Hiekkalaatikko > Tajunnan virta

Hurskastakin hurskaampaa

<< < (2/3) > >>

Patu:

--- Lainaus käyttäjältä: mks - Pe 23.10.2015, 23:58:06 ---
Minulle hurskaus on myönteinen sana. Johtunee iästäni. "Jumalaapelkäävä" on aika hyvä synonyymi menneeltä ajalta.

--- Lainaus päättyy ---

Kuten kerroin, minulle ei pelkästään myönteinen. Luulen tavoittavani sen mitä tarkoitat hurskaalla, mutta en löydä sille sanaa.
Ehkä hurskauden liittäminen uskomiseen, jopa tiettyyn uskontoon, aiheuttaa minussa torjunnan.
Ehkä ottamalla sana hurskasteleva enemmän käyttöön jättäisin hurskaalle paremman sisällön.
En käyttäisi Buddhasta sanaa hurskas.

mks:

--- Lainaus käyttäjältä: Patu - La 24.10.2015, 08:28:08 ---
--- Lainaus käyttäjältä: mks - Pe 23.10.2015, 23:58:06 ---Minulle hurskaus on myönteinen sana. Johtunee iästäni. "Jumalaapelkäävä" on aika hyvä synonyymi menneeltä ajalta.

--- Lainaus päättyy ---
Kuten kerroin, minulle ei pelkästään myönteinen. Luulen tavoittavani sen mitä tarkoitat hurskaalla, mutta en löydä sille sanaa.
Ehkä hurskauden liittäminen uskomiseen, jopa tiettyyn uskontoon, aiheuttaa minussa torjunnan.
--- Lainaus päättyy ---

Tässä on selvä ja hyväksyttävä ero sanojen merkityksien kokemisessa ja kokemusten muutoksessa. Oma kielenkäyttöni on maailman sekularisoituessa muuttunut tavalla,  jonka koen yleiseksi: Uskonnollisesta kontekstista valuu sekulaariin kontekstiin sanoja, joiden uskonnollinen sisältö haalistuu ja asteittain katoaa kokonaan. Aivan samoin kuin kirkkoon vielä kuuluvien enemmistöltäkin uskonnollinen konteksti haihtuu pikkuhiljaa olemattomiin ja jää pienen fundamentalistijoukon yksinoikeudeksi.


--- Lainaus ---Ehkä ottamalla sana hurskasteleva enemmän käyttöön jättäisin hurskaalle paremman sisällön.
--- Lainaus päättyy ---

Nähtävästi haemme ihan samaa. Pari "hurskas" - "hurskasteleva" on mielekkäin, jos edellinen on aidosti myönteinen ja jälkimäinen aidosti kielteinen.


--- Lainaus ---En käyttäisi Buddhasta sanaa hurskas.
--- Lainaus päättyy ---

Siinä konteksissa "hurskas" tai "vanhurskas" on "valaistunut". Siinä kontekstissa voisi kai sitten käyttää menestyksellisesti sanaa "keinovalaistu"

MrKAT nosti "hurskastelulle" synonyymeiksi mm sanat "tekopyhyys", "jeesustelu", "moralisointi" ja "teeskentely".

Kun noita maistelen, huomaan ensinnäkin, että kaksi ensimmäistä ovat nekin uskonnolliseen kontekstiin sidottuja. "Tekopyhyydelle" on selvä pari "pyhyys", mutta se ei ihan löydä sekulaarissa kontekstissa myönteistä sisältöä. "Jeesustellulle" ei ole oikein hyvää paria.

Sekulaarit "moralisointi" ja "teeskentely" ovat lataukseltaan miedompia ja niiden parit vaikkapa "liberaalisuus" ja "aitous" löytyvät vasta kokonaan toisesta sanakannasta.

Näin siis aloitusviestin esimerkein suosin kielen käyttöä siten, että
- mies, joka on valmis luopumaan lauantaikännistään harjoitellakseen yhteislaulua kotona lastensa kanssa voi nähdä käytöksessän hurskaita piirteitä kun taas lähtiessään kavereiden kanssa kapakkaan mollaamaan homopareja kelvottomiksi adoptiovanhemmiksi on hurskasteleva.
- sosioekonomisti, joka ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella ollessaan ollessaan analysoi korvauksetta 500 päivän kiinteän ansiosidonnaisen vaikutusta työllistymisaktiviteettiin ja päätyy julkaisemaan selvityksen, joka osoittaa käytännön haittavaikutuksia osoittaa ehkä jonkin asteista hurskautta, mutta kirjoitellessaan ansiosidonnaisella päivärahalla, kulttuuriapurahalla ja pimeällä kustannussopimuksella keskikaljan voimalla ryyppykavereidensa surullisia ja ylipääsemättömien yhteiskunnallisten voimien aiheuttamia syrjäytymiskohtaloita osoituksena maailman pahuudesta, olkoon sitten hurskasteleva.
- poliitikko, joka huolimatta asian vähäisestä populaarisuudesta pitää aidosti käytännön huolta, että ruotsinkielinen vähemmistö saa tarvitsemansa palvelut äidinkielellään ja suomenruotsalainen kulttuuri saa resurssinsa YLE:ssä, mediassa yleisemmin ja vaikkapa kustannustoiminnassa ja näyttelytiloissa on jossain määrin hurskas, jos todellakin hoitelee niitäkin pikku taustajuttuja, jotka vaativat työtä, mutta joista ei kiitosta heru. Sen sijaan poliitikko, joka määrää viisimiljoonaisen porukan opetteleman omaa kieltään menneen suomenruotsalaisen hegemonian pyhitykseksi, lienee hurskasteleva.

mks

Patu:
Politiikka on minulle vaikea laji. Hurskauden löytäminen sieltä on haastavaa.
Sen verran ymmärsin muuten, että kaljoittelu ei edistä hurskauden polulla etenemistä.

wade:
Ymmärrän mitä mks hakee "hurskaalla", ja olen samoilla linjoilla. Mutta jos termiä tuodaan sekulaariin kontekstiin, niin mieleeni nousee tiettyjä kysymyksiä.

Jos hurskaus on sitä, että jumalanpelossaan (kunnioituksessaan Jumalaa kohtaan) toimii arvojensa mukaisesti; niin mihin hurskaus viittaa kun "jumala on kuollut"? Ketä tai mitä meidän tulisi pelätä/kunnioittaa?

Omaantuntoon joku taitaa viitata, jonkin hyvin minä-keskeisen arvostelman on oltava kyseessä. Mutta ei missään nimessä minä-keskeisen siten kuin kuvittelee joku, joka kuvittelee että hän (tai viiteryhmänsä) on maailman mitta.

Patu:

--- Lainaus käyttäjältä: wade - La 24.10.2015, 16:32:06 ---
Jos hurskaus on sitä, että jumalanpelossaan (kunnioituksessaan Jumalaa kohtaan) toimii arvojensa mukaisesti; niin mihin hurskaus viittaa kun "jumala on kuollut"? Ketä tai mitä meidän tulisi pelätä/kunnioittaa?


--- Lainaus päättyy ---

Tätä myös kysyn.
Tämä oli taustalla kun viittasiin Buddhaan: Buddha ei ollut jumala eikä buddhalaisuudessa ole jumalaa samassa merkityksessä kuin vaikka kristinuskossa.

En pitäisi hurskautena jumalanpelosta tai palkinnon tavoittelusta kumpuavaa käyttäytymistä. Se pyyhkii minun ajattelussani käytännössä uskonnon pois hurskaudesta.
Tässä ollaan lähellä lipsahtaa uskonnon määrittelyyn; mikäpä siinä, kai Kapealla näkökulmallakin voisi joku uskonnollinen aihe olla.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu