Kapea näkökulma
Hiekkalaatikko => Kuperkeikka => Aiheen aloitti: Laika - Ti 10.11.2015, 00:43:46
-
Otsikon aihe kuulunee hyväntahtoisen pölinän piiriin?
Etsiskelin toissapäivänä jotain uutta kuunneltavaa ja osuin uudenlaiseen Youtuben nurkkaukseen:
Savages - You're My Chocolate (https://www.youtube.com/watch?v=vwwkjI65Q0A)
Kappale on hyvin smooth, jos sellaisesta sattuu pitämään. Minuun jostain syystä nykyään tehoaa tunnelmoiva musiikki, ja aivan ilmeisesti se toimii kotona taustalla, varsinkaan kun yökerhot ja pubit eivät oikeastaan soita juurikaan mitään vastaavaa. Nykymusiikki näyttää lainaavan jokaisesta tyylisuunnasta, mikä vain korostaa musiikin luonnetta loputtoman muuntelun jatkumona. Erikoisen kiinnostavia ovat C.W. Stonekingin kaltaiset elinvoimaiset artistit (viitatakseni vielä MrKatin viestiin (http://www.kapeanakokulma.fi/index.php?topic=23.msg396#msg396)), jotka levyttävät 2010-luvulla, mutta kuulostavat 1920-luvun musiikilta. Tietoisuus juurista ja leikittely vanhan ja uuden välillä tietää näinollen hyviä hetkiä erilaista musiikkia etsivälle tulevaisuudessakin.
-
Kappale on hyvin smooth, jos sellaisesta sattuu pitämään. Minuun jostain syystä nykyään tehoaa tunnelmoiva musiikki, ja aivan ilmeisesti se toimii kotona taustalla, varsinkaan kun yökerhot ja pubit eivät oikeastaan soita juurikaan mitään vastaavaa.
Kun olen tunnelmoinnin tarpeessa, kuuntelen slaavilaista musiikkia.
Suosikkini on Venäjän Värttinä, Pelageya:
https://www.youtube.com/watch?v=8a10dg46x4w
Kansanmusiikin lisäksi Pelageyalta luontuu myös länsimainen pop-musiikki:
https://www.youtube.com/watch?v=D4qRoncLzRg
-
Laitan muutamia poimintoja, kun ketjussa on niin vähän lihaa luiden ympärillä. Luonnollisesti ne heijastelevat tämänhetkistä makuani ja seks... musiikillista suuntautumistani:
Polica - Berlin (https://www.youtube.com/watch?v=lF-9qxkxcNY)
(Hienot bassot)
Bonobo - KEXP live (https://www.youtube.com/watch?v=fQAFfeQNpGc)
Teknompaa:
Ellen Allien - Take Me Out (https://www.youtube.com/watch?v=x5rYcd73mOM)
-
Pitkästä aikaa kun kuuntelee lempikappaletta niin voi hämmästyä joko siitä
a) kuinka yksinkertainen se olikin tai
b) kuinka monimutkainen tai monikerroksellinen se onkaan.
Edellistä edustaa minulle 2000-l alun hitti:
Faithless - W Come 1 (https://www.youtube.com/watch?v=65EfTFUFDwI) (4:01)
(Minulle koukuttavin osa alkaa kohdasta 1:18-, (näennäisen?*) simppeli säröinen syntikkateema)
Jälkimmäistä taas esim. ekat 5 minuuttia tästä:
One Hour Mix of Indian Trance music - Volume 1 (https://www.youtube.com/watch?v=CqSJQCx5mZM) (1:02:52)
(Modernin trancemusiikin lailla tässä on monikerroksellisuutta ja paljon kaiku-,reverd-, 3D- ties mitä efektejä syventämässä ääniä avaruudellisiin sfääreihin)
*)näennäisen simppeli teema mutta jonka viheltäminen ei onnistunut ihan heti tai ei tahtonut jäädä mieleen oikein, koska tavallaan rikottu rytmi. Toiseksi monet simppelitkin soundit hiotaan studiossa viimeisen päälle eli kova työ voi olla takana vaikka lopputulos kuulostaa silotun simppeliltä.
-
En ole suuremmin Tuure Kilpeläisen laulelmista piitannut, sillä ne eivät vaan ole olleet minun makuuni. Mutta tänä aamuna löytyi biisi, joka sai ihoni tipunlihalle. Varmaan osaksi kuuntelutilanne osaltaan vaikutti biisin tehoon, sillä odottelin tyynessä pakkassäässä ja lempeässä lumisateessa bussia. Liikennettä ei juurikaan niin varhain ollut, joten korvanapeista kuultuna ehkä hiukan liian kovalla äänellä, biisi meni niin sanotusti luihin ja ytimiin.
Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani - Hymyilevä Apollo (https://www.youtube.com/watch?v=ZcGYTVXwqJw)
Erityisesti biisin sanat koskettivat ja nostivat jopa kyynelet silmiini. Nyt myöhemmin, samalla kun kuuntelin laulua uudelleen, etsin sanoja vielä lukeakseni ne ilman musiikkia, olikin yllätys melkoinen. Jälleen löytyi aukko sivistyksestäni, mikä ei ole suinkaan harvinaista, sillä tekstin tekijäksi paljastui itse Eino Leino (http://www.kainuuneinoleinoseura.fi/eino-leinon-runoja/hymyileva-apollo/).
Minusta tuo oli todella vaikuttava esitys ilman yliesittämistä. Yliesittämisellä viittaan tietysti Loirin Leino-tulkintoihin, jotka eivät kyllä minua kosketa lainkaan. Mutta niistä taitaa muut olla hyvinkin eri mieltä.
-
Blendasi reggeetä iskelmään Kilpeläisen Tuure. Ugh. En pysty kuuntelemaan iskelmää, lasketaan se viakseni.
Kuuntelin taas Policaa (https://www.youtube.com/watch?v=GBdMWAULRbo). Se lausutaan kuulemma 'polisa'. Hyvin syntistä poppia, jollaisesta tietty tykkään. Täytyy päästä soittamaan tuo biisi joskus vähän isommissa bileissä.
-
En pysty kuuntelemaan iskelmää, lasketaan se viakseni.
Jaa-a, mitenhän iskelmä nykyisellään määritellään? Joskus lapsuusvuosinani kaikki kevyt musiikki, joka ei ollut rokkia tai jatsia, oli iskelmää. Näin luulisin. Nykyisin musiikki on jaettu niin hienojakoisiin genreihin, että olen kauan sitten lakannut tunnistamasta, mihin kulloinenkin biisi kuuluu. Toisaalta rokiksi sanotaan jotain sellaista, jota itse en rokiksi tunnista esim. Maija Vilkkumaan tuotanto :o
Jos nyt pitkästä iästä on jotain iloa, niin ainakin se, että on voinut seurata ja nauttia musiikin kehittymisestä ja monipuolistumisesta. Noista olen sitten voinut napata, kuin rusinat pullasta, parhaat palat itselleni. Oikeastaan on aika vähän musiikinlajeja, joita ”en pysty kuuntelemaan”. Klassisen samoin kuin jazzin puolelta voisin mainita ns. kokeilevan nykymusiikin, joka kuulostaa lähinnä riitasointuiselta meteliltä, jonka kuunteleminen saa aikaan samanlaisen reaktion kuin joutuminen keskelle Stokkan hulluja päiviä.
Sain jopa kuunneltua tuon linkkaamasi biisin. Tuli mieleen ysäritekno, johon sain aikanaan perehtyä varhaisteinieni suosiollisella avustuksella. Heh, hauska lukivirhe tuli tuossa kun luin viestistäsi syntisen synteettiseksi popiksi. Konemusiikkiakaan ei omasta levyhyllystäni löydy, muuten kuin jokunen lapsilta perinnöksi jäänyt. Pitääpä joskus kuunnella, josko kuulija olisi kypsynyt niitä kuuntelemaan.
Muuten levyhyllyni on melkoinen sillisalaatti, josta löytyy kuunneltavaa mihin mielialaan tahansa. Olen ehdottomasti mielialakuuntelija.
-
Sain jopa kuunneltua tuon linkkaamasi biisin. Tuli mieleen ysäritekno, johon sain aikanaan perehtyä varhaisteinieni suosiollisella avustuksella. Heh, hauska lukivirhe tuli tuossa kun luin viestistäsi syntisen synteettiseksi popiksi. Konemusiikkiakaan ei omasta levyhyllystäni löydy, muuten kuin jokunen lapsilta perinnöksi jäänyt. Pitääpä joskus kuunnella, josko kuulija olisi kypsynyt niitä kuuntelemaan.
Tuossa linkitetyssä kappaleessa kieltämättä soi teknon äänimaisema, mutta Polican tapauksessa se johtuu yhtä paljon ryhmän hiotusta soittotekniikasta kuin miksauksesta. Musiikillisesti Polica on tyylillisesti lähempänä syntikkapoppia, tosiaan vain sillä poikkeavuudella, että yhtye soittaa poikkeuksellisen hyvää musiikkia. Kuvaavampi yhtyeen tyylille on esimerkiksi Chain My Name (https://www.youtube.com/watch?v=T4EWfdEyoLs), vaikka senkin tempo on melko nopeasta päästä. Rumpaleita on kaksi! Ja basisti on suosikkini. Pakko saada jostain Polican teepaita, olen niin fani. Laulajaan olenkin sitten rakastunut. Näkeehän sen jo ulkonäöstä, että hän on älykäs, kaunis ja hyvä olento. Pakko... saada... kylkiluu... herkullinen...
Tuossa solisti, Channy:
(http://stmedia.startribune.com/images/ows_144069461929997.jpg)
-
Mainitulta Policalta tuli uusi levy, United Crusher. Studiosessiosta otettu uusi kappale:
Polica - Wedding (https://www.youtube.com/watch?v=iDrJZ-Ds7Rg)
-
Cocorosie - Werewolf (https://www.youtube.com/watch?v=51K4cUTuvc0)
Tosi... tyttömäistä?
-
En pidä levytysten autotunesta, mistä huolimatta olen hulluna bändiin (ja Channy on ihana):
Polica - Fist, Teeth, Money (https://www.youtube.com/watch?v=YtuR7b46YNc)
Kappaleessa kuuluu tietty kinky sävy, joka minua musiikissa niin usein viehättää. Sanat:
Fist on the floor pay me honey
Teeth on the rope give me something
Look me money
Fist on the floor pay me honey
Teeth on the rope give me something
Look me money
Wind, you roll me like a viper
Time, you lead me to the fire
Wind, you roll me like a viper
Time, you lead me to the fire
Teeth on the rope pay me honey
Fist on the floor give me something
Look me money
Wind you roll me like a viper
Time you lead me to the fire
Time you lead me to the fire
Time you lead me to the fire
Wind you roll me like a viper
Wind you roll me like a viper
-
Uutta Daughter'ia, studioesiintyminen. Rumpalikin soittaa niin hellästi, että tarvitsee työssä pehmustettuja kapuloita. Rakastan sitä!
Daughter - Doing The Right Thing (https://www.youtube.com/watch?v=PAFThVWtKiE)
-
Uutta Daughter'ia, studioesiintyminen. Rumpalikin soittaa niin hellästi, että tarvitsee työssä pehmustettuja kapuloita. Rakastan sitä!
Daughter - Doing The Right Thing (https://www.youtube.com/watch?v=PAFThVWtKiE)
Kerroinhan jo rakastuneeni yhtyeen kosketinsoittaja-kitaristiin? Jaa miksikö? Seuraavaa kappaletta olen kohta kuunnellut vuoden päivät. Mestariteos, eittämättä yhtyeen paras, ja paras jonka olen aikoihin löytänyt:
New Ways (https://www.youtube.com/watch?v=LZa5KKfqHtA)
Suosittelen kuuntelemaan etenkin loppuosan kitarakiertoa. Se luo ympärilleen jotain ihmeellistä. Fetissisarjassani ihania naissolisteja kilpailee myös Halos. Yhtye on kuvaillut kappaleitaan juhlien jälkeisen aamuyön melankolisten ajatusten inspiroimiksi. Muistaakseni haastattelussa he kertoivat tutustuneensa rahoitusalan puolella toimiessaan (!). Tuhlaan todella pahasti parhaita löydöksiäni, joten saatte olla kiitollisia. Kahdesta mainitusta Daughter tosin on ainakin miljoonayleisön saavuttanut bändi. Soittolistojen roskan seassa tietenkään kumpikaan orkesteri ei kellu. Sitä on pidettävä ihmiskunnan tragediana, sen piilotettuna kauneutena. Näitä kuunnellessani huomaan nauttivani, kun kuuntelen musiikkia ajatuksella. En saa niistä kyllikseni.
Halos - Earth Not Above (https://www.youtube.com/watch?v=hrAVteaCjUA)
-
Toisella foorumilla jo vihjaisinkin että Daughter - New Ways:n ekat 1½ minuuttia tuo mieleeni (suosikkini) Björkin.
Ei paha. Trance-puolella tuota tiettyä atmosfääriä luovaa äänimaisemaa kait sanottaisiin ambientiksi.
-
Worst I bring
I have a dirty mind
Oh, I need, I need new ways
To waste my time
I need new ways
Worst I bring
I live alone, alone, alone
Worst I face
Keep me inside, I need new ways
To waste my time
I need, I need new ways
I’m trying to get out
Find a subtle way out
Not just cross myself out
Not just disappear
I’ve been trying to stay out
But there’s something in you
I can’t be without
I just need it here
Vasta huomasin, miten sanat antavat kuvan länsimaisesta sielusta. Sen kokija yrittää koota merkityksen maailmalleen, mistä kaipuu saa alkunsa. Mutta se on kirous, katseet ja toiveet on kiinnitetty poissaolevaan, ei maailmaan. Siinäpä tragedia. Länsimaisen ihmisen tragedia on runollinen. Ehkä olisi sopivaa puhua länsimaisesta tragediasta.
-
Tavaratalosta tultuani vastaan käveli mies jonka t-paidassa luki "Detroit". Muuta virikettä ei tarvittu.
Seuraavat illat vietin Detroit technon parissa. Ydintä ja historiaa etsien. Techno eli teknomusiikki genre kehitettiin nimittäin tässä autoteollisuudesta kuulussa kaupungissa. (Suomessa "teknomusiikilla" usein virheellisesti viitataan kaikkeen (tieto)konemusiikkiin, mutta tekno eli techno on vain eräs konemusiikin alalaji eli genre, muita on trance, 70's disco jne.)
Ei olle ihan sattumaa että tekno keksittiin juuri autoteollisuuskaupunki Detroitissa 80-luvulla. Eikä se että edeltävä Kraftwerk-yhtye oli saksalainen ja Trance keksittiin juuri saksassa, joka on myös voidaan liittää tehtaisiin ja autoihin.
Musiikki saa vaikutteita ympäristöstään. Tekno on rytmillistä tanssimusiikkia johon ei kuulu useinkaan melodia eikä laulava ihmisääni. Tai jos on niin niitä käytetään "rytmikapuloina" tai taustaäänimaisemana.
(Seuraavassa kantsii kuunnella noin 2-3 minuuttia per näyte).
1. Tässä näytteeksi wanhaa 80-90-luvun vinyyliä, josta 5:00 eteenpäin merkkasin:
Techno Detroit 'Vinyl Mix' (https://www.youtube.com/watch?v=GQWeF8nD6Cg&t=300)
Tehdasmainen jumputus, josssa voimistuva epäharmoninen "Tööt .. tööt ..." kuin auton torvi.
Sitten samasta nauhasta kohta 0:57:00- (https://www.youtube.com/watch?v=GQWeF8nD6Cg&t=3420), jossa kuuluu konepajaporan sirinää muistuttava ääni joka kohta muuttuu painejyskyttäväksi työkaluksi.
2. Tässä oikein taustakuvan kanssa aiheeseen sopiva näyte joka on kiinnostavammin rytmikäs ja soinnukas:
Detroit Techno - Edmond Binoge @ Club Ice (06.03.2015) (https://www.youtube.com/watch?v=bHTtuASm3DA&t=300) (näyte alkaa kohdasta 5:00-)
Ja sitten saman nauhan kohdasta 33:50- (https://www.youtube.com/watch?v=bHTtuASm3DA&t=2030) minä ainakin olen kuulevinani jenkkiläisen junavaroittimen ääntä tai sen "vaikutteita".
Sitten nykyaikaan jossa technoon tahtoo sekoittua muita vaikutteita, ihmisääntä ja soinnillisempaa.
3.
Candy Cox @ Happy Techno - City Hall Barcelona (Barcelona / Spain) -28.03.2015 (https://www.youtube.com/watch?v=4baiTjv-CYE)
Kuvassa nähdään kaunis nainen "kapellimestarina" eli DJ:nä, joka mikseripöytää sormeillen saa esille korostettua ääniraidoista makeita kohtia tms. Tässä on muuten minusta erityisen makea ("nostatus"?) eli venytetty drop eli breakdown ("suvanto"). 1m51 sekunnin annetaan makua mitä tuleman pitää, joka nostattaa minulla nyt aina "kananlihat" ja sitten lopulta 1:52- pamahtaa sykkivä tanssirytmi käyntiin ja toivotaan että jengi laittaa lapikasta lattiaan ja on ihan "pähkinöinä". (Jo tuo eka rytminpauke on soinnillinen enkä oikein tiedä tarkkaan miten tehty mutta aamuyössä kuulostaa erinomaisen hyvältä erityisesti kohdasta 2:27 jossa se "aukeaa" yläharmonisista ja saa jotain delay-kaikua.)
4. Tämä moderni näyte kohdasta 6:50- sai eka kerralla sukkani pyörimään jaloissa:
CARL CRAIG & STACY PULLEN (DETROIT LOVE) techno DJ sets The Lab LA (https://www.youtube.com/watch?v=Biisfslk4k0&t=410)
Kyse on taitavan klassisen pianistin Francesco Tristano:n kappaleesta Dminorloop, jossa pianisti on käsitellyt elektronisesti niin että tulee voimakas rytmillinen staccato-ääninen "loop" eli toistuva nopea pianosekvenssi. (Luulisin että suuren yleisön korvatkin heräisi "Mitä ihmettä?!" jos tuo tulisi mainosäänenä tai tv-sarjan alkuintrona).
Sitten tästä kun mennään kohtaan 1:05:00- (https://www.youtube.com/watch?v=Biisfslk4k0&t=3900), niin siinä on taas ns. perinteisempää technoa. Rytmillistä, jossa vain vähän sointuja.
Muuten, Konemusiikin "nauhat" levyllä ja DJ-soitossa on yhteenliitettyjä eri säveltäjien kappaleita, kuin tauotonta radiosoittoa mutta jossa ei ole hiljaista välikohtaa, kun ne on nivelletty rytmin ja soinin osalta saumattomiksi.
-
^
tätähän voisi käyttää blokkaamaan taustamelua kun haluaa oikein intesiivisesti keskittyä vaikka lukemaan kirjaa.
itse käytän pommikoneen ääntä:
Sleep Bomber : Sound of a B-17 Airplane Engine - 8 Hrs Long
https://www.youtube.com/watch?v=Ujr5ld4I_Xo
Entäs tämä:
Tibetan Healing Sounds #1 -11 hours - Tibetan bowls for meditation, relaxation, calming, healing
https://www.youtube.com/watch?v=Q5dU6serXkg
Tekno on selvästikin sukua uskonnolliselle musiikille. Tosin se on enmmänkin dionyysisempää eli kiihottavaa kuin rauhoittavaa. Tietty monotonisuus siinä viedään ehkä liiankin pitkälle. Modernit länsimaiset vahvistetut sähkösoittimet tuottavat voimakasta fyysistä vaikutusta. Vähän niinkuin megafonilla vahvistetaan sanotun vaikutusta. Tai että fyysinen intensiteetti onkin jo koko "merkitys". Siinä vaikutetaan suoraan keskushermostoon. Jonkinlaista muotoa tuossa ei kai ole enää ollenkaan. Muutos kappaleessa tuntuu isolta ja dramaattiselta sen jälkeen kun samaa on toistettu 20 minuuttia. Tämä tuo mieleen myös minimalismin:
Steve Reich - Music for 18 Musicians (1974-76)
https://www.youtube.com/watch?v=zLckHHc25ww
-
^ Se 1. nauhani oli niin "wanha" ja simppeliä kamaa, että sen piti olla vain historiallinen kuriositeetti mutta se jäikin päälle pyörimään kun kirjoitin nettiin hiukan isompaa juttua ja alkoi kuulostamaan oikein hyvältä & auttoi keskittymään. Sekin auttaa, että ihmisääniä on olemattoman vähän häiritsemässä kielikeskustani.
Periaatteessa monet äänet voisi tuottaa luonnonvehkeillä ja ihmissuulla (vrt. beatboxing*) ettei nyt kaiken tarvis edes olla elektronisesta.
Tuo Steve Reich kuulostaa yllättävän samalta mimimalis-teknolta mutta myös tutulta (kuululta?) klassiselta kappaleelta joka oli isän nauhoittamassa Carl Saganin Cosmos-sarjassa. Ksylofonilla soittivat, ehkä 70-luvulta.
JK. Eiku näyttää nyt, että se oli tuota Steve Reichiä tuossa sarjassa!
Nukuttamiseen olen tähän asti parhaimmaksi luullut esim. tätä 3D-aitoa nauhoitusta (nimi vähän harhauttaa):
Virtual Thunderstorm (7:48)
https://www.youtube.com/watch?v=YlOJr1csOR4
Älkää säikähtäkö, kun erittäin aito salama iskee päänne yli 0:49- jos on stereokuulokkeet päässänne. :)
Ok, voi iskut säikäyttää mutta kaveri sanoi, että nukuttaa ja vierellä löytyy monta Rain + Sleep nauhoitetta unettomille.
*Beatboxing: Tässä on hämmästyttävän teknoa ihmisäänellä (elektronista siinä on vain vahvistin+mikrofoni):
Best beatbox show ever - Roxorloops part 1 - Fmbeat Selection (8:22)
https://www.youtube.com/watch?v=4P7sdo_Aj0o
Ja tässä: The best beatbox you'll ever hear New HD
https://www.youtube.com/watch?v=-gHgXmMXvAg
ok, genrenä menee modernisti enempi dubstepin ja hiphopin suuntaan mutta paljon samoja äänielementtejä.
-
Erikseen omakehu-varoituksella mainitsen pari teostani.
1. http://www.mrrkat.net/ josta selaatte ao. kohtaan ja sieltä löytyvän linkin mp3-näytteeseen klikkaatte:
MUSIIKILLISEN MINIMALISTISUUDEN HUIPPU - Extreme minimalistic music
Biljoona biljoona biljoona biljoona biljoona biljoonan vuoden (10^72v)
pituinen konemusa-sävellys, jossa on vain yksi pitkä nuotti H.
Sen Kolmogorov-kompleksisuus on suurempi kuin minkään Bachin fuugan.
Only one note - Birth of Humankind (H-molli, B-minor)
(Ihmiskunta saa kuunnella vain pienen näytteen siitä ;)
2. Helicopter sound artificially by synth (3:33)
https://www.youtube.com/watch?v=1ZVbRLM2isw
Full artificially synthesized sounds.
Helicopter - airplane - bomber - lawnmover.. all these you can get just by turning knobs ;)
Tuon viimeisen loppu eli "lawnmover"(ruohonleikkuri) kuulosti nyt minusta yllättävän hyvältä.
Jos sen jättäisi päälle niin joitain nukuttaisi. Heh, "Minua nukuttaa" = erinomainen musiikki-teos! ;D
-
Uutta swingiä 2000-luvulta. Läskibasso soi ja hameet keinuvat. Huomatkaa upea meno videolla (älkää kertoko kenellekään, mutta naiset ovat ihania):
Bright Lights Late Nights - the Speakeasies' Swing Band! (https://www.youtube.com/watch?v=cY0ZZkBOHaU&index=3&list=PLyUKaKIB05bRZnk6sQKplsjjPefWSwiWG)
-
Daughter esittää kappaleen 'Numbers':
https://www.youtube.com/watch?v=tbzqYmTaWak
En löytänyt, kuka tuo koskettimia soittava, suloinen nainen on. Bändikuvissa hän ei ole mukana, joten en tiedä kuuluuko hän yhtyeen vakituiseen kokoonpanoon. Tyttö on hammaskalustoaan myöten söpö, laittaisin hänet taskuuni ja ruokkisin leivänpaloilla.
-
Selaillessani taas musiikkia vastaan sattui hieno coveri Cherin 60-luvun alkuperäiskappaleesta Bang Bang. Hyvin tarantinomaista, elokuvallista musiikkia, ja laulaja osaa asiansa:
Monophonics - Bang Bang (https://www.youtube.com/watch?v=xyWHRC8A_uU)
Kappaleen soundi on jotenkin ihastuttavan rahiseva ja vanhahtava.
-
Bonobo onnistuu pitämään laatunsa korkeana. En ole kuunnellut yhtyeen koko tuotantoa läheskään, minulla on paha tapa jäädä koukkuun pariin löytämääni kappaleeseen ikäänkuin saamani nautinto olisi seksuaalista oman käden oikeuttani. Yhtäkaikki Bonobo jaksaa viehättää chillaavalla musiikillaan. Tahdon kuvitella kuuntelevani sitä yökerhossa istuessani, ja kun tunnen valitettavan hyvin yökerhojen soitannollisen tason, en niissä viihdy. Seuraava sävellys on instrumentaali versio Bonobon tuotannosta. Ehkä ainoa sääli on, että rakastamani laulajatar puuttuu siitä:
Bonobo - Silver (https://www.youtube.com/watch?v=uczQRNRGTi4)
Kiireettömyys tuntuu hämmästyttävältä siihen nähden, ettei tempo ole sittenkään aivan niin hidas.
-
Viihdettä ja dokua.
YLE Teemalla on sunnuntai+perjantai-iltaisin mennyt jo pari jaksoa musiikkiaiheisesta dokumenttisarjasta Soundbreaking.
Wikistellen (https://en.wikipedia.org/wiki/Soundbreaking) löysin episodit:
Episodes
1. Episode One: The Art of Recording[3]
2. Episode Two: Painting with Sound
3. Episode Three: The Human Instrument
4. Episode Four: Going Electric
5. Episode Five: Four on the Floor
6. Episode Six: The World is Yours
7. Episode Seven: Sound and Vision
8. Episode Eight: I Am My Music
Ehdin "mukaan" vasta episode Twohon. Siinä keskityttiin moniraitamiksauksen studioissa tuomaan vallankumoukselliseen muutokseen. Mainittiin muun muassa jätkä jota pidettiin hulluna koska se viilasi studiossa kasaan yhtä ainoaa kappaletta 90 tuntia. Se kappale oli muistaakseni Beach Boys:n Good Vibrations.
(Tuttu kappale mutta niin huonosti tunnen genreä että luulin Beatlesiksi. Korvani on kuitenkin aina kiinnittänyt huomiota sen erikoiseen äänen laatuun.)
3:ssa jaksossa käsiteltiin ihmisääntä. Loppupuolella tuotiin esille että nykyään laulajien äänet on usein käsitelty autotune-tietokone-ohjelmalla joka korjaa äänenkorkeudet oikeiksi ja vakaiksi. Yliajettuna jälki muistuttaa miltei jodlausta mutta jota voi käyttää hienona tehokeinona kuten Cher:n Believe-laulussa. Sen muuten kerrottiin syntyneen vahingossa.
-
Wanha suola janotti. Klassinen kappale joka aikoinaan sai sukat pyörimään jaloissa, siis nopea ja ärtsy jälkiosa:
Bach: Brandenburg Concerto No. 3 in G major, BWV 1048 (Orchestra Mozart, Claudio Abbado)
- https://www.youtube.com/watch?v=MXe4MHyQBk4&t=330
Etsiskelin myös erityistä Georg Friedrich Händel-sointua kuorokappaleesta, jota muistin lapsena kuulleen.
Esim. tämmönen löyty:
Handel - Dixit Dominus - Gardiner
- https://www.youtube.com/watch?v=dS65-ZvUSSM
-
Klassinen kappale joka aikoinaan sai sukat pyörimään jaloissa, siis nopea ja ärtsy jälkiosa:
Bach: Brandenburg Concerto No. 3 in G major, BWV 1048
Tuo ihmeellinen 12/8 rytminen kolmas osa on useimmille soittajistoille aivan liian vaikea. CBS S63501 levyllä "Switched-on Bach" partituurista on karsittu muutama stemma, mutta elektronisesti tuotetussa soinnissa arkkitehtuuri on läpikuultavaa ja 32-osaiset nuotit kuuluvat täsmällisesti. Menon hurjuus antaa aavistuksen millainen tornado Bachin päässä on puhaltanut.
mks
PS: Brandenburgilaiset konsertot olivat Bachin tuotannossa erityisasemassa: Niitä hän ei säveltänyt jokaviikkoisiksi velvollisuuksi hidasoppisen poikakuoron harmeiksi tai soitto-oppilaiden harjoituksiksi kuten ihanan a-molli-invention. Hän haki Brandenburgin maakreivin hovikapellinmestrin virkaa ja esitti työnäytteen. Sävelsi (Jäätteenmäen tapaan) niin hyvin kuin osasi ja lupasi kuuden eri instrumentaation ja tyylilajin lisäksi tarvittaessa säveltää muitakin lajeja. YLE tosin väittää, että Bachilla oli nämä konsertot "takataskussaan", mitä en kyllä usko.
-
Tuo ihmeellinen 12/8 rytminen kolmas osa on useimmille soittajistoille aivan liian vaikea. CBS S63501 levyllä "Switched-on Bach" partituurista on karsittu muutama stemma, mutta elektronisesti tuotetussa soinnissa arkkitehtuuri on läpikuultavaa ja 32-osaiset nuotit kuuluvat täsmällisesti. Menon hurjuus antaa aavistuksen millainen tornado Bachin päässä on puhaltanut.
Tässä on jotain kummallista. Minä aikoinaan (salaa) nauhoitin kirjastosta lainaamani tuon syntikalla tehdyn "Switched-on Bach" äänilevyn c-kasetille, jota jauhoin sitten kovasti (pidin sitä parempana kuin mitään aitoja "luomu"orkestereita) ja tuokin kohta oli ihan kiva mutta hämmentävästi juuri tuo osa ei kuitenkaan iskenyt silleen kuten oikeilla jousilla sitten myöhemmin iski ja iskee vaan jäi jotenkin latteammaksi.
-
Tässä on jo melko nopeaa pianonsoittoa kohdassa 3:00-4:36 (alkaa 2:45-)
Johann Sebastian Bach - Piano Partita No. 2 In C Minor, BWV 826 - Martha Argerich
-https://www.youtube.com/watch?v=VNG8Jmz5zqI&t=165
Myös lopussa 14:36- Rondo on nopea.
Martha osaa soittaa nuo sopivissa kohdin "terävästi" eli staccatona (muistuttaa Glenn Gouldia).
JK. Lisään tähän henk. koht. korvamadon, joka pyörinyt 2 päivää.
BWV 830 - Partita No.6 in E Minor (Scrolling) - osa Gigue 25:26- eteenpäin
https://www.youtube.com/watch?v=KTcJHfDq7gE&t=1526
Sen alku menee jotenkin näin (1. oktaavit pienin kirjaimin, 2. isoilla ja 3. oktaavi "3":lla):
e #f #d C a b #g | ♮F #D E a g f~ | ... #D | C3 ...
Tuntuu että ne on nuo alleviivatut äkkinousut, jotka kutittaa korvaani. Tuo eka kirpeä nousu (#g ♮F) on vielä kuin äkillinen sävellajin muutos joka Bachille tyypillistä. (Jotka kuulemma hämmensi seurakuntaansa).
-
Olisipa metka tietää, mistä Savages'in kappaleen sanat ovat saaneet innoituksensa. Kappaleessa Shut Up on myös kiinnostava puhuttu intro, etenkin kun se päätyy lausumaan ...perhaps, having deconstructed everything, we should be thinking putting everything back together. Silence yourself. En vain paikanna, onko kyseessä sitaatti.
Savages - Shut Up (https://www.youtube.com/watch?v=FuIB8HEmnoY)
Too many to convince
Too many to hire
And nothing you ever own
The world's a dead sorry hole
And I'm cold, and I'm cold
And I'm cold, and I'm stubborn
I'm sick to keep it open wide
And speaking words to the blind
Savages tuntuu taas yhdeltä niistä yhtyeistä, jotka pitäisi todella nähdä konsertissa osatakseen täysin arvostaa heitä. Soundi on tarpeeksi rosoinen kantaakseen punk-musiikin tuntua, ja tarpeeksi puhdas leikatakseen suoraan kuulijan tajuntaan. Ja nainen rummuissa on kuuma, voi luoja.
-
Tunnustan, etten heti saanut Adore:ssa lausuttua fanfaaria elämälle. Se kuulostaa ehkä samasta syystä myös kovin intiimiltä tunnustukselta:
Savages - Adore (https://www.youtube.com/watch?v=Y7ZpPsaMNMM)
En vain pidä loputtomista nousevista kohdista, itse kappale loppuu minulle siksi kohtaan 3:26. Ei se ole silti ennenkään ketään estänyt -alkuosa on taidetta. Laulussa on jotain Queenistä muistuttavaa. Sääli että yhtyeen tuotanto tuntuu määrältään niin ohuelta. Voikohan sen sanoa johtuvan menetelmistä luoda musiikkia? Jos itse musiikin luoma tunnetila on koettava harvinaisena, ei kai siihen muuten päästäisi kuin harvoin tai kerran elämässä?
(Tai ehkä en vain tunnista b-osan tunnetta? Omituinen idea sinänsä.)
mks, pääsitkö jo kesäloman viettoon?
-
mks, pääsitkö jo kesäloman viettoon?
Pääsin!
Eilisestä alkaen tein purjeveneellä Saaristomereltä myrskyväistön Uuteenkaupunkiin, jossa uskomattoman hieno kesäillta ja huomenna jatko Kihtiä pitkin Lappoon. Kotona taas 6.7.
Musiikkina iki-ihanaa tuulen suhinaa ja meren pauhua.
mks
-
Tässä on pieni kriisin paikka.
Suuri osa tässä ketjussa mainituista Youtube-linkeistäni on nyt suljettu/estetty.
"Videon sisältää materiaali, jonka omistaa Teosto." tms.
Teknolinkkini lähes kaikki, 3. Brandenburgilainen konserttokin meni kiinni.
Musiikillinen sivistäminen, keskustelu, on tehty mahdottomaksi.
-
Tässä on pieni kriisin paikka.
Suuri osa tässä ketjussa mainituista Youtube-linkeistäni on nyt suljettu/estetty.
"Videon sisältää materiaali, jonka omistaa Teosto." tms.
Teknolinkkini lähes kaikki, 3. Brandenburgilainen konserttokin meni kiinni.
Musiikillinen sivistäminen, keskustelu, on tehty mahdottomaksi.
Taisin jo joskus aiemmin kertoa, että Amazon.co.uk tarjosi Magnus Lindbergin Kraftia + muuta hintaan £5.95 kunnes väläytin suomalaista VISA-korttia ja prosessi pysähtyi. Suomalaisen piti maksaa £26. Piruuttani tarkistin ja huomasin, että ghanalaisena olisin selviytynyt hintaan £2.95.
Musiikkibusines on pari vuosikymmentä ryssinyt itsensä kuseen. Sama koskee lehdistöä, joka sekin syyttää nettiä!
Otan itseni esimerkiksi:
Ennen internetiä käytin nykyisenä reaalirahana n 1500€ vuodessa lehtitilauksiin ja levyjen ostamiseen.
Internetin myötä
- hesari teki hyveeksi valehtelun, dramatisoinnin ja viihteellisyyden. Seuraus: -400€/a lehdistölle.
- iltapäivä-/aikakausilehdistö vetäytyi lööppien maailmaan. "Voitin syövän, reuman ja psoriaksen", "Seppo ja Serena eroavat". -300€ muihin kuin hesariin.
- äänilevyteollisuus siirtyi klassisen musiikin osalla vanhojen kertaamiseen ja periodisoittimiin ja -esittämistapoihin. -600€/a äänilevyille
- lievesälää -200€/a
- käytän edellen rahaa alueella
Internetin myötä olisi ollut mahdollista
- rakentaa netistä klikkaamalla toteutettu äänilevy, johon laittaisin mieleiseni palat ja saisin fyysisen tuotteen printattuine infoineen. +600€/a äänilevyille jo julkaistusta materiaalista ainakin 10 vuoden ajan. (itse levyn voisin kyllä kaataa kiintolevylle, mutta printattu materiaali olisi kansiossa hakemistona)
- ohjata minut monien päivälehtien yhteiskäyttöön, josta tilauksesta maksaisin helposti enemmän kuin yhdestä indoktrinaatiohesarista. Jos tilaushinnan jakaminen ei perustuisi klikkausviehätykseen vaan esim vuosittaiseen merkittävyysarvioon, lehtitaloilla olisi insentiivi tehdä tolkullista työtä. +600€/a
- opetella mitä julkaisun ns "pitkä häntä" pitää evoluution kannalta tärkeää sisällään. Nyt se jäi viholliseksi.
Nyt julkaisijat ovat julistaneet sodan Google Newsille ja Youtubelle. Ainoille toimille markkinnointikanavilleen.
Oletan, että Time-Warner-Sony-Sanoma .... klusterin varallisuus riittää oppivuosien rökitykseen ja sieltä lopulta löytyy taas idea tuottaa sisältöä mediatalon hyvinvoinnin turvaksi.
Käytän nyt n 500€/a lehtitilauksisin (90€ suomalaisiin) ja ehkä 200€ musiikkiin. Oikeilla tuotteilla voisi helposti irrota 2000€ vuodessa lisää. Vaan eipä irtoa puhelinmyynnin konstein eikä uusilla tosiTVkanavilla.
mks
-
TEOSTOa voi syyttää jähmeydestä ties mistä mutta tänään on alkanut selvitä että miljardi-jätti-yhtiö Google/Youtube käy härskiä infosotaa kääntääkseen suuttuneet käyttäjät Teostoa vastaan (Teostoa mainostetaan blokkaajana joka kieltosivulla). Aino Ackten yli 100 vanhat levytyksetkin blokattu ja edesmenneen Karl Richterin urkumusakin (ei kait Teosto sakujen ruumiita suojele). Blokkaaja on Google eikä Teosto. (Niin hölmö ei edes Teosto ole).
Lisäksi Google taisi blokata kaiken tunneissa, mutta "palautus kestää päiviä" puhumattakaan Googlen puheista että vihapuheiden ja vihavideoiden blokkaus on "työlästä"...
-
Kopsaan tähän pari vuotta sitten Facebookiin kirjoittamani tajunnanvirtapläjäyksen. Voisi olla yleisessä pölinässäkin, mutta sivuaa musiikkia varmaan riittävästi, jotta tähänkin voi tuotoksen tipauttaa. Käytän edelleenkin FB:ia päiväkirjanomaisena tajunnanvirran kaatopaikkana ilman syvällisempiä paljastuksia. Kavereina on kymmenkunta läheisintä, jotka lukevat jos lukevat.
26.12.2016:
Olin pari päivää sitten laittanut Puna-armeijan kuoron sille listalle, joka on soitettava ennen kuin Spotifyn kokeiluaika päättyy. Nyt on sen aika, jo eilisen traagisen uutisenkin vuoksi.
Outoja ajatuksia tuli, kun tänään oli etusivun uutisena George Michaelin kuolemasta. Kun yksittäinen artisti kuolee, se on kerrasta poikki. Ei ole toista Elvistä, joka otetaan jatkamaan kesken jäänyttä työtä vanhenemisen tai kuoleman jälkeen. Taltioitu musiikki ja tarinat, todet ja keksityt, jäävät elämään vielä kuolemankin jälkeen, mutta mitään oikeasti uutta ei enää jatkumoon synny.
Mutta kun kuorosta kuolee suurikin osa, on tulijoita jonoksi asti. Ei mitään laarin pohjimmaisia, vaan jokainen heistä täyttää kuoron laatukriteerit viimeistä piirtoa myöten. Jokainen on solistikelpoinen ensiluokkainen laulaja tai soittaja. Tätä täydennystä on tehty vuosikymmenet jo, kun ikääntymisen myötä jäseniä on jäänyt eläkkeelle. Kuoron sointi ei muutu. Se kuulostaa juuri samalta kuin aina ennenkin. Tulokkaat ottavat omakseen sen valtavan ohjelmiston, noin pari tuhatta eri teosta. Kuoro säilyy, vaikka sen jäsenet jatkuvasti vaihtuvat. Kukaan yksittäinen jäsen ei niitä mainetta ja kunniaa, vaan se kuuluu koko kuorolle.
Eilinen surullinen uutinen saanee kuoron historiikissa oman kappaleensa, mutta seuraava luku menee jo eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Lehtijutun mukaan kuoron suosituin kappale on Neuvostoliiton kansallishymni ja niin se näytti olevan Spotifyn listan mukaan, joka näyttää nykyisin olevan musiikin suosion ”ainoa oikea mittari” ainakin IP-lehtien mielestä. Minusta kuitenkin paras on Kalinka, johon liittyy se toinen hyvä, mikä ikinä itärajan takaa on tullut, Rodnina & Zaitsev 60 – 70 luvuilta, jos joku vielä muistaa.
Mutta on komeaa kuunneltavaa, vaikka toistaiseksi ranodomina on tullut vähemmän tuttuja. <3