisella väärällä tavalla kipeitä.)

Minäkin jouduin kohtaamaan tälläisiä arkoja asioita nuoruudessani. Esimerkiksi miettiessäni totuuden abstraktia luonnetta ja fyysisen todellisuuden suhdetta siihen, tyttöystäväni yritti houkutella minua sänkyyn. Hän vihjasi että "vanhempani eivät ole täällä". En voinut muuta kuin kysyä takaisin että "mistä me tiedämme että oikein kukaan on täällä? Olemmeko mekään todella täällä?" Sen jälkeen oli varmaa että ainakaan minä en ollut siellä."

  - http://kupuramiekka.blogspot.fi/2016/03/kieroutunut-mieli-ja-halu.html

Laika:
Ei pidä olla historian nimien vanki.

mks:

--- Lainaus käyttäjältä: Laika - Pe 11.03.2016, 04:52:01 ---Ei pidä olla historian nimien vanki.

--- Lainaus päättyy ---

En polttanut pelihousujani tässä säikeessä.

Sen sijaan ministeri
https://suulas.wordpress.com/2015/09/18/lastensairaala-on-suuri-kusetus
Anna Berner kärventää uhkaavasti pelihousujani!

Miten ihmeessä näitä yltiöahneita parin taustavaikuttajan marionetteja pystyy nousemaan ministeriksi saakka?

Aina vain enemmän ihmettelen mikä ero Suomella ja banaanitasavallalla lopultakin on ollut. Tällä menolla muutamassa vuodessa ero on kyllä selvä: Banaanitasavallassa on suhteellisesti aito demokratia ja meillä seteleiden(*) perässä huoraava ministeristö.

mks

(*)Summat ovat sen verran suuria, ettei niitä tietenkään makseta seteleillä vaan biteillä.

Laika:
Koetan aina taistella sisäistä vasuriani vastaan muistuttamalla itseäni, että Adam Smith päätteli kaikki yhteiskuntaluokat ja -säädyt tasa-arvoisesti yhtä ahneiksi, tietysti sillä erotuksella, että yksillä on mahdollisuus kahmia enemmän kuin toisilla. Viikko takaperin osallistuessani keskusteluihin veroparatiiseista käsiini sattui myös Tax Justice Networkin sivujen kautta erinomainen artikkeli Thorstein Veblenin ajattelusta. Veblen muun muassa kirjoitti purevasti aikoinaan teoksessaan Joutilas Luokka, miten

...The business man’s place in the economy”, he wrote, “is to ‘make money’, not to produce goods … [H]is efforts are directed, not to maintaining the permanent efficiency of the industrial equipment, but to influencing the tone of the market for the time being.

Thorsteinin luonnosteleman ihmistyypin moderni ekvivalentti saa henkilökohtaiselle kahminnalleen vieläpä tieteellisen arvovallan. Erinomaisessa artikkelissaan muinaisten kiinalaisten astrologiasta, matematiikasta ja makrosta, professori Alan Levinovitz kirjoittaa:

Ultimately, the problem isn’t with worshipping models of the stars, but rather with uncritical worship of the language used to model them, and nowhere is this more prevalent than in economics.
...
The notion that an entire culture – not just a few eccentric financiers – could be bewitched by empty, extravagant theories might seem absurd. How could all those people, all that math, be mistaken? This was my own feeling as I began investigating mathiness and the shaky foundations of modern economic science. Yet, as a scholar of Chinese religion, it struck me that I’d seen this kind of mistake before, in ancient Chinese attitudes towards the astral sciences. Back then, governments invested incredible amounts of money in mathematical models of the stars. To evaluate those models, government officials had to rely on a small cadre of experts who actually understood the mathematics – experts riven by ideological differences, who couldn’t even agree on how to test their models. And, of course, despite collective faith that these models would improve the fate of the Chinese people, they did not.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu