Kapea näkökulma
Hiekkalaatikko => Tajunnan virta => Aiheen aloitti: Aina Rempallaan - La 03.10.2015, 07:25:04
-
Volkswagenin dieselmoottorien päästötietojen huijaus ravisuttelee autoalaa. Missä näitä huijauksia esitetään? Eikö auton tyyppikatsastuksessa suoriteta mittauksia pakokaasusta vaan kysytään autonvalmistajalta? Näkyykö väärennettyjä typpiyhdisteiden määriä auton ajotietokoneen näytöllä ja dataliittymästä auton laitteiston tilasta saatavissa tiedoissa? Poikkeavatko Suomen päästörajat autoille tiheämmin asuttujen ja autoitettujen maiden päästörajoista niin, että paljastuneet huijaukset eivät koske Suomessa säädeltyjä päästöjä?
Ostajan pettämisellekö myyntikilpailu perustuu?
-
Volkswagenin dieselmoottorien päästötietojen huijaus ravisuttelee autoalaa. Missä näitä huijauksia esitetään? Eikö auton tyyppikatsastuksessa suoriteta mittauksia pakokaasusta vaan kysytään autonvalmistajalta?
Kaliforniassa havaittiin pari vuotta sitten, että folkkarin dieselin typpipäästö oli 40 kertainen sallittuun nähden. Valmistaja lupasi parannuksia.
Osoittautui, että parannus oli tietokoneohjelma, joka oivalsi milloin autoa käytetään ja milloin testataan. Testauksessa moottorin käynti muuttui vähäpäästöiseen moodiin tehon kustannuksella.
Suomalainen autovero perustuu tehtaan ilmoittamaan CO2 - päästöön. Aivan käsittämätöntä sinänsä.
Ostajan pettämisellekö myyntikilpailu perustuu?
Brändin muodostaminen on monipuolinen historiallinen prosessi. Tavoitteena ei ole valaistunut faktoihin nojaava ostaja.
mks
-
Monet hyötyajoneuvot ja matkailuautot ovat vielä luku erikseen. Trafille ei kelpaa alustan valmistajan ilmoittamat päästöarvot, vaan varlmiille alustalle korin rakentavan pajan pitäisi ilmoittaa oma arvonsa. Monet tavara- tai matkailukorin valmistajat eivät lähde hankkimaan kallista päästötodistusta pelkästään Suomen markkinoita varten, jolloin heidän tuotteitaan verotetaan täällä painon mukaan, mikä pelkitsee ajoneuvon omistajalle yleensä 200-300% korkeampaa perusveroa. Onneksi sentään kuorma-autot on vapautettu tuosta verosta.
-
Jos oletuksena on että oikein säilytetty konjakki (tai muu väkevä) säilyy "vuosia", mutta ajan kanssa alkoholi ja aromit alkavat heiketä; niin mitä tämä "vuosia" saattaisi tarkoittaa? Kuinka pian minun tulisi kuluttaa vuoden vanha (avaamaton) konjakkipulloni?
-
Jos oletuksena on että oikein säilytetty konjakki (tai muu väkevä) säilyy "vuosia", mutta ajan kanssa alkoholi ja aromit alkavat heiketä; niin mitä tämä "vuosia" saattaisi tarkoittaa? Kuinka pian minun tulisi kuluttaa vuoden vanha (avaamaton) konjakkipulloni?
Jos pullo on avaamaton, koostumus ei menetä mitään koko elinaikanasi. Merenpohjasta on ongittu satoja vuosia vanhoja, korkkaamattomia viinejäkin, jotka ovat edelleen juomakelpoisia!
Säilytä pulloa viileässä (Huonelämpö on täysin riittävä) ja valolta suojattuna. Konjakki säilyy korkattunakin vuosikymmeniä niin, että et huomaisi maussa/koostumuksessa mitään eroa, vaikka ottaisit seuraavan napsun vasta esim. 20 vuoden päästä.
Minusta semmoinen olisi kuitenkin alkoholin väärinkäyttöä. Ei saa jättää hyvää tavaraa yksin, orvoksi ja juomatta!
-
Ostajan pettämisellekö myyntikilpailu perustuu?
"Peli kuin peli näyttää reilulta, jos kaikkia osapuolia huijataan yhtä aikaa".
Tapaus julkistettiin Yhdysvalloissa. En ole tarkistanut markkinaosuuksia, mutta mutupohjalta ajattelin ensimmäisenä, että Yhdysvaltain oma autoteollisuus on mahdollisesti kärsinyt, saksalaisten tuontiautojen vallatessa markkinoita. Julkistaminen tehtiin siksi.
Valistunut arvaukseni on, että käytännössä tämmöisiä vastaavia ovat tehneet kaikki suuret valmistajat ja tapauksia tulee runsaasti lisää ilmi, mutta päävahinko kohdistuukin nyt Saksan autoteollisuudelle. Siellähän mm. hallitus on tiennyt tästä jo vuosia.
Yhdysvalloissa toimitaan niin, että autoteollisuus suorittaa kaikki mittaukset itse, ja sitten vain ilmoittaa tulokset hallinnolle. Euroopassa sentään on riippumaton taho, joka suorittaa mittaustestejä.
-
Jos oletuksena on että oikein säilytetty konjakki (tai muu väkevä) säilyy "vuosia", mutta ajan kanssa alkoholi ja aromit alkavat heiketä; niin mitä tämä "vuosia" saattaisi tarkoittaa? Kuinka pian minun tulisi kuluttaa vuoden vanha (avaamaton) konjakkipulloni?
Jos pullo on avaamaton, koostumus ei menetä mitään koko elinaikanasi. Merenpohjasta on ongittu satoja vuosia vanhoja, korkkaamattomia viinejäkin, jotka ovat edelleen juomakelpoisia!
Säilytä pulloa viileässä (Huonelämpö on täysin riittävä) ja valolta suojattuna. Konjakki säilyy korkattunakin vuosikymmeniä niin, että et huomaisi maussa/koostumuksessa mitään eroa, vaikka ottaisit seuraavan napsun vasta esim. 20 vuoden päästä.
Minusta semmoinen olisi kuitenkin alkoholin väärinkäyttöä. Ei saa jättää hyvää tavaraa yksin, orvoksi ja juomatta!
Vuosikymmeniä. Upeaa. Aion kyllä olla ystävä konjakilleni, siitä ei ole huolta. Huolimatta siitä etten ole suurin väkevien kuluttaja. Sain pullon (Martell VSOP Medaillon, joka käsittääkseni on ihan jees juomaa) nyt sukulaiselta, jolle se oli ollut jo yli vuoden tarpeettomana nurkassa, hän kun ei syntymäpäiväkonjakkiinsa halunnut kajota lainkaan.
Halusin lähinnä kysyä yleisellä tasolla millaisia pelivaroja vastaavissa tapauksissa on, jos joku lykkää nurkkakaapistaan löytyneen pullon käteen.
Pohdin asiaa myös siitä näkökulmasta, että mikäli haluan laajentaa "baarikaappiani", niin kuinka nopea kiertonopeus juomillani on oltava. 2-4 pulloa alkoholia menee kyllä helposti ja suht nopeasti, mutta laajemmassa kokoelmassa kukin yksilö saattaa osoittautua hyvinkin riittoisaksi.
Aiemmassa elämäntilanteessani ei ollut huolta siitä että omasta kotoa löytyvä pullo jäisi lojumaan: aina tuli joku sattumanvarainen ilta, joka tiesi jopa kiinalaisen riisiviinapullon (hyi helvetti) hyvää menekkiä. Nykyään tällaiset spontaanit pullontyhjennysillat ovat harvinaisempia.
-
Halusin lähinnä kysyä yleisellä tasolla millaisia pelivaroja vastaavissa tapauksissa on, jos joku lykkää nurkkakaapistaan löytyneen pullon käteen.
Pohdin asiaa myös siitä näkökulmasta, että mikäli haluan laajentaa "baarikaappiani", niin kuinka nopea kiertonopeus juomillani on oltava. 2-4 pulloa alkoholia menee kyllä helposti ja suht nopeasti, mutta laajemmassa kokoelmassa kukin yksilö saattaa osoittautua hyvinkin riittoisaksi.
Aiemmassa elämäntilanteessani ei ollut huolta siitä että omasta kotoa löytyvä pullo jäisi lojumaan: aina tuli joku sattumanvarainen ilta, joka tiesi jopa kiinalaisen riisiviinapullon (hyi helvetti) hyvää menekkiä. Nykyään tällaiset spontaanit pullontyhjennysillat ovat harvinaisempia.
Väkevät ja korkkaamattomat viinit säilyvät käytännössä ikuisuuksia, erilaiset liköörit ja katkerot pilaantuvat nopeimmin. Esim. korkattu kermalikööri (Joissa saattaa olla myös kananmunan valkuaista) menee suht. nopsaan (Viikoissa) pilalle, korkkaamattomana sekin säilyy hyvin (Niissä taitaa olla sitä varten viimeinen käyttöpäivämäärä). Jos viinejä on tarkoitus säilyttää pitkäänkin, ne tulee säilyttää lappeellaan, ei pystyssä. Näin sellaisten viinien kohdalla, jossa pullon korkki on valmistettu korkkipuusta: sen on hyvä olla kontaktissa juomaan, että korkki ei kuivu ja haperru. Avattu viini (Punkkua tai valkkaria, ei väliä) ei säily jääkaapissakaan kuin korkeintaan muutaman viikon.
Riippuu siis ihan siitä, mitä kaikkea olet ajatellut baarikaappiisi varustaa. Minulla on nytkin useampi väkevä pullo puolillaan, jotka on korkattu jo useita vuosia sitten, mutta eivät ne miksikään mene. Niiden, ja avaamattomien likööreiden/miksereiden/aperitiivien kohdalla ei tarvitse murehtia. Jos jokin vanha puteli (Muuta, kuin väkevää/viintä) sattuisi joskus arveluttamaan, niin aistinvaraisesti testaamallahan tilanne selkiytyy. Katsot ensin, ettei väri/koostumus ole muuttunut alkuperäisestä ja sitten haistat ja maistat. Pilaantuneesta likööristä ei voi erehtyä!
-
Tämänkin ketjun lyhyenä olemassaoloaikana on jo ehditty keskustelemaan ja kyselemään autoista ja viinasta. Kolmas tärkeä kysymys on vielä esittämättä, koskien tietysti naisia:
Miksi miesihminen jatkuvasti etsii naissuhteita vaikka tietää aivan varmasti ajautuvansa pian pahoihin ongelmiin? Onko vaistotoiminta todellakin järkeä voimakkaampi ohjaaja?
-
Vastaus on evoluutio. Luonnon valinnassa sellaiset ominaisuudet, jotka haittaavat lisääntymistä, karsiutuvat populaatiosta pois.
-
Miksi miesihminen jatkuvasti etsii naissuhteita vaikka tietää aivan varmasti ajautuvansa pian pahoihin ongelmiin? Onko vaistotoiminta todellakin järkeä voimakkaampi ohjaaja?
Jos viittaat mieseläimiin yleisenä kategoriana, olet nähdäkseni hakoteillä: valtaosa mieseläimistä ei "tiedä ajautuvansa varmasti pahoihin ongelmiin", eikä myöskään ajaudu pahoihin ongelmiin. Pahojen ongelmien taustalla näen muita pulmia, kuten omat mielenterveydelliset ongelmat, ja niihin liittyen mahdollisesti oman taipumuksen hakeutua itselleen turmiollisiin ihmissuhteisiin (hakeudutaan seuraan, josta kehkeytyy itselle varmasti pahoja ongelmia: pahan kehä).
Naissuhteisiin päätyminen, on kyse sitten pidempiaikaisesta kumppanista tai lyhytaikaisista suhteista saattaa hyvinkin johtaa ongelmiin (jotka eivät ole luonteeltaan pahoja): tietyn elämän eläminen sulkee aina pois muita vaihtoehtoja, jotka eivät itsestäänselvästi ole huonoja. Tällaiset ongelmat ovat kuitenkin luonnollinen osa ihmisen elämää, eikä niitä sovi pitää todisteena siitä, että jokin olisi omassa "valinnassa" mennyt pieleen. Se että oma valittu tie vaatii uhrauksia tekee itse asiassa siitä entistä suloisemman ja arvokkaamman.
Tarkoitan näillä "luonnollisilla ongelmilla" esim. sitä, että valittaessa perhe-elämä projekteineen saatetaan haikailla sinkkuvuosien naisten kanssa iloitsemisen perään. Varsinkin ne tilanteet, joissa valitsee olla käyttämättä avautunutta mahdollisuutta harrastaa seksiä toisen henkilön kanssa, voivat aiheuttaa pahoja ristiriitoja. Mutta toisaalta jos oma perhe-elämä tekee onnelliseksi, tuo ristiriita muuntuu katkeransuloisen kautta tyytyväisyydeksi omaan valintaan.
(Aina voi fantasioida sillä että eläisi elämää jossa ei tarvitse jättää mitään itseä välittömästi miellyttävää ovea avaamatta, mutta tällainen elämä on nähdäkseni nihilistinen. Tästä kertovat inhimilliset mutta samalla epämiellyttävät tarinat miehistä, jotka ovat pyörittäneet samanaikaisesti perhe-elämiä eri naisten kanssa eri kaupungeissa ja samalla käyneet vielä huorissa. Mies on onnistunut maksimoimaan sen minkä itse haluaa, mutta todennäköisesti uhrannut samalla muita oman itsekkyytensä alttarille).
-
On joitakin puolisen vuosisataa sitten ostettuja parin senttilitran matkamuistopulloja konjakkia, ouzoa, likööriä, vodkaa ym. Osassa on nestepinta ennallaan, mutta osassa avaamattomia pulloja pullo enää puolillaan juoruten heikosta kierrekorkista. Jotkut ystäväni laittoivat matkamuistopulloihin mehupullojen vahauksen.
Viinihifistelijät sanovat, että maailman miedoista viineistä suurin osa kannattaa käyttää vuoden kuluessa pullotuksesta. Säilyttämisen arvoiset tulee tuntea.
Väkevät eivät taida lasipullossa enää parantua. Jos eivät säilyttäen juuri huonontuakaan mahdollista haihtumista lukuunottamatta.
-
Miksi miesihminen jatkuvasti etsii naissuhteita vaikka tietää aivan varmasti ajautuvansa pian pahoihin ongelmiin? Onko vaistotoiminta todellakin järkeä voimakkaampi ohjaaja?
Väärä asenne, saattaa toimia jopa itseään toteuttavana ennusteena. Kuten wade tuossa jo aiemmin kirjoitti: Mikäli lukuisista kohtaamisista ja virittelyistä huolimatta ajaudut naisten kanssa aina pahoihin ongelmiin (Mitä niillä tarkoitatkaan?), yhteisenä nimittäjänä noidankehään olet sinä itse, eivät ne naiset. Ei kysymys ole edes sukupuolittinut, sillä tätä samaa joillekin naisillekin sattuu ja tapahtuu.
Kannattaa pitää tutustumisvaiheessa korvansa erityisen auki, jos/kun nainen ryhtyy puhumaan entisistään. Mikäli haukkuu ne kaikki, voit olla varma, että se todellinen ongelma istuu edessäsi.
Ainoastaan itseään, omia asenteitaan ja toimintatapojaan voi muuttaa.
-
EU:ssa valmistellaan sukupuolikiintiötä yhtiöiden hallituksiin. Ruotsi valmistelee lakia, joka 2017 voimaan tullessaan sakon tai jopa yhtiön toiminnan lopettamisen uhalla vaatii, että kumpaakin sukupuolta on hallituksessa vähintään 40%.
Suomi seuraa perässä. Yksityiskohtiin en puutu, keskustelisin kiintiöperiaatteesta.
Tuskin on niin vannoutunutta feministiä, että aivoleikkaukseen joutuessaan vaatisi että kirurgeista toinen on nainen (tuskin ainakaan Suomessa, Rosenberg muutti jo Ruotsiin).
Feministi ei aikaile vaatia yhtiön hallitukseen naisedustusta, samoin kai vannoutunut miespuolinen sukupuolisovinisti voisi vaatia miesedustusta. Miksi: onko hallitustyöskentely vähemmän vaativaa, vähemmän merkityksellistä? Vai päinvastoin niin tärkeää, tasa-arvon toteutuminen myös hallitusten muodostamisessa pitää varmistaa?
Miksi rajoitutaan yhtiön hallituksiin? Miksei hitsareiden, sorvareiden, siivoojien, kätilöiden… sukupuolijakautumasta tulisi säätää lailla?
Mihin kiintiöedustus johtaa? Mitä yhtiöitä laki koskee? Muuttavatko yhtiöt pääkonttorinsa Suomesta?
Mitä yhtiö hyötyy kiintiörajasta? Johtaako se esim. naisten osalta hallitusnaisten joukon syntyyn, naisiin jotka täyttävät eri yhtiöiden, varsinkin pienten, hallituksissa naiskiintiön mutta joista ei yhtiön kehittämiselle ja johtamiselle ole juuri hyötyä ja mahdollisimman vähän haittaa?
Mitä eri sukupuolet hyötyvät kiintiöistä? Tulevatko kiintiöedustajat hallituksiin ajamaan sukupuolensa asioita, ei kehittämään yhtiötä?
-
Naisia johtopaikoille ajavien oletuksena on varmasti se, että naisten määrä yhteiskunnan keskeisillä paikoilla ei korreloi pätevien naisten määrän kanssa; ja että taustalla ei ole niinkään yksilön kompetenssi, vaan yhteiskunnallinen tapa redusoida yksilön kyvykkyys tämän sukupuoleen. Kiintiö on vastatapa vallalla olevalle naisien määrää laskevalle yhteiskunnalliselle tavalle nähdä naisen kompetenssi.
Mutta: Suomessa pörssiyhtiöiden yhtiökokouksia ohjataan jo nyt molempien sukupuolien edustukseen hallituksissa (ei tosin lailla, vaan listayhtiöiden hallinnointikoodin suosituksella), ja Suomessa on melko paljon naisia näissä hallituksissa (25 %(?)). Hallituspaikkoja ei ilmeisesti nähdä ihan kirurgitason tarkkuutta vaativana toimintana, kun sinne voi valita naisiakin ihan vain kun joku muistuttaa "ettei nyt pelkkää all-male-panelia hei". Kyseessä on myös jonkin tason imagokysymys, jossa näemmä hallituspaikoissa on pelivaraa. (Samoin kuin tiedän tuttavieni olevan vanhempiensa hyvin menestyvien yritysten hallituksissa ilman mitään varsinaista näyttöä, ainoastaan sillä perusteella että ovat lapsiaan: tuntuu ettei sekään syö yrityksen toimintakykyä).
Tämä edustus ei kuitenkaan käänny edustukseksi yhtiöiden johtoryhmissä. (Kuinka monta pörssiyhtiön naistoimitusjohtajaa Suomessa? Kaksi.) Sekin viittaa siihen, ettei hallitustyötä nähdä samalla tavalla kirurgintarkaksi, ihan hyvin osakkeenomistajien etuja on Suomessa tunnuttu ajetun naisten ollessa läsnä. Mutta samalla kyseinen kiintiö tuntuu kosmeettiselta vaikuttamiskeinolta. Kiintiö ei tarjoa avainta tai näkökulmaa syvempiin syihin sille että naiset keskimäärin eivät pyri yhtä aktiivisesti kuin miehet merkittäville paikoille yhteiskunnassa. Naisten koulutusvalinnat ja elämänpolunvalinnat (olivat ne sitten "itse valittuja" tai sukupuolitetun roolinsa valintoja) eivät johdattele naisia samalla tavalla kamppailemaan paikasta huipulla.
Sekavan viestini pointti: koko hallituskiintiö on minusta melko kosmeettinen asia. Ilmeisesti hallitustyötä ei nähdä kuolemanvakavana (kirurgiaan verrattavana) työnä, koska kiintiötä puolustavien on ollut mahdollista edetä kamppailussaan näin pitkälle. Jos vaadittaisiin johtoryhmäkiintiöitä, vastustus saattaisi olla hurjaa; samoin kuin yhteiskunnan alatasoilla esim. vanhempainvapaiden kiintiöittäminen sukupuolittain kohtaa melko kovaa vastarintaa.
-
Sekavan viestini pointti: koko hallituskiintiö on minusta melko kosmeettinen asia.
En siis osannut tuoda esiin sitä periaatteellista asetelmaa joka ainakin minua kiusaa.
Onko sukupuoli asia jonka perusteella saa syrjiä? Jos yhtiön hallituksessa on 2 naista ja 5 miestä, uusi laki vaatisi että seuraava lisäjäsen on nainen tai että jos hallitusta supistetaan, lähtijä on mies.
Sitten jokunen yksityiskohta: miten kolmijäseninen hallitus tulee muodostaa? Sukupuoliosuudet ovat joko 33/67 tai 0/100. 40% ei saa syntymään ainakaan miesten logiikalla.
Koskeeko kiintiö yhteisöjä kuten puolueita, metsästysseuroja?
Mikä on suomalainen yhtiö: pääkonttori Suomessa, osake-enemmistö suomalaisilla, jotain muuta?
Nämä kysymykset ovat yksityiskohtia joihin en odotakaan vastausta enkä hae keskustelua niistä, heitin ne vain huomauttamaan että sekin laki pitäisi säätää ajatuksella.
En usko että yhtiöiden hallitusten sukupuolikiintiöt auttavat yhtiötä. Tärkeämpänä näkisin työntekijöiden edustuksen hallituksissa.
Hallitusjäsenen kompetenssiin kuuluu paitsi ammattitaito, kokemus myös verkosto. Miehillä on vielä paremmat verkostot kuin naisilla, toki alasta riippuen.
-
Sekavan viestini pointti: koko hallituskiintiö on minusta melko kosmeettinen asia.
En siis osannut tuoda esiin sitä periaatteellista asetelmaa joka ainakin minua kiusaa.
Onko sukupuoli asia jonka perusteella saa syrjiä? Jos yhtiön hallituksessa on 2 naista ja 5 miestä, uusi laki vaatisi että seuraava lisäjäsen on nainen tai että jos hallitusta supistetaan, lähtijä on mies.
Sitten jokunen yksityiskohta: miten kolmijäseninen hallitus tulee muodostaa? Sukupuoliosuudet ovat joko 33/67 tai 0/100. 40% ei saa syntymään ainakaan miesten logiikalla.
Koskeeko kiintiö yhteisöjä kuten puolueita, metsästysseuroja?
Mikä on suomalainen yhtiö: pääkonttori Suomessa, osake-enemmistö suomalaisilla, jotain muuta?
Nämä kysymykset ovat yksityiskohtia joihin en odotakaan vastausta enkä hae keskustelua niistä, heitin ne vain huomauttamaan että sekin laki pitäisi säätää ajatuksella.
En usko että yhtiöiden hallitusten sukupuolikiintiöt auttavat yhtiötä. Tärkeämpänä näkisin työntekijöiden edustuksen hallituksissa.
Hallitusjäsenen kompetenssiin kuuluu paitsi ammattitaito, kokemus myös verkosto. Miehillä on vielä paremmat verkostot kuin naisilla, toki alasta riippuen.
Saako sukupuolen perusteella syrjiä: ei missään nimessä.
Itsekään en ole lainkaan varma mitä apua sukupuolikiintiöstä on yhtiölle. Muuten kuin että se tuntuu olevan yhtiöille suhteellisen kivuton paikka tehdä sukupuolitasa-arvoa kunnioittavaa imagotyötä. Myös sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta olen epävarma siitä kuinka sukupuolikiintiö yhtiön hallituksessa mukamas edistää naisten ja miesten välisen eron umpeen kuromista.
Kiintiöajattelun taustalla ei ole tavoitteena kokonaan uuden syrjinnän muodon rakentaminen aiemmin neutraalille kentälle, vaan jo olemassa olevaa rakenteellista syrjinnän muotoa vastaan tarkoitettu toimi. Taustalla oleva ajatus on, että miesten valinta ei ole neutraali ja objektiivinen valinta, vaan perustuu historiallisesti muodostuneeseen miehistä valtaa korostaneeseen syrjintään.
Näin kysymys siitä, saako sukupuolen perusteella syrjiä muodostuu monitahoiseksi yhteiskunnalliseksi poliittiseksi kysymykseksi - jossa vastaus on aina "ei saa". Mutta oma näkökulma asiaan vaikuttaa siihen millä tasolla syrjintää lähestytään. Tarkoitan: yhdestä näkökulmasta kiintiö on syrjintää, toisesta näkökulmasta se ettei kys. interventiota tehdä vasta syrjintää onkin.
Minusta kiintiöajattelu on kyseenalainen. Toki, naisten läsnäolo merkittävissä yhteiskunnallisissa rooleissa saattaa osoittautua symbolisesti merkitykselliseksi. Mutta kuinka kiintiöt voisivat auttaa oletettuun rakenteellisen syrjinnän muotoon, jos samalla ei saada muutettua ruohonjuuritasolla niitä tekijöitä, joiden perusteella nainen tai mies ajautuu sille polulle, jonka päätepisteessä on "mahdollinen ehdokkuus yhtiön hallitukseen". Kyvykkäitä ja hyvin verkostoituneita naisia varmasti on, mutta onko heitä esimerkiksi yksi kymmenestä? Kaksi kymmenestä? Kolme kymmenestä? Loppujen ollessa miehiä.
Kiintiöajattelu kuullostaisi asialliselta, mikäli tilanteessa jossa potentiaalisten hallitusjäsenten joukkio olisi täysin heterogeeninen: pätevien naisten ja miesten joukko olisi 50/50 jakautunut. Jos tällöin hallituksissa miehiä olisi 25/75, niin kiintiön hyöty olisi minusta selkeämpi. Jos pätevien ehdokkaiden suhde taas on 25/75, niin 25/75 olisi myös ihan reilu kiintiö, ei 50/50.
-
Lienemme yhtä mieltä siitä, että kiintiöajattelulla ei ole pelkästään hyviä puolia.
Tasa-arvoa pitää ja tulee edistää, mutta ei ehkä tässä tapauksessa pakolla. Pakolla ratkaistu kiintiö vaatii yksityiskohtaiset määräykset ja käsitteet ja menee teknisesti hankalaksi.
Pitääkö työntekijöiden edustus suurempien yhtiöiden hallinnossa (1-4 edustajaa) olla sukupuolikiintiöitetty?
Sukupuolikiintiö korostaa liikaa sukupuolen merkitystä asiassa, jossa sitä ei pitäisi ollakaan.
-
Lienemme yhtä mieltä siitä, että kiintiöajattelulla ei ole pelkästään hyviä puolia.
Tasa-arvoa pitää ja tulee edistää, mutta ei ehkä tässä tapauksessa pakolla. Pakolla ratkaistu kiintiö vaatii yksityiskohtaiset määräykset ja käsitteet ja menee teknisesti hankalaksi.
Pitääkö työntekijöiden edustus suurempien yhtiöiden hallinnossa (1-4 edustajaa) olla sukupuolikiintiöitetty?
Sukupuolikiintiö korostaa liikaa sukupuolen merkitystä asiassa, jossa sitä ei pitäisi ollakaan.
Juu, olemme samaa mieltä: minä en ymmärrä millä mekanismilla kiintiöajattelu yhtiöiden hallituksissa on toimiva keino asetettuun päämäärään. Kiintiön pitäisi jollakin tavalla heijastua empiiriseen todellisuuteen siten, että ryhmä, josta hallitus valitaan olisi kiintiön mukaisesti tasainen. Näin ei ole.
On melko yleisesti hyväksytty ajatus, että syyt naisten ja miesten erilaisille elämänpoluille ovat monitahoiset. Kiintiöajattelu voisi teoriassa toimia symbolisena rohkaisuna ja yhteiskunnallisena esimerkillä johtamisena: "naiset ovat tervetulleita merkittäville paikoille". En itse kuitenkaan usko että tällaista vaikutusta olisi, tai ainakin että kyseessä on liikaa toivotaan toivotaan -ajattelu. Siksi kiintiö vaikuttaa enemmän väkinäiselle kosmetialle ja miksei myös pakkovallalle.
Tässä on feministinen blogikirjoitus (https://feministienvuoro.wordpress.com/2012/09/29/sukupuolikiintiot/) (Wordpress) samasta aiheesta: kirjoittajakin tuntuu allekirjoittavan epäilyksen siitä, miten kys. kiintiö voisi olla tehokas keino ratkaista tasa-arvo-ongelmaa. Eli, jos kiintiö ei oikeasti "korjaa jotain" joka on "rikki", se on kosmeettinen. Ja jos keino ongelman ratkaisemiseksi on maho, ei sitä voi edes pitää uskottavana tasa-arvoa edistävänä tekona. Enemmän kyse tuntuu olevan tarpeesta tehdä jotakin konkreettista (blogin mukaan yhtiöiden hallituskiintiöön on mahdollista vaikuttaa lainsäädännöllä, joten se on yksi harvoista ylipäätänsä tehtävissä olevista teoista), mitä tahansa mikä saattaisi vaikuttaa, tilanteessa, jossa vaikuttavien tekojen keksiminen on hyvin hankalaa.
-
Tässä on feministinen blogikirjoitus (https://feministienvuoro.wordpress.com/2012/09/29/sukupuolikiintiot/) (Wordpress) samasta aiheesta: kirjoittajakin tuntuu allekirjoittavan epäilyksen siitä, miten kys. kiintiö voisi olla tehokas keino ratkaista tasa-arvo-ongelmaa.
Toivottavasti feministit pysyvät uskollisina linjalleen ja tarkoittavat sukupuolella sosiaalista sukupuolta. Tällöin hallitusten kiintiöpaikat jaetaan sen perusteella, mitä hakijat itse katsovat parhaaksi ilmoittaa sukupuolekseen.
-
Radiossa kuulin että kouluissa on energiansäästökampanjoita ollut meneillään. Yhdessä koulussa yhdistettiin kuntopyörä laturiin ja saatiin ladattua kännykkää tai kännyköitä.
Heräsi skeptisiä kysymyksiä:
1. Säästyykö Suomessa energiaa täten vai itse asiassa kuluuko enemmän koska sen koululaisen ravinnon tuotanto vaatii energiaa?
2. Syntyykö kuntopyörän kautta ladaten itse asiassa suuremmat CO2-päästöt kuin suoraan töpselistä?
(En tällä häiritse tai tuomitse koulukampanjaa, kun pääasiassa ollee siellä symbolinen koe ja ajatusherätin).
-
Muistelen joskus jo -70 luvulla lukeneeni että jossain karjatilalla oli laskettu/mitattu, että lehmien juomavesi kannattaa lämmittää öljyllä. Säästyy rehua. Tämä laskelma oli siis ensimmäisen öljykriisin aikana.
Intuitioni sanoo, että sähkön tuottaminen polkemalla kuntopyörää tuottaa enemmän CO2-päästöjä kuin vaikkapa hiilivoimalla tuotettu sähkö.
Jos aletaan laskea koko ketjua, ottaen huomioon myös laitteiden valmistuksen vaatiman energian päästöt, saatetaan olla siinä ja siinä.
-
Riippuukohan se myös tilanteesta kuten paikasta ja ajasta. Soininvaaran blogissa oli juttua että joskus kun tuulee ja aurinko paistaa (Saksassa) niin energiaa on ylimäärin hukkaanmenevästi. Ja silloin töpselisähkö ei ole silloin ns. mistään pois. Ja silloin kannattaa ehdottamasti ladata töpselisähköllä. Tilanne voi olla niin monimutkainen että pitäisi olla kännykässä oma Appsinsa siitä missä, miten ja milloin kannattaa ladata.
-
Syntyykö kuntopyörän kautta ladaten itse asiassa suuremmat CO2-päästöt kuin suoraan töpselistä?
Ihmisen hyötysuhde on jossain 25% paikkeilla. Lauhdevoimalan parhaimmillaan 60% tietämillä. Jos lauhdevoimala käyttää maakaasua (metaania), se tuottaa sähköä selvästi vähemmällä CO2-päästöllä kuin ihminen.
Hyötysuhde töpselin 220V:sta kännykän akkuun vaihtelee hyvin laajalla skaalalla. Periaatteessa akkuun menee jopa 90%, mutta käytännössä muuntoketju voi sisältää yhtä monta prosenttia haaskuuta. Tuotantolinja kuntopyörästä kännykkään on epästandardia ja oletettavasti hyötysuhde on keskimäärin vielä heikompi.
Vaan jos ylipainoinen oppilas polttaa kuntopyörällä liikarasvojaan kännykän akkuun ja saa siten painonsa putoamaan, hänen kaloritarpeensa laskee ja pitkällä tarkastelujaksolla hänen CO2-päästönsä voi olla sen verran alempi että se ylikompensoi tämän elollisen hiillinielun purun.
mks
-
Ensin otetaan noinvaan käyttöön jokin sähköäkuluttuva turhake ja sitten aletaan tarkasti laskemaan, että kuinka saadaan käytettyä sitä sähkönkulutuksen suhteen mahdollisimman tehokkaasti.
Tässä puhuttiin erityisesti kännykästä, joka tietenkään sinänsä ei ole mikään turhake mutta jonka intensiivinen ja laaja käyttö ei ole myöskään mitenkään itsestäänselvän ongelmatonta.
-
^^ Monimutkaiselta vaikuttaa. Paljon liikkuvia osia.
^Kännykkä lienee kuitenkin energiatehokkaampi kuin läppäri,tv tai Cray 1.
-
Totta kai kännykkä kuluttaa vähemmän kuin läppäri, mutta mitä tarkoitat kännykän energiatehokkuudella?
Välitetyn informaation määrä/Joule?
Tehokkuus on mielestäni jotain tuotos/panos-ajattelua.
-
No vaikkapa Mflops/joule. Tai googlaus sanoja tai linkkejä/joule
-
Nyt on taas hämmästyksen sormi kummastuksen suussa!
Olkoonkin, että alla oleva leike on IP-lehdestä, mutta lausujana on lääkäri (hyvinvointilääkäri Pippa Laukka), niin olettaisin, että ei nyt ihan älyttömiä puhu.
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005861498.html
"– Esimerkiksi Eskon tapauksessa laitoin faktat tosi tiukasti tiskiin. Jaksossa monia saattavat yllättää esimerkiksi light-limsojen vaikutukset. Ne itse asiassa herättävät sokerinhimoa ja nostavat diabeteksen riskiä samoin tai jopa enemmän kuin sokerilimut. Niillä on lisäksi vaikutuksia vaikkapa testosteronin määrään, Pippa Laukka selvittää."
Lihavoin lauseen, joka minua jäi mietityttämään, sillä itse käytän Light-limuja, joskin melko satunnaisesti ja hiukan kausittain esim. kuumimpaan kesäaikaan.
En ole huomannut, että ne millään tavalla ainakaan minussa herättäisivät sokerinhimoa, vaan pikemminkin sammuttaa sen. Mutta mihin perustuu väite, että ne nostavat diabetesriskiä? Siihenkö, että limun jälkeen tulisi otettua makeaa vai onko niillä makeutusaineilla vaikutus sokeriaineenvaihduntaan? Ja vielä, olen kuullut väittämän, että diabetes ei puhkea sokeria syömällä, joten mihin tuo lääkärin väite nyt perustuu?
Käytän kevytlimuja (ja "makuvissyjä") vain siksi, että tavalliset sokerilimut on niin tönkkömakeita, että en niistä pidä lainkaan. Olisi harmillista, jos ne nyt on melkein kuolemaksi.
-
Jos en tietäisi että Hippi ei olutta juo, suosittelisin olutta terveellisenä vaihtoehtona.
-
Nyt on taas hämmästyksen sormi kummastuksen suussa!
Olkoonkin, että alla oleva leike on IP-lehdestä, mutta lausujana on lääkäri (hyvinvointilääkäri Pippa Laukka), niin olettaisin, että ei nyt ihan älyttömiä puhu.
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005861498.html
"– Esimerkiksi Eskon tapauksessa laitoin faktat tosi tiukasti tiskiin. Jaksossa monia saattavat yllättää esimerkiksi light-limsojen vaikutukset. Ne itse asiassa herättävät sokerinhimoa ja nostavat diabeteksen riskiä samoin tai jopa enemmän kuin sokerilimut. Niillä on lisäksi vaikutuksia vaikkapa testosteronin määrään, Pippa Laukka selvittää."
Lihavoin lauseen, joka minua jäi mietityttämään, sillä itse käytän Light-limuja, joskin melko satunnaisesti ja hiukan kausittain esim. kuumimpaan kesäaikaan.
En ole huomannut, että ne millään tavalla ainakaan minussa herättäisivät sokerinhimoa, vaan pikemminkin sammuttaa sen. Mutta mihin perustuu väite, että ne nostavat diabetesriskiä?
Minä tiesin että lightit eli "sokerittomat" saattava nostaa diabetes-riskiä. Miksikö? Koska luen tiedeuutisia.
Hiirillä ja ihmisllä Israelissa, julkistettu arvostetussa Nature-lehdessä:
Tutkimus: Makeutusaineet saattavat lisätä diabeteksen riskiä
- YLE 2014: https://yle.fi/uutiset/3-7477836
Tuo saattoi tiedemaailman sormet suuhun. Epäilyttävää. Tutkimuksessa on oltava jotain vialla? Outoa?!...
3 vuotta myöhemmin tilanne näyttää jo entistä pahemmalta:
Hurja tulos makeutusaineiden ja diabeteksen yhteydestä – kannattaako kevytlimua lipittää?
Tutkijat ovat jo aiemmin liittäneet makeutusaineiden runsaan käytön kohonneeseen diabetesriskiin. Australialaistutkimuksessa kävi ilmi, että vaara voi kasvaa hyvinkin nopeasti – jo kahdessa viikossa.
- MTV 2017 (https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvaa-elamaa/artikkeli/hurja-tulos-makeutusaineiden-ja-diabeteksen-yhteydesta-kannattaako-kevytlimua-lipittaa/6582782#gs.ll1=yM4)
Tuosta löytyi linkki saman vuoden uutiseen aiempaan kanadalaistutkimukseen.
Vältteletkö sokeria laihtuaksesi? Ikävä yllätys keinotekoisissa makeutusaineissa
... tuloksissa ilmeni merkittävä tilastollinen yhteys keinotekoisten makeutusaineiden kulutuksen sekä lisääntyneen diabeteksen, sydänsairauksien ja lihomisen riskin välillä.
...
Keväällä julkaistussa amerikkalaistutkimuksessa esimerkiksi löytyi mahdollinen linkki keinotekoisten makeutusaineiden ja kohonneen aivohalvaus- ja dementiariskin välillä.
- MTV 2017 (https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvaa-elamaa/artikkeli/valtteletko-sokeria-laihtuaksesi-ikava-yllatys-keinotekoisissa-makeutusaineissa/6557058#gs.kwN_aAo)
Pippa Laukan väite sokerihimosta ym on nähdäkseni vielä todentamaton hypoteesi, arvausyritys, selittämään tilastollisesti yhä vahventuva korrelaatio: makeutusaineiden käyttäjillä kohonneet riskit ties mihin. (Esim. vielä voisi olla syynä että sokerin välttäjät on sairaampina tms alttiimpina suvun sairauksiin siirtyneet sokerittomiin.)
Tiede ei vielä tiedä miksi mutta ehkä siinä on perää vaikkemme tiedä varmalle miksi.
YLen Prisma tiede BBC-sarjassa lääkäri Mosley taisi selittää kerran jotain genetiikasta että jotkut on alttiiita jos käyttää keinotekoisia. En vain muista enää että mitä sanoi.
Meidän suvussa diabetes on likimain tuntematon ja netin riskimittari antoi suunnillen 0:aa. Diabetesriskiä ei mun tarvi pelätä jos keinotekoisia joskus maistankin. En vain juo muuta kuin vettä, maitoa ja kahvia. Itse purkitan vesijohtovettä matkoille.
Sorry, Hippi. Kaikesta huolimatta toivon: Mielenrauhaa.
JK. Pitäisin vielä jäitä hatussa. Tiedeuutiset on suht. tuoreita ja kun satunnainen käyttö niin tuskin suuri riski.
-
Kevytlimsat kuumassa auton peräkontissa ja tavallinen appelsiinijuomakin pitkän ajan säilytyksessä jääkaapissakin muodostavat metanolia (ja aspartaamista ehkä formaldehydiä?). Sen taitaa kyllä huomata maussakin.
-
Jos en tietäisi että Hippi ei olutta juo, suosittelisin olutta terveellisenä vaihtoehtona.
Minä en juo olutta terveyssyistä. Vaan ihan muista syistä. Eli joisin todennäköiseti yhtä paljon olutta vaikka se ei olisikaan terveellistä. Jos olut olisi pahaa ja epäterveellistä, voisin harkita vähentämistä. IPA on pahaa, sitä ei pysty juomaan yli kuutta pulloa illassa.
-
Lukasin nuo MrKATin antamat linkit ja aika heppoiset oli selitykset. Ensinnäkin kaikissa olitiin vähän eri mieltä siitä, mikä määrä vaikuttaa. Yhdessä puhuttiin 1,5 litran kevytlimun sisältämästä määrästä ja jossain muussa mainittiin "yhden tai useamman makeutusainetta sisältävän juoman". Mekanismina vaikutus suoliston bakteereihin (olikohan se noin?)
Se, mikä yhdessä linkissä osui silmään, oli maininta, että useimmiten laihduttajat käyttävät kevytlimuja ja laihdutustarpeen olettiin olevan seurausta huonoista ruokailutavoista. Hakematta tulee mieleen väittämä, että jäätelön syöminen aiheuttaa hukkumisia.
Olisikohan se diabetesalttius kuitenkin liikapainon ja huonojen ruokalutapojen syytä ja kevytlimu on vain ohessa oleva ja syntipukiksi valittu?
Jonkun pitäisi tehdä tutkimus vertailuryhmällä, joka syö yltiöterveellisesti eikä ole ylipainoinen joko lainkaan tai ainakaan merkittävästi.
-
Tässä on Michael Mosley+co juontama BBC:n ohjelma jonka näin Suomenkin tv:ssä suht äskettäin:
http://www.bbc.co.uk/programmes/articles/51yxBQyvqpNYPT3PF0LGL3G/are-artificial-sweeteners-bad-for-me
BBC teki 15 koehenkilöllä omat testit (vasemmalla sakariinia, oikealla steviaa nauttineet):
(https://ichef.bbci.co.uk/images/ic/976xn/p03f9kq0.jpg)
Tuossa on hämmästyttävää että sakariini nosti koehenkilöiden sokeritasoja. Mutta vielä erikoista, tuossa ja seuraavassa kuvassa (linkissä) on kuvattuna se että sakariini nosti vain joidenkin henkilöiden sokeritasoa, ja niillä oli keskenään samanlainen bakteerikanta suolistossaan. Se ei siis nosta kaikilla vaan vain niillä joilla on tietynlainen bakteerikanta suolistossaan. Toistaiseksi ei ole helppoa halpaa tapaa päätellä etukäteen kellä reagoi. (Ellei sitten ole sokeritautista kaveria jonka mittarilla testaa: ensin kerran ja viikon mussuttaa sakariinia urakalla ja sitten testaa ja vertaa?)
Ja vielä kerran: Minä en jumittuisi selityksiin, selitysten puutteisiin tms koska ihminen on monimutkainen vaihteleva biologinen monimuuttujakone. Tärkeämpi teoreettisten selitysten sijaan on pragmaattinen havainnointi: Syön ainetta x ja verensokerini nousee. => Vältän ainetta x. Etsiköön tulevaisuus selityksen.
-
Nyt on taas hämmästyksen sormi kummastuksen suussa!
Olkoonkin, että alla oleva leike on IP-lehdestä, mutta lausujana on lääkäri (hyvinvointilääkäri Pippa Laukka), niin olettaisin, että ei nyt ihan älyttömiä puhu.
Perjantain (tai oik. tänäisen uusinnan) Sannikka & Ukkolassa selvisi debatista että "Olet mitä syöt" on tosi-tv formaatti, jossa terapeutin/lääkärin on näyteltävä osaansa, S+U:ssa haastateltava ravintoterapeutti ei siis ollut ko.ruoka-ohjelmassa ollenkaan oma itsensä vaan ilkeä piru, ja otos otettiin monta kertaa purkkiin kunnes "noita-akka"näytelmä (ilkeys) tyydytti formaatin vartijoita. Tuo oli 14 vuotta sitten. Tähän nykyiseen ko. haastateltava antoi ehtoja jotka ei yhtiölle kelvanneet.
Asiantuntijoilta tulee kovaa arvostelua:
Nyt puhuu lihavia lytännyt Pippa Laukka: ”Osallistujat ovat olleet vilpittömän tyytyväisiä” - Syömishäiriöliitto: ”Ei mitään hyvää Olet mitä syöt -ohjelmassa”
- https://www.iltalehti.fi/laihdutus/4fffe4fe-de4a-4bef-8835-347f900d44bb_lh.shtml
Näillä on sama vika kuin Jutta -ohjelmissa, paino tulee ohjelman jälkeen aika pian takaisin, hyvin harva "paranee" kestävästi.
-
YLE Text-tv s. 808 Syyskuun "Mitä suomi lukee" -listan tietokirjalistauksissa humbuugimaakari Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -humbuugikirja on 5. ostetuin "tieto"kirja(!).
Ken haluaa tietää miksi Heikkilä on humbuugimaakari, voi katsoa:
[1] http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2018/10/antti-heikkilan-hurjaakin-hurjempi.html
Ja miksi uusi kirjakin on humbuugia voi katsoa:
[2] http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2018/10/antti-heikkila-iskee-takaisin-tai.html
Ja miten voidaan temppuilla vastaamatta kritiikkiin voi katsoa:
[3] http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2018/11/antti-heikkila-ja-vastaamatta.html
-
Asiantuntijoilta tulee kovaa arvostelua:
Nyt puhuu lihavia lytännyt Pippa Laukka: ”Osallistujat ovat olleet vilpittömän tyytyväisiä” - Syömishäiriöliitto: ”Ei mitään hyvää Olet mitä syöt -ohjelmassa”
- https://www.iltalehti.fi/laihdutus/4fffe4fe-de4a-4bef-8835-347f900d44bb_lh.shtml
Pari osaa olen tuota katsonut josko olisi jotain uutta ravintorintamalla. Laukan esiintyminen on kyllä mielestäni niin vastenmielistä, että siihen pariin jaksoon on saanut jäädäkin. Ilmeisesti ohjelman formaatti vaatii hylkäämään asiallisen esiintymisen, koska jaksosta toiseen jatkuu järjetön kohkaaminen ja miltei huutaen esitetty kauhistelu ja saarnaaminen. Ohjelma-aikaa olisi voinut käyttää enemmänkin asialliseen tiedon jakamiseen ja ystävälliseen ohjaamiseen ruoskinnan sijaan.
Aivan toisenlainen ruokaan liittyvä sarja on ollut "Syömällä terveeksi" (Food Hospital, tosi-tv, Iso-Britannia). Harmi vain, että hoksasin sarjan liian myöhään enkä nähnyt siitä kuin muutaman osan. Suomenkielinen nimi oli hiukan harhaanjohtava siitäkin huolimatta että ohjelmassa nimenomaan erilaisiin oireisiin haettiin lievitystä painottamalla ruokavaliossa tiettyjä ruoka-aineita. Ohjelma vaikutti hyvin asialliselta, mielenkiintoiselta ja kiihkottomalta.
-
Aivan toisenlainen ruokaan liittyvä sarja on ollut "Syömällä terveeksi" (Food Hospital, tosi-tv, Iso-Britannia). Harmi vain, että hoksasin sarjan liian myöhään enkä nähnyt siitä kuin muutaman osan. Suomenkielinen nimi oli hiukan harhaanjohtava siitäkin huolimatta että ohjelmassa nimenomaan erilaisiin oireisiin haettiin lievitystä painottamalla ruokavaliossa tiettyjä ruoka-aineita. Ohjelma vaikutti hyvin asialliselta, mielenkiintoiselta ja kiihkottomalta.
Luultavasti syömällä saa itsensä ainakin sairaammaksi.
Olen nyt diagnosoinut itselläni ihokeliakian, ihan vaan internetin ja omien tuntemuksien avulla. Melko työlästä on tuo gluteenittoman ruokavalion noudattaminen. Jos hiukankin lipsuu, niin kuukausi menee toipumiseen. Jossain vaiheessa lopetan gluteenittoman, syön taas pullaa ja menen sen jälkeen testeihin hakemaan omalle diagnoosilleni vahvistusta, onneksi ihokeliakia pystytään nykyään ilmeisesti toteamaan ilman ohutsuolesta otettavaa näytettä.
On sivumennen sanoen muuten ikävää tämä vanheneminen, kaikenlaista uutta sairautta ilmenee, mutta mikään vanha jo hankittu ei tahdo hävitä (ehkä lukuunottamatta lapsena diagnosoitu astma). Itselläni on keräiltynä jo verenpainetauti (lääkitys), aluillaan oleva diabetes, kohonnut kolesteroli, glaukooma, heinäallergia, ihokeliakia, ilmeisiä masennusoireita ja alkavaa lerpahtelua alapäässä.
Tasapainoilu näiden viheliäisyyksien kanssa alkaa viedä jo aikaakin huomattavasti, vaivasta puhumattakaan. Yritys lääkitä oloa alkoholilla ei välttämättä auta, aina välillä tulee siitä vielä lisäongelmia.
-
Oletpa saanut kerättyä varsin ansiokkaan kokoelman erilaisia vaivoja, joista kaikista ei varmaan edes elintapojen reippaalla muutoksella pääse eroon.
Itselläni on sukurasitusta kummankin vanhemman puolelta sekä sydänongelmiin että aikuisiän diabetekseen. Molemmat vanhempani kokivat sydänkuoleman 50 ja 60 ikävuoden välillä. Minulla on vielä paljon tehtävää elämässäni, joten en ehdi vielä kuolemaan. Siksi olen yrittänyt pitää huolta itsestäni, mikä ei ole kovin helppoa ns. herkkupepputaipumuksen vuoksi.
Kovan kolauksen koin vuosi sitten, kun olin osallistumassa erääseen tieteelliseen tutkimukseen ja alkukarsinnoissa minut diskattiin kohonneen kolesterolin vuoksi. Lukemat eivät olleet pilvissä, mutta pidempiaikainen suuntaus ylöspäin oli ilmeinen, joten aloitin korjausliikkeen. Juuri eilen sain uudet labratulokset ja lääkäri vaikutti kovin tyytyväiseltä ja kannustavalta kertoessaan niistä. Vuodessa arvot olivat muuttuneet: kokonaiskol. 6.7 -> 5.9, LDL 4.7 -> 3.7 ja HDL 1.4 -> 1.7. Verensokerista tehtiin joku muu koe kuin se tavanomainen, joten siitä en osaa sanoa muuta kuin, että normaali.
Nuo muutokset olin saanut aikaan muokkaamalla ruokavaliotani ihan omin päin. Olen sen verran jääräpää, että minulle ei voi sanoa, mitä pitää tehdä, vaan minun on itse voitava päättää. Kyllähän jokainen normaalijärjellä varustettu pystyy omasta ruokavaliostaan ja elintavoistaan näkemään sen, mitä pitää jättää pois ja mitä lisätä. Bonuksena muutoksista lähti vyötäröltä kuin huomaamatta ylimääräistä mittaa melkoisesti pois.
Tuo gluteiinittomuus on kyllä hankala, jos mieltynyt pastaruokiin ja perinteisiin jauhokastikkeisiin. Omassa ruokavaliossani ei varsinaisessa ruuassa juurikaan ole gluteiinia. Ei siksi että sitä välttelisin, vaan eipä tule kovin usein laitettua sellaista ruokaa, jossa olisi viljaa. G:t tulevat itselläni oikeastaan vain leivästä ja eräistä tietyistä pikkuleivistä, joihin olen ihan vähän koukussa.
Kauan olen saanut elää ilman mitään isompia vaivoja. Ainoa kremppa oikeastaan on raajojen pikkunivelten nivelrikko, joka on kieltämättä ikävä vaiva. Viime aikoina sekin on yllättäen ollut rauhallisempi ja juuri tuosta aiemmin mainitsemastani brittien ohjelmasta sain vinkkiä, että se saattaisi johtua runsaasta chilin syömisestä. Olen useita vuosia parvekeviljellyt chiliä ja syönyt sitä melko intohimoisesti tietämättä lainkaan, että se on hyvä luonnonlääke tulehduskipuun ja tulehduksen lievitykseen. Kurkuma on toinen mauste, jolla sanotaan olevan tulehdusta lievittävä vaikutus.
Harmi vaan, että en kaikkia ohjelmassa mainittuja vinkkejä muista, mutta siinä oli myös mainintoja mielialaan vaikuttavista ruoka-aineista ja ainakin ohjelmassa esiintyvät henkilöt kokivat saaneensa apua neuvoista muokata ruokavaliotaan oikeaan suuntaan. Minuun se teki kyllä vaikutuksen nimenomaan siksi, että olin kokenut muutoksen, jota en osannut selittää ennen kuin selitys annettiin siinä ohjelmassa. Muutos kuitenkin oli niin merkittävä, että nyt olen pystynyt kävelemään taas pitkiä lenkkejä ilman, että on tarvinnut turvautua vahvoihin kipulääkkeisiin lenkkipäivän iltoina.
-
YLE Text-tv s. 808 Syyskuun "Mitä suomi lukee" -listan tietokirjalistauksissa humbuugimaakari Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -humbuugikirja on 5. ostetuin "tieto"kirja(!).
Ken haluaa tietää miksi Heikkilä on humbuugimaakari, voi katsoa:
[1] http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2018/10/antti-heikkilan-hurjaakin-hurjempi.html
Ja miksi uusi kirjakin on humbuugia voi katsoa:
[2] http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2018/10/antti-heikkila-iskee-takaisin-tai.html
Ja miten voidaan temppuilla vastaamatta kritiikkiin voi katsoa:
[3] http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2018/11/antti-heikkila-ja-vastaamatta.html
NO nyt pamahti.
5.12. Skepsis ry antoi Huuhaa-palkinon Otavalle tuosta kirjasta.
Sitten HS teki sitä kriittisen jutun.
Nyt S- ja K-kaupat veti kirjan hyllyistänsä.
Jopa kansanedustaja (lääkäri Mia Laiho, kok) jyrähti kirjan vaaroista.