Kapea näkökulma
Vuorovaikutus => Vapaa hahmotus => Aiheen aloitti: wade - To 10.03.2016, 12:53:19
-
Kysymys kuuluu, mikä ”Lännestä” tekee Lännen. Tämä kysymys asetetaan yleisimmin, ainakin nykyaikana, suhteessa ”Itään”, on kyse sitten Venäjästä tai Lähi-idästä ja Islamista. Näin aseteltuna kysymys on mielenkiintoinen, koska niin Venäjä kuin islamilainen maailma ovat niin lähellä, sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti Länteen limittyneitä.
Ketjun tarkoituksena on pohtia tätä kysymystä; tai oikeammin käydä lävitse, joko hyvin yleisluontoisesti tai sitten tarkemmalla kammalla, selityksiä sille, että voimme puhua Lännestä.
Moni paheksuu puhetta ekseptionalistista puhetta sivilisaatioista; enkä minäkään halua ehdottaa että Länttä voisi erottaa Lähi-idästä tai Kiinasta selkeärajaisesti. Isä ja poika McNeill (2003) kirjoittavat verkottuneesta ihmiskunnasta, jota luonnehtii sekä jatkuvuus koko verkoston alueella että verkoston suhteelliset tihentymät. Tästä näkökulmasta voisi kysyä, millainen tihentymä on se, mitä ”Länneksi” kutsumme?
Länttä (tai sivilisaatioita ja kohtaloitaan) on selitetty melko deterministisesti. Eräs tunnetuimmista tällaisista selityksistä on Jared Diamondin Tykit, Taudit ja Teräs (1997), jossa maantiede ja maanviljelys determinoivat maailmanhistorian tapahtumat (ja tykit, taudit ja teräs ovat maanviljelyksen konkreettisia manifestaatiota maailmassa). Tämä tietenkin poistaa ihmisen toimijuuden kuviosta melko totaalisesti: vaikka Diamondin teos on mielenkiintoinen, on huomautettu että sen erittäin laaja pensseli ei pysty selittämään mitään kontingenssia. Esimerkiksi läntistä imperialismia ja sitä kautta noussutta rasismia. Saatika sitä, että ensin Skandinaviassa oli ryösteleviä Viikinkejä, ja sitten hetkeä myöhemmin pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Eli, vaikka maantiede on melko oleellinen ehdollistaja ja mahdollistaja, ei se selitä ihmisten ja ihmisyhteisöjen sosiaalisia ja poliittisia valintoja. Kokonaisuus on dynaamisempi, ja tätä dynamiikkaa ketjussa toivottavasti hahmotellaan. Esimerkiksi nostan hyvin yleisellä tasolla roomalaisen lain (johon palaan ketjussa): ne tekstit, joita roomalaiseksi laiksi kutsutaan, ”uudelleenlöydettiin” 1000-luvun tienoilla. Sanotaan jopa, että Euroopan ensimmäinen yliopisto Bolognassa nousi jaloilleen roomalaisen lain tutkimuksen takia. Roomalainen laki havaittiin erittäin soveltuvaksi hyödynnettäväksi aikakauden sosiaalis-poliittis-taloudellisessa ympäristössä, ja ennen pitkää sen pohjalle rakennettiin mannereurooppalainen lakiperinne (toisen tärkeän laillisen perinteen ollessa Common Law). Roomalainen laki ei ”muodostanut” Eurooppaa, vaan se soveltui Eurooppaan: se vastasi olennaisiin kysymyksiin. Mutta kun roomalainen laki oli havaittu käyttökelpoiseksi, sen tarjoama rationaalinen käsitepatteristo epäilemättä heijastui takaisin yhteiskuntaan; ja alkoi osaltaan strukturoida sitä, miten maailma Lännessä hahmotettiin. Roomalaisen lain tutkija voi näkökulmastaan sanoa, että roomalainen laki on perustava Lännelle.
Jätän aloituksen tarkoituksella tyngäksi. Ensiksi, koska en ole ehtinyt palata asiasta lukemaani kylliksi; ja toiseksi, koska en usko että avauksen kannattaa olla kovin laaja ja kattava (kuka edes jaksaisi lukea loppuun).
En ole määritellyt tarkasti mitä ketjun tulee käsitellä ja mitä ei. Mutta sen verran tiedän, että ketju ei ole tarkoitettu itsevarmalle julistukselle Lännen/Idän ylemmyydestä/alemmuudesta.
-
Mielenkiintoinen ja aika hankala aihe. Jään odottelemaan jatkoa, mutta sitä odotellessa pari sanaa Jared Diamondin kirjasta. Itse joskus suorastaan ahmin sen, ja myös ne kaksi muuta trilogian osaa. Jotenkin lukiessa ymmärsin asian niin, että hän vain tavallaan itsestäänselvyytenä kuvasi pääoman alkua. Jostakin sen kasaantuminen on alkanut, ja tietysti se on tapahtunut näissä hedelmällisissä maailmankolkissa. Kun se pääoma kerran sitten ikään kuin polkaistiin käyntiin, se jäi sitten elämään omaa elämäänsä, joka ei tietenkään enää ole millään tavalla sidottu maantieteeseen. Globaali digitaalinen tietoverkko on viimeistään romuttanut kaikki maantieteelliset selitykset.
-
Mielenkiintoinen ja aika hankala aihe. Jään odottelemaan jatkoa, mutta sitä odotellessa pari sanaa Jared Diamondin kirjasta. Itse joskus suorastaan ahmin sen, ja myös ne kaksi muuta trilogian osaa. Jotenkin lukiessa ymmärsin asian niin, että hän vain tavallaan itsestäänselvyytenä kuvasi pääoman alkua. Jostakin sen kasaantuminen on alkanut, ja tietysti se on tapahtunut näissä hedelmällisissä maailmankolkissa. Kun se pääoma kerran sitten ikään kuin polkaistiin käyntiin, se jäi sitten elämään omaa elämäänsä, joka ei tietenkään enää ole millään tavalla sidottu maantieteeseen. Globaali digitaalinen tietoverkko on viimeistään romuttanut kaikki maantieteelliset selitykset.
Tiedän että aihe on vaikea. Odotankin ketjulta lähinnä näkökulmia, viitteitä, kapuloita mahdollisten teleologisten Lännen Nousua mallintavien kuvausten rattaisiin. Kiinnostusta herättävä on venäjäntuntija Jukka Korpelan uusi teos Lännen juurista... valitettavasti olen kirjaston jonossa vielä jokseenkin kaukana, joten en pääse lukemaan kirjaa ihan heti. Ajattelin aloittaa ketjun kirjoittamalla joitain huomioita kuuntelemastani miehen haastattelusta. Kunhan ehdin.
Muistelisin, että Diamond olisi selittänyt pääoman suhteessa suurta kasvua Euroopassa maantieteellä: innovaatiot pääsivät virtaamaan esteettä, mutta kyllin pirstaleinen manner loi hajanaisuutta ja sitä kautta dynaamista kilpailua. Tästä ikään kuin suoraan seurasi Conquistadorien harppaus Atlantin ylitse. En muista missä vaiheessa Tykit Taudit ja Teräksen kokonaisuutta pääoma olisi alkanut elää omaa elämäänsä maantiedosta välittämättä. Itse olin myös hyvin innoiissani Diamondin teoksesta, se oli erinomaisen viihdyttävä ja myös jossain määrin vakuuttava. Kuitenkin jo nuorena poikana lukiessani, ymmärsin että kirjan liian kirjaimellinen lukeminen ei tiedä hyvää: kun kirjoitetaan näin suuren mittakaavan historiaa tai antropologiaa, jää tietty historian kontingenssi välttämättä jalkoihin.
-
Olen jo aikaa sitten mennyt Diamondin luonnonmaantieteellisen selityksen ohi ja/tai täydentänyt "Miksi länsi on ylivoimaisessa johdossa(ollut)?"-selitystä vielä erinomaisemmalla Acemoglu+Robinsonin kirjalla:
Miksi maat kaatuvat; Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty,Terra Cognita, 2013.
Joka pohjaa kulttuurishistoriallisiiin eroihin.
Jos nyt heikosti muistaen tiivistäisin näkemykseni ja ratkaisevat lännen tapahtumat,
- Rooman oikeusvaltion periaatteita ja lakeja periytyi meille
- Englannin mainio vallankumous, rajoitti kuninkaan valtaa parlamentin käsiin
- Teollinen vallankumous
- Ranskan vallankumous ja tasa-arvon periaate ym
- Napoleonin sotaretket (levitti tasa-arvon ja modernismin käsitystä Ranskasta itään, Saksassahan oli vielä maaorjuutta ym).
- Montesquieun vallankolmijaon periaate ym filosofit ja valistuksen aika
Näihin liittyy se tärkeä seikka, että kuka tahansa voi lännessä - ainakin periaatteessa - joutua vääryydestä oikeuteen ja tuomituksi ja tämä antaa turvaa pienillekin ihmisille ja sijoittajille ja innovaattoreille ja uskaltavat rohkeammin toimia ja edistää taloutta jne. Tämän räikeän oikeusturvaeron näkee verrattaessa vaikka Venäjään, jossa tilanne muistuttaa mafiaa ja korruptoituneessa Etelä-Amerikassa. Nämä huonot esimerkkimaat ovat esimerkkejä ekstraktiivisista talouksista (valta ja raha kerääntyy pikku eliitille) kun taas lännessä ollaan inklusiivisia:
..puhutakaan demokratiasta, merkitsevät kirjassa pääosassa olevat inklusiiviset instituutiot käytännössä demokraattisten periaatteiden toteutumista.
Kirjoittajat hylkäävät kulttuuriin, maantieteelliseen sijaintiin tai tietämättömyyteen perustuvat teoriat maiden vaurauden tai köyhyyden selittäjinä ja tarjoavat tilalle maailmanselitysteoriaa, johon tutustumista voi suositella kaikille rikkaiden ja köyhien maiden välisestä kuilusta kiinnostuneille taloustieteilijöille, historioitsijoille, politiikan tutkijoille ja tavallisille tallaajille.
Teorian mukaan inklusiiviset eli osallistavat taloudelliset ja poliittiset instituutiot tukevat kestävää talouskasvua ja tasaisesti jakautuvaa hyvinvointia. - [2]
Etelä-Amerikassa conquistadorien inkavalloitusten ekstraktiivinen "kulttuurihistoriallinen" perinne (kulta ja vauraus pikku eliitille) jatkunut sen 400 vuotta tähän päivään asti huonoin seurauksin. Korruptiota jne. Ja tästä kierteestä on hyvin vaikea päästä irti. Venäjällä ja muualla ei-lännessä vastaavasti.
Lähteet:
[1] http://www.terracognita.fi/tc/product/miksi-maat-kaatuvat/
[2] Kirjaesittely: Miten meistä tuli me ja niistä tuli ne (http://mondediplo.fi/digi/lehti/4-2014/artikkeli/miten-meista-tuli-me-ja-niista-tuli-ne/#.VuHtKfnyjDc)
-
Mielenkiintoinen ja aika hankala aihe. Jään odottelemaan jatkoa, mutta sitä odotellessa pari sanaa Jared Diamondin kirjasta. Itse joskus suorastaan ahmin sen, ja myös ne kaksi muuta trilogian osaa. Jotenkin lukiessa ymmärsin asian niin, että hän vain tavallaan itsestäänselvyytenä kuvasi pääoman alkua. Jostakin sen kasaantuminen on alkanut, ja tietysti se on tapahtunut näissä hedelmällisissä maailmankolkissa. Kun se pääoma kerran sitten ikään kuin polkaistiin käyntiin, se jäi sitten elämään omaa elämäänsä, joka ei tietenkään enää ole millään tavalla sidottu maantieteeseen. Globaali digitaalinen tietoverkko on viimeistään romuttanut kaikki maantieteelliset selitykset.
Tiedän että aihe on vaikea. Odotankin ketjulta lähinnä näkökulmia, viitteitä, kapuloita mahdollisten teleologisten Lännen Nousua mallintavien kuvausten rattaisiin. Kiinnostusta herättävä on venäjäntuntija Jukka Korpelan uusi teos Lännen juurista... valitettavasti olen kirjaston jonossa vielä jokseenkin kaukana, joten en pääse lukemaan kirjaa ihan heti. Ajattelin aloittaa ketjun kirjoittamalla joitain huomioita kuuntelemastani miehen haastattelusta. Kunhan ehdin.
Muistelisin, että Diamond olisi selittänyt pääoman suhteessa suurta kasvua Euroopassa maantieteellä: innovaatiot pääsivät virtaamaan esteettä, mutta kyllin pirstaleinen manner loi hajanaisuutta ja sitä kautta dynaamista kilpailua. Tästä ikään kuin suoraan seurasi Conquistadorien harppaus Atlantin ylitse. En muista missä vaiheessa Tykit Taudit ja Teräksen kokonaisuutta pääoma olisi alkanut elää omaa elämäänsä maantiedosta välittämättä. Itse olin myös hyvin innoiissani Diamondin teoksesta, se oli erinomaisen viihdyttävä ja myös jossain määrin vakuuttava. Kuitenkin jo nuorena poikana lukiessani, ymmärsin että kirjan liian kirjaimellinen lukeminen ei tiedä hyvää: kun kirjoitetaan näin suuren mittakaavan historiaa tai antropologiaa, jää tietty historian kontingenssi välttämättä jalkoihin.
Diamondin kirja kyllä selvästi nimenomaan keskittyi näihin Lännen juuriin, eli sellaisiin olosuhteisiin että maantiedettä ylipäätään pystyi käyttämään argumenttina. Loput olivat omaa spekulointiani, joka ehkä liiaksi sekoittui Diamondin argumenttiin. Se ei ollut tarkoitus, pahoitteluni.
Ihan samaa mieltä olen Diamondin kunnianhimoisuudesta. Ei näin suuria kokonaisuuksia voida selittää niin yksinkertaisesta ja elegantisti. Sellainen toimii vain matematiikassa :).
Jukka Korpelan ajatukset vaikuttavat mielenkiintoiselta. Jonkinlaista yhteenvetoa löytyy ehkä tässä Kalle Haataisen ohjelmasta: http://areena.yle.fi/1-3187388
-
Muistelisin, että Diamond olisi selittänyt pääoman suhteessa suurta kasvua Euroopassa maantieteellä: innovaatiot pääsivät virtaamaan esteettä, mutta kyllin pirstaleinen manner loi hajanaisuutta ja sitä kautta dynaamista kilpailua.
Haha! Tai ehkä mantereen pirstaleisuus esti heitä olemasta koko ajan toistensa kurkussa kiinni. En tiedä. Ortodoksisen taloustieteen mukaan minun kai pitäisi uskoa lainauksessa esiintyvä selitys, mutta eurooppaa pidettiin muistaakseni ainakin muslimien keskuudessa periferiana pitkään keskiajalle asti. Harmi kun en ole tutustunut Diamondin kirjaan, enkä varsinaisesti ehdikään. En voi siksi kommentoida suoraan.
Jos otetaan niin vanhanaikainen hyve kehityksen takeeksi kuin yhteiskuntien vakaus, niin roomalaisen lain tuoma jatkuvuus pitäisi ymmärtää edullisena tekijänä. Rooman valtakunta ei sitä paitsi tuhoutunut kataklysmisesti, vaan muutos tapahtui vähitellen, vaikka se merkitsikin vanhan valtakeskuksen eli Rooman desentralisaatiota.
Tuosta pääoman kertymisestä voisin sanoa sen, että eräät pääomalajit vaativat eittämättä toimivaa kilpailua. Sitten on pääoman lajeja, jotka vaativat erityisesti vakautta, kuten sivistyksellinen pääoma. En tiedä sitäkään, puhutaanko makrossa aiheesta mitä, mutta mielestäni asia näyttää ilmeiseltä. Tällöin voidaan hyvästä syystä puhua pitkän tuottovälin sijoituksista, joista kehityksen kannalta osaa voitaisiin kutsua ylisukupolvisiksi. Sanotaan nyt vaikka niitä innovaatioiksi. Ne eivät välttämättömästi tarkoita samaa kuin tuote. Ymmärretäänköhän edellistä aina talouspiireissä, välillä epäilen. Aineettomia innovaatioita olisivat edellisen mukaan esimerkiksi jokin sosiaalinen käytänne tai instituutio (joskaan eivät tyhjene niihin).
-
Lisäksi on selkästi niin, että tämä Diamondin analyysi lauhkeiden vyöhykkeiden hedelmällisistä jokilaaksoista kulttuurien kehtoina ei varsinaisesti mitenkään erittele Länttä. Ehkä olisi syytä ottaa keskusteluun mukaan vanha kunnon Oswald Spengler? Spengler pyrki tunnistamaan eri kulttuuriperinteet eräänlaisten alkusymbolien perusteella. Kertauksen vuoksi länsimaisen, "faustisen", kulttuurin alkusymboli (http://www.helsinki.fi/historia/yhdistys/julk/mkultt01/jalava.html) oli ääretön avaruus. Olen aika usein miettinyt, että spengleriläisittäin pitäisi ajatella 1800-luvulla alkaneen uuden kulttuurin, jonka alkusymbolina olisi epälokaalisuus, epälineaarisuus, satunnaisuus, kausaation rikkoontuminen. Jollakin tavalla voidaan ajatella nykyisen globaalin elektronisen kulttuurin, jossa meillä jokaisella on "koko maailma taskussa" edustavan juuri tällaista aikakautta.
Korpela kohtaa Spenglerin juurikin tässä jatkumossa, jota Idän kulttuurit (Venäjä, Islam) edustavat, vaikkakin Korpela päätyy näihin tuloksiin aivan toista kautta. Sikäli kun siitä mitään ymmärrän, hän lähestyy aihetta jotenkin yhteisöjen (kollektiivisuus, klaanit Idässä ja yksilö Lännessä) kautta. Itseäni tietysti diletanttina kiehtoo suunnattomasti tällainen Spenglerin yksinkertainen, oksat pois -ajattelu alkusymboleineen (vaikka en todennäköisesti Spengleriäkään täysin ymmärrä).
-
Lisäksi on selkästi niin, että tämä Diamondin analyysi lauhkeiden vyöhykkeiden hedelmällisistä jokilaaksoista kulttuurien kehtoina ei varsinaisesti mitenkään erittele Länttä. Ehkä olisi syytä ottaa keskusteluun mukaan vanha kunnon Oswald Spengler? Spengler pyrki tunnistamaan eri kulttuuriperinteet eräänlaisten alkusymbolien perusteella. Kertauksen vuoksi länsimaisen, "faustisen", kulttuurin alkusymboli (http://www.helsinki.fi/historia/yhdistys/julk/mkultt01/jalava.html) oli ääretön avaruus. Olen aika usein miettinyt, että spengleriläisittäin pitäisi ajatella 1800-luvulla alkaneen uuden kulttuurin, jonka alkusymbolina olisi epälokaalisuus, epälineaarisuus, satunnaisuus, kausaation rikkoontuminen. Jollakin tavalla voidaan ajatella nykyisen globaalin elektronisen kulttuurin, jossa meillä jokaisella on "koko maailma taskussa" edustavan juuri tällaista aikakautta.
Korpela kohtaa Spenglerin juurikin tässä jatkumossa, jota Idän kulttuurit (Venäjä, Islam) edustavat, vaikkakin Korpela päätyy näihin tuloksiin aivan toista kautta. Sikäli kun siitä mitään ymmärrän, hän lähestyy aihetta jotenkin yhteisöjen (kollektiivisuus, klaanit Idässä ja yksilö Lännessä) kautta. Itseäni tietysti diletanttina kiehtoo suunnattomasti tällainen Spenglerin yksinkertainen, oksat pois -ajattelu alkusymboleineen (vaikka en todennäköisesti Spengleriäkään täysin ymmärrä).
Joo, en itsekään muista Diamondin eritelleen Länttä sen kummemmin; enemmän hän puhuu innovaatioiden leviämisestä ja edellytyksistä sille. Mutta hänen lähtökohtansa oli Papua-Uusiguinealaisen tuttavansa Yalin kysymys siitä, miksi teillä (länkkäreillä) on niin paljon "cargoa" (kamaa), kun taas hänen kaltaisillaan on vain vähän "cargoa". Diamond ei missään nimessä erottele Länttä omaksi erilliseksi yksikökseen, mutta käsittelee sitä, miksi nimenomaan Eurooppa ylitti meret, valloitti alueita niin totaalisesti, ja lopulta näyttäytyi Yalin silmissä erikoisilta muukalaisilta, jota tulevat lentokoneillaan heidän luokseen.
Selkät erot sivilisaatioiden tai kulttuuristen kokonaisuuksien välille tekeminen on tietenkin ketjun aihe. Mutta ajattelen että Lännestä voi puhua vaikka suhtautuukin maailmaan holistisempana kokonaisuutena; ja Länteen vain suhteellisena tihentymänä, jota ei tarvitse lähestyä nousuna tai voittona.
-
Yuval Noah Harari kirjassaan Sapiens; Ihmisen lyhyt historia (Bazar,2016) myös ihmettelee miksi Eurooppa ("länsi") valloitti maailman, miksei persialaiset, kiinalaiset tai intialaiset.
Vielä 1775 Aasia vastasi 80 prosentista maailman taloudesta. Kiinan ja Intian rinnalla Eurooppa oli taloudellinen kääpiö (s.313). Tuon jälkeen tieteellinen vallankumous antoi meille tehokkaat aseet, laivat, säilykkeet ym. Mutta mikä mahdollisti sen ja miksei Kiina (tekniikanhan olisi voinut kopioida)? Harari kirjoittaa s. 316:
"Kiinalaisilta ja persialaisilta ei puuttunut höyrykoneiden kaltaisia teknisiä uudistuksia
(joita saattoi vapaasti kopioida tai ostaa). Heiltä puuttui ne arvot, myytit, oikeuslaitokset ja
sosiopoliittiset rakenteet, joiden kypsyminen kesti lännessä vuosisatoja ja joiden kopioiminen
ja sisäistäminen ei käynyt nopeasti."
Eurooppa kehitti modernin tieteen ja kapitalismin. Moderni tiede meni naimisiin imperialismin kanssa. Valloitusmentaliteetti-kappaleessa Harari antaa ymmärtää että kun muualla valloitettiiin lähinnä lähimaita niin Eurooppa (siis "länsi") halusi valloittaa kaukomaita ja uutta tietoa. Nämä Euroopan "tutki ja valloita"-projektit ovat erikoislaatuinen poikkeus historiassa. Kiinalainen amiraali Zheng He kyllä tutki 1403-1455 jopa 300 laivalla Intiaa, muttei valloittanut. Eurooppalaisilla oli sensijaan valloittamisen hinku.
Vielä yksi piirre. Harari kertoo eurooppalaisille olleen myös poikkeuksellinen usko: edistysusko. Muualla ja uskonnoissa oli nostettu kädet pystyyn esim. köyhyyden tms ongelmien edessä. Jopa Jeesus sanoi "Köyhät teillä on aina oleva keskuudessanne,.." joten mistä tämä edistysusko tuli keskiajan lopulla? Harari ei mainitse (tai en huomannut) kuin yhtä vihjettä: huomattiin ettemme tiedä kaikkea. (MrKAT: Harari ei mainitse renessanssia (usko uutta luovaan ihmiseen?)). Ja tieteellinen vallankumous antoi nöyryyttä tunnustaa ettemme tiedä kaikkea. Tämä nosti uteliaisuutta, tutkimisen ja löytöretkeilyn intoa.
Samaan aikaan Muhammed, Konfutse jne muilla kansoilla tiesivät kaiken tarpeellisen ja edistysuskolle ei ollut pohjaa.
JK, Mistä renessanssi syntyi? Pohjalla on antiikin Kreikan uudelleen löytäminen, mutta myös etääntyminen kirkosta. Ja kirkkoon tuli hajurakoa suurten ruttoepidemioiden takia. Länsimaiden nousulle löytyy siis useita osasyitä, huonojakin sattumia. Eli ripaus Nassim Talebin Mustaa Joutsenta: Historiassa on enemmän sattumaa kuin moni selityksiä etsivä haluaisi tunnustaa.
-
Itäsuomen Yliopiston sivuilla professorinsa Korpelan teosta Lännen perustasta kartoitetaan suhteessa (Lähi-)Itään: Lännen taustalla on Antiikin Roomassa vakiintunut Jumalan lain ulkopuolinen lakijärjestelmä, kapitalismin mahdollistanut omaisuudensuoja ja järjen nimeen vannonut tiede. Lisäksi kansallisvaltio, joka syrjäytti klaanipohjaisen yhteiskunnallisen järjestyksen melko totaalisesti Euroopassa.
Idässä taas uskollisuus kohdistettiin hallitsijan sijasta heimoyhteisöihin, lakia ei erotettu uskonnosta, hallitsija edusti jumalaa, ja mystiikka oli luonnontieteitä arvostetumpaa.
---
Kalle Haataselle antamassaan haastattelussa Korpela erittelee hieman tarkemmin teesejään.
Taustalla on aatteellinen linkki antiikin Kreikkaan, jossa ihmisen ja jumalten laki erkani toisistaan, ja syntyi käsitys yksilöstä. Korpela huomauttaa, että kreikkalaiset eivät juurikaan vedonneet jumaliin laeissaan, ja roomalaiset eivät enää lainkaan.
Roomalainen laki on keskeinen: laki erotetaan uskonnosta, eikä sanota että Jumala/hallitsija on antanut lain armostaan. Lailla on säätäjä, toimivaltainen taho kuten senaatti, kansankokous, keisarin edikti. Kyse on jonkun antamasta säädöksestä, jota noudatetaan kirjoitetussa muodossa. Tuomareiden posti syntyy. Lakia kodifioidaan. Selitysteoksia laaditaan, soveltamista debatoidaan. Ja viimeisin kodifikaatio, Corpus Juris Civilis, on viimeisin kodifikaatio, josta tuli vuoden 1000 jälkeen malli lainsäädännälle länsimaisissa yhteiskunnissa.
Korpela kertoo yksinkertaistaen, että roomalaisessa laissa on yksilöihin perustuvan maan omistamisen juuret: yksilön syntyessä tämän omistukset ja asema on määriteltävä, samoin yksilön kuollessa. Lähi-itäisessä mallissa maa/omaisuus on suvun tai klaanin kautta omistettu; tai maa on hallitsijalta lainassa.
Siis: länsimaisesta mallista muodostuu yksilön kautta hahmottuva järjestelmä maallisine lakeineen; idässä (niin Itä-Euroopassa kuin Lähi-idässä) toimija on klaani.
"1100-luvun vallankumous" kuvaa tätä yksilön maailman rakentamisen ajankohtaa, yhteisön ja klaanin alasajoa. Samalla roomalaiskatolinen kirkko alkaa edistää selibaattia ja yksiavioisuutta: nämä kristillisen arvot ovat siis 1100-luvulta. Niiden taustalla on kirkon halu kitkeä poliittisista syistä niin pappissäädyn kuin ruhtinasklaanien valtaa.
1000-luvulta alkaen filosofia alkaa ottaa askeleita lännessä: viimeistään skolastiikka tuhoaa holistisen kokonaisuuden teologian, filosofian ja oikeustieteen välillä. Ne erkanevat "erillistieteiksi", kun taas Idässä holistinen kokonaisuus säilyy... järjestelmä on jopa taipuvainen mystiikkaan, joka kohtelee luonnontiedettä mutta myös filosofista tietoa toissijaisena. Lännessä tapahtunut johtaa luonnontieteiden kehitykseen, lopulta jopa tieteelliseen vallankumoukseen.
Paavi, joka yritti kehittää omaa valtakuntaansa Euroopassa taas kielsi mystismin, koska se oli ongelmallista hänen vallalleen, jota yritettiin kehittää säädännäisjärjestelmänä. Tämä ennakoi renesanssia. Korpela huomauttaa, että nykyinen Moskovan patriarkka selitti, että Venäjällä ei ole koskaan ollut skolastiikkaa, renesanssia tai valistusta... ja nämä ovat länsim. yhteiskunnan perustalla.
1600-lukua kuvataan valtiollistumisen vuosisatana. Kehityksen juuret ovat tietenkin kauempana, viimeistään 1300-luvulla, jolloin keskiaikainen keisarius murtui. Korpelan mukaan Pyhä Rooman Keisari oli kuin kalifi. Paikallishallitsijat kuitenkin ottivat vallan keisarilta, paavilta, ja territoriaalisuus alkaa kehittyä. Ja 1500-luvulla territoriot alkavat jo olla vahvoja, ja asukkaat hallitsijan alamaisia.
Idässä taas valtio ei synny samalla tavalla: klaani-imperiumit jatkavat, on hallitsijoita, klaanihallitsijoita, ja ulkopuolisia sotilaita, kuten janitsaareja.
---
Venäjästä Korpela mainitsee, että Putin voi kävellä lakien yli, jos tahtoo... ja se voidaan kokea oikeudenmukaiseksi, koska hän edustaa lakia. Hän tietää ja toimii kansan hyväksi. Korpelan mukaan Moskovassa syntynyt ruhtinaanvalta on hyvin itämaista 1400- ja 1500-luvuilta alkaen.
Kun usein sanotaan, että Venäjällä ei ole kansalaisyhteiskuntaa, Korpela ei pidä tätä ihmeellisenä. Kyse on kokonaisukulttuurista, siitä, kuinka ihmiset ymmärtävät oikean ja väärän, velvollisuutensa, suhteensa yhteisöön, oikeutsensa yksilöinä. Venäläiset eivät ole ensisijaisesti yksilöitä, ja yksilöiden toimilla on rajansa... tradition vastustaminen on rienaamista. Länsimaiset ihmisoikeudet ja moniarvoisuus on kontekstualisoitu Venäjällä oikeudeksi elää elämäänsä oikeiden arvojen mukaan :)
NL oli pelkkä lyhyt jakso Venäjän historiassa, eikä Korpelan mielestä onnistunut luomaan paljoa.
Hauska kommentti Korpelalta on se, kuinka USA:n ja Ranskan vallankumoukset, kuten brittiparlamentarismi, ovat laillisuusperiaatteen läpilyöntejä. Niissä aletaan enenevissä määrin tukea omaisuutta, suojata investointeja; ja samalla talous alkaa nousta, koska sillä on laillinen tuki. Idässä tällaista laillusuusjärjestelmää ei koskaan kehity: Venäjälläkään ei ole lain suojaa omaisuudelle. Venäläiset eivät ymmärrä miksi investoinnit tarvitsevat suojelemista. Kyse on basaaritaloudesta: Paljon harmaata taloutta, hallitsija osallistuu myös. Korpelan mukaan kukaan ei tiedä "missä" Venäjän talous lopulta on, se ei ole aito kansantalous.
Korpela katsoo että demokraattinen malli ja lainsäädäntö tukee "mitä vain", vaikka sitä että varakkaat vievät rahansa Portugaliin. Basaaritaloudessa näin ei voi olla: hallitsija voi halutessaan laittaa homman seis ja sanoa "rahat tänne".
---
Yhteisöllisessä järjestelmässä yhteisö on sisäisesti yhtenäinen, mutta yhteisöjen välillä erot voivat olla suuria. Meillä taas kaikkien on oltava yksilöitä ja lait ovat jokaiselle samoja. Lähi-itäisessä järjestelmässä perinteisesti yhteisöillä on omat sääntönsä, eikä hallitsija niihin puuttunut.
Noh, muun muassa tällaista, minusta monin paikoin hyvin mielenkiintoista asiaa Korpelalla oli.
-
Korpela huomauttaa, että nykyinen Moskovan patriarkka selitti, että Venäjällä ei ole koskaan ollut skolastiikkaa, renesanssia tai valistusta... ja nämä ovat länsim. yhteiskunnan perustalla.
On yksi merkittävä asia, josta edellä kaikki ovat vaienneet ja erottaa meidät mm. Venäjästä. Se on lännen kokema
uskonpuhdistus eli reformaatio.
Joskus YLE radiossa joku ajattelija sanoi tätä "uskonnollista vallankumousta" merkittäväksi syyksi lännen nousuun ja eroomme suhteessa itään (hämärästi muistellen).
-
Korpela huomauttaa, että nykyinen Moskovan patriarkka selitti, että Venäjällä ei ole koskaan ollut skolastiikkaa, renesanssia tai valistusta... ja nämä ovat länsim. yhteiskunnan perustalla.
On yksi merkittävä asia, josta edellä kaikki ovat vaienneet ja erottaa meidät mm. Venäjästä. Se on lännen kokema
uskonpuhdistus eli reformaatio.
Joskus YLE radiossa joku ajattelija sanoi tätä "uskonnollista vallankumousta" merkittäväksi syyksi lännen nousuun ja eroomme suhteessa itään (hämärästi muistellen).
Niin, katolinen kirkkohan tunnetusti teki kaikkensa reformaation estääkseen; mutta Euroopassa voimat olivat liiaksi hajaantumisen kannalla.
Lienee ajateltava niin, että Euroopassa oli niin paljon territorianalismia edistävää liikennihtää, että reformaation oli mahdollista onnistua. Sen sijasta että reformaatio olisi luonut tilan itselleen, tila oli jo avoinna. Kun reformaatio sitten lävähti hedelmälliseen maahan, se osaltaan alkoi muokkaamaan tulevaisuutta omaksi kuvakseen.
McNeill & McNeill huomauttavat että uskonpuhdistuksen aikaan uskonnollisen levottomuuden aalto pyyhkäisi yli maailman, ei ainoastaan Euroopan: sekä Kiinassa että Islamin alueella oli tyytymättömyyttä vallitsevaan ja jähmettyneeseen uskonnollisuuteen. Taustalla he katsovat olleen (informaatio)verkoston laajentumisen, vahvistumisen ja nopeutumisen; sekä näitä seuranneiden kaupallistumisen, kaupungistumisen ja lukutaidon lisääntymisen. Tätä levottomuuden aaltoa seurasi kurin kiristyminen, joka onnistui huonoiten Euroopassa: katolinen kirkko ei yksinkertaisesti onnistunut siinä, missä muualla onnistuttiin paremmin. (McNeill & McNeill 2003[2007], 271-273).
McNeill & McNeill (2003, 275-278) yhdistävät tämän hengellisen myllerryksen tieteelliseen vallankumoukseen. Euroopan poliittinen ja uskonnollinen hajaannus mahdollisti loppujen lopuksi hyvin vapaasti toimineen yliopistojärjestelmän synnyn. Jos joku territorio laittoi tieteilijän kotiarestiin ja kielsi tämän tekstien julkaisun, oli joku toinen territorio halukas julkaisuun. Milloin katoliset, milloin protestantit, tahtoivat estää milloin mitäkin tietoa tai spekulaatiota leviämästä: mm. sekä katolinen kirkko että Luther halusivat tuhota Kopernikuksen kuuluisan teoksen.
Lähde:
McNeill, J.R. & McNeill, William, H.: Verkottunut Ihmiskunta. Vastapaino. Tampere 2007 [2003].
-
Täytyy myöntää, että minä sittemmin vähän ajattelin ja "pelkäsin" että reformaatio olisi enempi niinkuin sivutulos tai lännen nousua avustava rinnakkaisilmiö. Renessanssi kait alkoi ennen sitä ja aiemmin musta surma teki tilaa kr-uskon murenemiselle.
Mutta entäs länsimaisten geenit? Onko niillä eroa muuhun maailmaan? Länsimaisia on kait selitelty uteliaiksi ja rationaalisiksi, älykkäiksi, sotaisiksi ties miksi tilanteen tai näkökulman mukaan. Palautuuko ihan kaikki kulttuurisiin sattumiin tai luonnonhistoriallisiin tuureihin ("meilläpäs on vehnää ja hevosia")? Esimerkiksi Neanderthaleilta on selitetty/spekuloitu meidän saaneen perimäämme jotain taudinkestävyyksiä ja vastustuskykyä.
-
Täytyy myöntää, että minä sittemmin vähän ajattelin ja "pelkäsin" että reformaatio olisi enempi niinkuin sivutulos tai lännen nousua avustava rinnakkaisilmiö. Renessanssi kait alkoi ennen sitä ja aiemmin musta surma teki tilaa kr-uskon murenemiselle.
Mutta entäs länsimaisten geenit? Onko niillä eroa muuhun maailmaan? Länsimaisia on kait selitelty uteliaiksi ja rationaalisiksi, älykkäiksi, sotaisiksi ties miksi tilanteen tai näkökulman mukaan. Palautuuko ihan kaikki kulttuurisiin sattumiin tai luonnonhistoriallisiin tuureihin ("meilläpäs on vehnää ja hevosia")? Esimerkiksi Neanderthaleilta on selitetty/spekuloitu meidän saaneen perimäämme jotain taudinkestävyyksiä ja vastustuskykyä.
Itse en kyllä lämpeä geeniperustelulle tippaakaan.
Yksi katsanto on, että koska ihmisten taloudelliset verkostot ovat globaaleja, on "Lännen nousu" (ajateltuna jonkinlaisena jatkumon katkeamisena, radikaalina uutena maailmanjärjestyksenä) perspektiiviharha, kyse on globaalin taloudellisen verkoston jatkuvuudesta, jossa on nyt Euroopan vuoro. Euroopan ekseptionalismi on siis enemmän holistisen Euraasian (ja Amerikan) verkoston aspekti.
On huomioitava, että vielä ristiretkien aikaan Aasia oli merkityksellinen: taloudellisesti mahtava ja kristikunnan keskeiset sijat olivat siellä. Pohjoiseen päin Eurooppa oli lähinnä lauma barbaareja. Tai siis, sikäli kuin Euroopasta ylipäätänsä vielä puhuttiin siinä mielessä kuin sen ymmärrämme. (Ei puhuttu).
Monessa mielessä ennen 1800-lukua ja radikaalia demokraattista liikehdintää eliitti muodosti Euroopan ja sivilisaation mitan, kun taas eurooppalainen rahvas oli lauma barbaareja, joilla ei ollut juurikaan tekemistä sivistyksen tai edistyksen kanssa. Vasta demokratisoituminen kansallisten rajojen mukaan loi ajatuksen kansan syvistä riveistä sivilisaation moottoreina. (den Boer 1995[1993]).
---
Ajatelen että nämä "determinoivat" tekijät, kuten maantieto, biologia, jne. ovat vasta viitekehys, joka rajoittaa, ohjaa, mutta myös mahdollistaa toimintaa: ja nämä avautuvat toiminnan potentiaalit on realisoitava jollakin tavalla. Ei olosuhteiden determinoimana, vaan olosuhteiden kehystämänä.
Uskon sattumaan, tai kontingenssiin, siten, että ihmiset eivät voi aloittaessaan toimintaansa tietää mihin se johtaa. Kun paljon eri toimijoita, osin tietoisina toisistaan, osin toisistaan tietämättä, tekevät valintoja ja tavoittelevat erilaisia asioita, syntyy aina yllättäviä ja kontrolloimattomia tilanteita. Tähän pyrkimysten ja yllätysten ketjuun edistyksen ajatus sopii kovin huonosti. Vaikka siten "nousun" kokenut Länsi (tai Eurooppa) historiansa halusi mielikuvitella... ainakin vielä ennen Suurta Sotaa
Lähde:
den Boer, Pim 1995 [1993]: "Essay 1 : Europe to 1914: the making of an idea", Teoksessa: Wilson, Kevin & van der Dussen, Jan (ed.): The History of The Idea of Europe. Routledge. Lontoo.
-
Täytyy myöntää, että minä sittemmin vähän ajattelin ja "pelkäsin" että reformaatio olisi enempi niinkuin sivutulos tai lännen nousua avustava rinnakkaisilmiö. Renessanssi kait alkoi ennen sitä ja aiemmin musta surma teki tilaa kr-uskon murenemiselle.
Mutta entäs länsimaisten geenit? Onko niillä eroa muuhun maailmaan? Länsimaisia on kait selitelty uteliaiksi ja rationaalisiksi, älykkäiksi, sotaisiksi ties miksi tilanteen tai näkökulman mukaan. Palautuuko ihan kaikki kulttuurisiin sattumiin tai luonnonhistoriallisiin tuureihin ("meilläpäs on vehnää ja hevosia")? Esimerkiksi Neanderthaleilta on selitetty/spekuloitu meidän saaneen perimäämme jotain taudinkestävyyksiä ja vastustuskykyä.
Itse en kyllä lämpeä geeniperustelulle tippaakaan.
Vähän sama vika täällä, vaikka jossain pitkän aikavälin makrohistoriallisella tasolla voidaan tietysti spekuloida loputtomiin epigenetiikalla ja ilmastolla. Oikeastaan puhuisin mieluummin ympäristön ja yhteisön aineellisesta dynamiikasta ja järjestelmän ja sen ympäristön keskinäisestä muokkautumisesta kuin puhtaasta genetiikasta, koska geneettiset muutokset tapahtuvat kertaluokkaa hitaammin. Darwinismi on ihmeiden ihme, ja silti on helppo unohtaa, ettei Darwinin aikana (ja pitkään sen jälkeen) edes tunnettu geeniä tai geneettistä mekanismia. Darwin postuloi periytyvyyden muista todisteista käsin (ja kyllä, hän teki siinä perinpohjaista työtä). Se ei siis ole luonnonvalintateorialle edellytys itsessään, kunhan teleologia suljetaan pois ja lähdetään liikkeelle järjestelmän ominaisuuksista (ja ei, järjestelmä ei tarkoita eksklusiivisesti yksilöä suhteessa ympäristöönsä, vaan tarkoitan järjestelmäteoriassa määriteltyä järjestelmän ja sen ympäristön välistä suhdetta).
Tiedän, että meillä on MrKatin kanssa näkemyseroavaisuuksia periytyvyydestä, kun en ole valmis redusoimaan kuvasta pois skalaarista ulottuvuutta, kuten ryhmävalintaa. Fuck yeah!
Keksin vasta termin, jota en ole vielä lukenut auki. Sen nimi on 'käsitteellinen pääoma'. Tarkoitan sillä muistinvaraista käsitteellistä sisältöä, jota sukupolvi/yksilö pystyy hyödyntämään diskursseina. Se on historiallisesti 'avoin' järjestelmä, ja sopii hiukan yksiin kulttuurisen pääoman tai Lennyn mainitseman spengleriläisen alkusymbolin kanssa. On siksi hyödyllistä puhua käsitteellisestä pääomasta tarkasteltaessa historiallisia aineistoja, että se asettaa myös lukijan oman käsitteellisen pääoman suhteeseen historiallisen aineiston kanssa. Siten meidän on mahdollista tutkia esimerkiksi käsitteellisten erehdysten historiaa muiden taustalla vallinneiden ja vallitsevien motivaatioiden tunnistamiseksi. Ihmisen historia ei näet ole älyllisesti rehellistä vaan ennemminkin tarinoita luovaa* historiaa. On tärkeää ymmärtää asioiden käsitteelliset yhteydet sitoutumatta niihin liikaa. Käsitteelliset kentät muodostavat tarinoita: näin on asian laita esimerkiksi kartesiolaisessa dualismissa, vaikka sen oma epistemologia vain implikoi tuon yhteyden. Tosiasiassa subjekti-objekti-käsitys yhdistettynä oletukseen epäiltävästä todellisuudesta ja postuloidusta minästä vaikuttaa luonnolliselta johtuen tavasta, jolla yhdenlaista käsitteellistä pääomaa käytetään. Itse asiassa ollakseen johdonmukainen tulisi solipsistin kieltää myös postuloidun minän olemassaolo. Kartesiolainen dualismi on vähän kuin huonoa buddhalaisuutta (ja buddha alias McGyver oivalsi Descartesin virheen ilmeisesti jo muutama tuhat vuotta ennen Descartesia).
Toki virheet voivat olla joskus tuottoisia, sitä en kiellä. Olisi kuitenkin hyvä nähdä myös virheiden rajoitukset ja niistä kärsivä osapuoli, jopa solipsistin.
Vaikuttaa kuin Lennyn linkin mukaan Spengler juurikin yrittäisi (http://www.helsinki.fi/historia/yhdistys/julk/mkultt01/jalava.html) puhua historian 'avoimista' järjestelmistä, kuten käsitteellisestä pääomasta. Joka tapauksessa kenties sattumalta tai ei artikkeli mainitsee:
Ratkaisevaa on Spenglerin mukaan se, puhuuko "itse ajan sielu" ajattelijan teoksista ja intuitioista. Tästä näkökulmasta Spenglerin oma "kauttaaltaan historiallinen länsimainen skeptisismi" osoittautuukin koko "loppuaan kohti kallistuvan sielullisuutemme symboliksi". Tässä "lopun aikojen" visiossa objektiivisuuden ja subjektiivisuuden jännite laukeaa, sillä viime kädessä Spengler julistaa nimittävänsä "todeksi" vain sitä, mikä on totta hänelle itselleen ja - kuten hän uskoo - "myös tulevien aikojen suurille hengille".
*Harmikseni narratiivisen tutkimuksen ihmiset ovat ryöstäneet termit 'narratiivi' ja 'tarinallisuus' alisteisesti mikrotason sosiologialle tavalla, jota en voi hyväksyä. Narratiivinen tutkimus nussii yksityiskohtien parissa, mikä mielestäni on sosiologialle tutkimuksellisesti arvokkaita tavoitteita vastaan, ja brändää sosiologian tavalla, johon en tahdo itse kuulua. Spengleriläinen sivilisaatio-organismi edustaa varmaan sille vastakkaista äärilaitaa abstraktissa tyhjyydessään. Sosiologiaa ei tulisi harjoittaa kumpaakaan tarkoitusta varten. Descartesillakin on aivan tarpeeksi apologisteja (http://people.whitman.edu/~herbrawt/classes/339/Descartes.pdf) (.pdf).
-
Minä olen Boyd+Richerson'in Ei ainoastaan geeneistä, Lokki-Saura Tigerstedt'n: Evoluutio jne - opetuslapsia enkä missään nimessä voi jättää mahdollisia geenieroja tai muita syitä käsittelemättä vain siksi ettei jotain kiinnosta tai joku lämpiä (tai jotkut oikeistolaiset käyttää lyömäaseena).
Ensinnäkin P-Euroopassa laktoosi-intoleranssia(geeniä) on vain luokkaa 5%, kun taas Aasiassa ja Afrikassa 90%. [3] Tämä vaikuttaa maatalouteen ja -kulttuuriin. Oikeasti: vuorovaikutuksessa molemmat kehittyivät tähän suuntaan.
Chia et al kirjoittavat:
"Evident from the writings of Socrates and Lao Tzu, cultural divergences in ancient Western and East Asian philosophical views of the self are thought to have emerged early in human history (Markus & Kitayama 1991; Triandis 1995; Nisbett et al. 2001). However, a parsimonious explanation of the origin of individualistic and collectivistic cultural values has largely remained elusive." [2]
Tuon mukaan vihjataan että lännen individualismin ja idän kollektivisuuden kulttuurierot olisivat hyvin syvällä paljon ennen keskiajan kapitalismia ja uskonkiistoja.
Chiao ja Blizinsky huomaavat lännen ja idän välillä huomattavat erot (SLC6A4)-serotoniini-geenin eri variaatioiden S ja L-muodon yleisyydessä. S-muotoa on Euroopassa 40-45%:lla mutta Itä-Aasiassa peräti 70-80%. Tämä vaikuttaa ahdistuneisuuteen ja epäsuorasti mahdollisesti siihen kuinka hän kokee toisen ihmisen kanssa ristiriidat. S-muodon kantaja voi ahdistua lujemmin jos on toisinajattelija, individualisti ja kansat jossa on paljon S:ää tuppaavat olemaan kollektivistisia ja ihmiset pyrkii keskinäiseen harmoniaan. (korrelaatiokuva Figure 1, [2]).
Mutta taaskaan geenimuutokset ei olla tarvinnut olla edellä, vaan esitetään (luen: vihjauksena), että sitä edelsivät taudit malaria, lepra, pilkkukuume) ja niiden aiheuttama uusien kollektiviisuuden normien paine muutti myös S-geenin frekvenssiä.
Eli S-muoto olisi seuraus eikä varsinainen itsenäinen alkusyy.
"That is, nations with greater historical and contemporary prevalence of disease-causing pathogens or infectious diseases (e.g. malaria, typhus and leprosy) are more likely to endorse collectivistic cultural norms, likely due to the anti-pathogen defence function that collectivistic norms may serve. Given the adaptive value of collectivistic cultural values, it is possible that increased pathogen prevalence in East Asian regions may be associated with increased collectivistic values due to genetic selection of the S allele of the serotonin transporter gene within collectivistic cultures." [2]
Boyd+Richersonin hengessä tulkiten:
Taudit, kollektiivisuuden normi ja S-serotoniinigeenimuodon yleistyminen molemmat kitkivät Aasian yhteisöstä "oman polun luovia tallaajia" ja teki heistä luusereita. (kuten VTT Erkki Kauhanen [1] nimittää).
Viitteet:
[1] http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/lannen_sankari_on_idan_luuseri
Erkki Kauhanen, Lännen sankari on idän luuseri ,Tiede 5/2002
[2] http://rspb.royalsocietypublishing.org/content/early/2009/10/27/rspb.2009.1650
Culture–gene coevolution of individualism–collectivism and the serotonin transporter gene,
Joan Y. Chiao, Katherine D. Blizinsky, 2009.
[3] https://fi.wikipedia.org/wiki/Laktoosi-intoleranssi
-
Tuon perusteella luuserin tai häviäjän käsite on silti historiallisesti kontingentti, tai kuten Darwin muistaakseni asiaa kuvaili (siis ennen geenin löytämistä), ominaisuudet valikoituvat niiden hyödyllisyyden perusteella. Tässä täytyy olla tarkkana: Darwin ei redusoi hyötyä sen enempää geeniin kuin ympäristöönkään, vaikka tunnistaakin taustalla vallitsevan vaihtelevia vuorovaikutuksia lajien lisääntymissyklien kautta. Vulgaaridarwinismissa mennään helposti ansaan ja kuvitellaan, että ominaisuuksien 'hyödyllisyys' olisi helposti pääteltävissä yhden ajallisen poikkileikkauksen vallitsevista olosuhteista tai edes yksinomaisesti sillä perusteella, paljonko jälkeläisiä yksilö tuottaa. Sekin on kiinnostava piirre, miten geenit ilmeisesti aktivoituvat ja väliin taas ovat niin sanoakseni nukkuvia soluja, sleeper cells (http://www.pnas.org/content/105/44/17046.long).
Joidenkin mielestä Darwinin siteeraaminen voi tuntua hiukan vanhanaikaiselta. Silti: hän oli oikeassa perusasioissa. Kun en ole asiantuntija, niin joudun postuloimaan mahdollisimman vähän noista vuorovaikutuksista, ja silloin olen katsonut hyväksi tukeutua Darwiniin. Tyydyn esityksesi perusteella toteamaan, että se vaikuttaa kyllä uskottavalta.
-
Ratkaisevaa on Spenglerin mukaan se, puhuuko "itse ajan sielu" ajattelijan teoksista ja intuitioista. Tästä näkökulmasta Spenglerin oma "kauttaaltaan historiallinen länsimainen skeptisismi" osoittautuukin koko "loppuaan kohti kallistuvan sielullisuutemme symboliksi". Tässä "lopun aikojen" visiossa objektiivisuuden ja subjektiivisuuden jännite laukeaa, sillä viime kädessä Spengler julistaa nimittävänsä "todeksi" vain sitä, mikä on totta hänelle itselleen ja - kuten hän uskoo - "myös tulevien aikojen suurille hengille".
Ehkä Spengler ei tosiaankaan ole kovin relevantti enää missään yhteydessä, koska hän ajatteli vielä romantiikan hengessä jotenkin niin, että mitään objektiivista tietoa tai tiedettä ei ole olemassakaan, vaan se on aina pelkästään kulttuurin tuotetta. Siis vähän samaan tapaan kuin (muistaakseni) Heidegger; että ennen Einsteinia maailma oli ihan aidosti newtonilainen kellopeli, ja Aristoteleen aikaan maailmankaikkeus koostui Taivaan sfääreistä. Tai kuten Hegel, joka legendan mukaan sanoi "huonompi tosiasioille", kun luonnontieteiljät huomauttivat hänen luonnontieteensä olevan tosiasioiden vastaista.
Ei taida olla enää kovin muodikas näkökulma, mutta on ainakin paljon hauskempi kuin kuivakka objektiivisuus. Olen itsekin hyvin pitkälti sitä mieltä, että on lopulta aika vähän asioita joista kannattaa edes yrittää puhua mitenkään faktoina. Ja niillä asioilla ei ole paljonkaan tekemistä reaalimaailman kanssa, jossa vallitsee inhimillinen kaaos ja irrationaalisuus. Olen joskus ihan vakavissani miettinyt että musiikki kuvastaa historiaa tarkemmin kuin mikään määrä oppikirjoja. Tästähän saisi tietysti hienon kytköksen ketjun aiheeseen, sillä länsimainen musiikki on jotakin melko ainutlaatuista.
-
Minä olen Boyd+Richerson'in Ei ainoastaan geeneistä, Lokki-Saura Tigerstedt'n: Evoluutio jne - opetuslapsia enkä missään nimessä voi jättää mahdollisia geenieroja tai muita syitä käsittelemättä vain siksi ettei jotain kiinnosta tai joku lämpiä (tai jotkut oikeistolaiset käyttää lyömäaseena).
Enkä halua että jättäisit käsittelemättä; ole hyvä ja käsittele! Käytin sanamuotona "en lämpeä tippaakaan", koska ajattelin että se ei ole kategorinen epääminen... vaan jättää tilaa erimielisyydelle :)
Ensinnäkin P-Euroopassa laktoosi-intoleranssia(geeniä) on vain luokkaa 5%, kun taas Aasiassa ja Afrikassa 90%. [3] Tämä vaikuttaa maatalouteen ja -kulttuuriin. Oikeasti: vuorovaikutuksessa molemmat kehittyivät tähän suuntaan.
Chia et al kirjoittavat:
"Evident from the writings of Socrates and Lao Tzu, cultural divergences in ancient Western and East Asian philosophical views of the self are thought to have emerged early in human history (Markus & Kitayama 1991; Triandis 1995; Nisbett et al. 2001). However, a parsimonious explanation of the origin of individualistic and collectivistic cultural values has largely remained elusive." [2]
Tuon mukaan vihjataan että lännen individualismin ja idän kollektivisuuden kulttuurierot olisivat hyvin syvällä paljon ennen keskiajan kapitalismia ja uskonkiistoja.
Chiao ja Blizinsky huomaavat lännen ja idän välillä huomattavat erot (SLC6A4)-serotoniini-geenin eri variaatioiden S ja L-muodon yleisyydessä. S-muotoa on Euroopassa 40-45%:lla mutta Itä-Aasiassa peräti 70-80%. Tämä vaikuttaa ahdistuneisuuteen ja epäsuorasti mahdollisesti siihen kuinka hän kokee toisen ihmisen kanssa ristiriidat. S-muodon kantaja voi ahdistua lujemmin jos on toisinajattelija, individualisti ja kansat jossa on paljon S:ää tuppaavat olemaan kollektivistisia ja ihmiset pyrkii keskinäiseen harmoniaan. (korrelaatiokuva Figure 1, [2]).
Mutta taaskaan geenimuutokset ei olla tarvinnut olla edellä, vaan esitetään (luen: vihjauksena), että sitä edelsivät taudit malaria, lepra, pilkkukuume) ja niiden aiheuttama uusien kollektiviisuuden normien paine muutti myös S-geenin frekvenssiä.
Eli S-muoto olisi seuraus eikä varsinainen itsenäinen alkusyy.
"That is, nations with greater historical and contemporary prevalence of disease-causing pathogens or infectious diseases (e.g. malaria, typhus and leprosy) are more likely to endorse collectivistic cultural norms, likely due to the anti-pathogen defence function that collectivistic norms may serve. Given the adaptive value of collectivistic cultural values, it is possible that increased pathogen prevalence in East Asian regions may be associated with increased collectivistic values due to genetic selection of the S allele of the serotonin transporter gene within collectivistic cultures." [2]
Boyd+Richersonin hengessä tulkiten:
Taudit, kollektiivisuuden normi ja S-serotoniinigeenimuodon yleistyminen molemmat kitkivät Aasian yhteisöstä "oman polun luovia tallaajia" ja teki heistä luusereita. (kuten VTT Erkki Kauhanen [1] nimittää).
Ja syy sille, miksi "en lämpeä" on se, että Eurooppaa on kuvattu hyvin samankaltaiseksi kollektiiviseksi maanosaksi kuin Aasiaa vielä hyvin pitkälle historiassaan.
Korpela kuvaa millaisia poliittisia päätöksiä on havaittavissa eurooppalaisen yksilöllistymiskehityksen taustalla. Mutta toki, ainakaan vielä minulle ei ole selvää miksi antiikin Kreikassa "keksitty" yksilö raivasi tiensä eurooppalaiseen maailmankuvaan niin voimakkaasti. Sekä eurooppalainen että lähi-itäinen kulttuuripiiri on taustaltaan aivan yhtä hellenististä, ja molemmilla olisi perintonsä kautta ollut mahdollista poimia yksilö ajattelunsa pohjaksi.
Lukemani kuvaukset tuntuvat ehdottavan, että eurooppalaisen sivistyksen yksilöllistymisen juuret ovat kaukana historiassa; mutta että yksilöllistyminen realisoitui modernia maailmaa kohti siirryttäessä; modernin valtion syntyessä ihmisistä tuli valtioiden vallan yksilösubjekteja, ei niinkään suvun tai klaanin määrittämiä. Ja edelleen, tämä kehitys oli asteittaista siten, että se kaikkein "barbaarisin rahvas" tehtiin vallan yksilösubjekteiksi viimeisenä, demokraattisen aallon seurauksena. Sitä ennen niin papisto, ruhtinaat, aateliset, eliitti, oli eurooppalaisen yksilökeskeisen sivilisaation materiaa.
Mutta: on myös totta, kuten monet ovat huomauttaneet: rahvaan ajatuksia ennen 1900-lukua on hyvin, hyvin hankala selvittää. He eivät osanneet lukea tai kirjoittaa, eivätkä jättäneet välttämättä kovin luotettavaa perintöä tutkittavaksi. Tämän kanssa painiskelee mm. Hobsbawm teoksessaan "nationalismi": hän yrittää pohtia missä määrin nationalismin juuret voisivat kummuta rahvaan tietoisuudesta. Mutta mistäpä sitä luotettavasti jäljittäisi, jäljet ovat huomattavasti heikommat kuin vaikka liberaalin porvariston salonkidebattien suhteen. McNeill & McNeill (2003[2005], 211-212) tosin tuntuvat jäljittävän 1300-luvulla Länsi-Euroopassa nousseen yhteiskunnallisen kehityksen kohti ylijäämää kerryttävää perheryhmät ylittävää kaupallista yritteliäisyyttä kyntöryhmiin (!!). He siis ajattelevat jopa että eurooppalaistyyppisen kansalaisyhteiskunnan taustalla olisi sekayhteistyön kautta tuottavuutta merkittävästi lisännyt viljelyorganisaatio. Joka kumpusi tietenkin nimenomaan rahvaan parista, heidän, jotka raahasivat jalkojaan mudassa ja paskassa ja vetivät kyntöauraa Loire- ja Elbejokien välisellä alueella (jonka olosuhteet ohjasivat tällaiseen viljelyn tapaan). Jos ajatellaan että tämä spekulaatio pitää paikkansa, niin silloin eliitin alkaessa yksilöllistyä, oli rahvaan parissa jo "valmius" omaksua ei-kollektiivinen tapa hahmottaa sosio-ekonomista maailmaa: tästä melko demokraattisesta näkökulmasta tietyt Länsi-Euroopan ydinalueet (tai: alueet, jotka olivat osoittautuvia ydinalueiksi) olivat jo muodostamassa kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta oleellista sosiaalis-taloudellista järjestelmää, ennen kuin valistus eliitin välityksellä ehti heidät subjektivoida. Ehkä jopa niin päin, että jossain mielessä koko kehityksen taustalla on vernakulaari sosiaalisen kudoksen tarttuminen ilmaston ja maantieteen tarjoamiin etuihin.
Mutta mikään maantieto, ilmasto tai genetiikka ei ehdollista eurooppalaistumassa olevaa sosiaalista ja yhteiskunnallista verkostoa reagoimaan kaivamalla naftaliinista roomalainen laki, tai oikeammin roomalaisen lain perinne. Tai kaivamalla naftaliinista Antiikin perintö, ensin taiteessa ja sivistyksessä, ja sitten kohti 1900-lukua kuljettaessa sen radikaalidemokraattinen poliittinen perintö. Nämä ovat minusta melko kontingentteja reaktioita siihen faktaan, että syystä tai toisesta läntinen Eurooppa oli vastaanottavainen yksilöllistymiskehitykselle. Länsi saattaisi määrittyä eri tavoin, jos esimerkiksi roomalaisen lain perinnettä ei olisi uudelleenlöydetty, vaan esimerkiksi brittiläistyylinen germaanisperäinen mutta anglo-amerikkalaiseksi identifioitunut common law -perinne olisi a.) säilynyt ilman vaikutusta roomalaisen säädösoikeudellisen lain rationaalisesta luonteesta, ja b.) tämä ilman vaikutuksia kehittynyt tapaoikeus olisi muodostunut koko läntisen Euroopan kattavaksi traditioksi. Esimerkkini saattaa olla huono, sillä en ole varma missä määrin common law olisi voinut, joustavuudestaan huolimatta, sopeutua vallinneisiin olosuhteisiin ja muokata niitä omasta käsitteellisestä näkökulmastaan käsin ilman roomalaisen tradition vaikutusta 1300-luvulla.
Jos geneettinen yksilöllisyys on totta, tai osaselitys, olisi varmaankin paikallaan verrata missä mielessä eurooppalainen heimo-, klaani- tai sukukeskeinen yhteiskunnallinen rakenne oli yksilöllisempää kuin aasialainen tai mustan Afrikan vastaava. Sinä aikana, kun molemmat de facto olivat yhä kollektiivisia sosiaaliselta rakenteeltaan. Koska jos yksilöllisyys on suorastaan geneettistä, tämän yksilöllisyyden luulisi heijastuvan myös modernin yksilöllisyyden taa; luulisi että yksilöllisyyden jatkumo ei olisi paikannettavissa tähän mm. Korpelan kuvaamaan poliittista kontingenssiä peilaavaan kehityskulkuun.
-
Ratkaisevaa on Spenglerin mukaan se, puhuuko "itse ajan sielu" ajattelijan teoksista ja intuitioista. Tästä näkökulmasta Spenglerin oma "kauttaaltaan historiallinen länsimainen skeptisismi" osoittautuukin koko "loppuaan kohti kallistuvan sielullisuutemme symboliksi". Tässä "lopun aikojen" visiossa objektiivisuuden ja subjektiivisuuden jännite laukeaa, sillä viime kädessä Spengler julistaa nimittävänsä "todeksi" vain sitä, mikä on totta hänelle itselleen ja - kuten hän uskoo - "myös tulevien aikojen suurille hengille".
Ehkä Spengler ei tosiaankaan ole kovin relevantti enää missään yhteydessä, koska hän ajatteli vielä romantiikan hengessä jotenkin niin, että mitään objektiivista tietoa tai tiedettä ei ole olemassakaan, vaan se on aina pelkästään kulttuurin tuotetta. Siis vähän samaan tapaan kuin (muistaakseni) Heidegger; että ennen Einsteinia maailma oli ihan aidosti newtonilainen kellopeli, ja Aristoteleen aikaan maailmankaikkeus koostui Taivaan sfääreistä. Tai kuten Hegel, joka legendan mukaan sanoi "huonompi tosiasioille", kun luonnontieteiljät huomauttivat hänen luonnontieteensä olevan tosiasioiden vastaista.
Ei taida olla enää kovin muodikas näkökulma, mutta on ainakin paljon hauskempi kuin kuivakka objektiivisuus. Olen itsekin hyvin pitkälti sitä mieltä, että on lopulta aika vähän asioita joista kannattaa edes yrittää puhua mitenkään faktoina. Ja niillä asioilla ei ole paljonkaan tekemistä reaalimaailman kanssa, jossa vallitsee inhimillinen kaaos ja irrationaalisuus. Olen joskus ihan vakavissani miettinyt että musiikki kuvastaa historiaa tarkemmin kuin mikään määrä oppikirjoja. Tästähän saisi tietysti hienon kytköksen ketjun aiheeseen, sillä länsimainen musiikki on jotakin melko ainutlaatuista.
On vähän vaikea arvioida, mitä Spengler tarkoitti. En ole lukenut hänen kirjoituksiaan. Boldatun tekstin voisi ymmärtää myös niin, että Spengler kritisoi kartesiolaista dualismia tai että se olisi kirjoittajan tulkinta. Descartes postuloi metodissaan subjektin, mutta redusoi sitten kokemuksen tavalla, jonka kuvittelee jostain syystä -ensin hylättyään koetun- pelastavan minän todellisena. En voi käsittää logiikkaa, joka vie tuollaisiin johtopäätöksiin. Hyvin mahdollisesti en ymmärtäisi Spenglerin johtoajatusta, vaikka yrittäisin lukeakin hänen kirjoituksiaan. Spengler kuulostaa käsitteellisesti turhan luovalta makuuni. Sitä paitsi ehkä hän oli oikeassa jossain erehtyessään kokonaisuudesta. Boldatun tekstin kanssa täytyy olla samaa mieltä ymmärtääkseen nykyistä aikaa. Se ei tietenkään tee klassista mekaniikkaa tyhjäksi, paljastaapa vain erään liian kapeaksi osoittautuneen filosofian myytin. Myytit elävät rinnakkain, joten oletettavasti myös subjekti-objektin myytti elää yhä. Sille on hieno suomenkielinen aforismi, ehkä käännös: kun kädessä on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.
-
Jos geneettinen yksilöllisyys on totta, tai osaselitys, olisi varmaankin paikallaan verrata missä mielessä eurooppalainen heimo-, klaani- tai sukukeskeinen yhteiskunnallinen rakenne oli yksilöllisempää kuin aasialainen tai mustan Afrikan vastaava. Sinä aikana, kun molemmat de facto olivat yhä kollektiivisia sosiaaliselta rakenteeltaan. Koska jos yksilöllisyys on suorastaan geneettistä, tämän yksilöllisyyden luulisi heijastuvan myös modernin yksilöllisyyden taa; luulisi että yksilöllisyyden jatkumo ei olisi paikannettavissa tähän mm. Korpelan kuvaamaan poliittista kontingenssiä peilaavaan kehityskulkuun.
Toisinkuin historiaa niin kulttuuria ja genetiikkaa voi nykyään ns. labratestata yksilöittäin.
- Joissain kokeellisissa talouspeleissä on havaittu että itsekkäimmät pelaajat ovat diktatuurisista/autoritaarisista valtioista,
kun taas demokraattisista tulee toiseen luottavaisempia yksilöitä (vrt. sinisilmä-suomalaiset vs venäläiset).
- Jos jotain S-geeniä olisi joka vaikuttaisi yksilöllisyyteen niin sen osuuden voisi testata myös
labrassa ja katsella ja testata toisesta kulttuuripiiristä adoptoitujen luonteenpiirteitä.
Jos katsoo maailmankarttaa johon on merkitty maidonjuojat tai viinankittaajat niin Eurooppa ja "länsimaat" loistaa niissä korkealla. "Voittajille" viina ja maito maistuu. Nyt on niin että geneettiset erot voivat vaikuttaa tässä juontikulttuurissa niin että jos täällä olisi aasialaiset geenit niin viinakulttuuri olisi erilainen koska monelta heiltä puuttuu länsimaiset alkoholin metaboliaa edistävä geeni, heillä mutaatiomuoto tekee antabusreaktion (eivät tahdo kestää alkoholia). Lisäksi laktoosi-intoleranssin takia meillä ei olisi Valion tapaista firmaa nykymuodossaan. Toisaalta koska just Suomessa on pohjoismaiden korkein laktoosi-intoleranssien määrä (17%, olemme tässä "aasialaisin" pohjoismaa), niin se on ehkä myötävaikuttanut Valion tuotekehitykseen. Valio kehitti pohjoismaisittain menestystuotteet Hyla ja Eila-maidot, joilla se tekee nyt paljon rahaa.
(Jos meillä heitä olisi ollut vain jotain 5%, niin Valio ei ehkä olisi viitsinyt panostaa).
Kosmologi ja popularisti-tiedehistorioitsija Kari Enqvist on paljastanut meille tiedehistoriaa lukeneille yllättävän selityksen miksi skottitiedemiehiä (Hume:sta aina höyry-Watt:iin sähkö-Maxwell:iin) on niin silmiinpistävän paljon ollut vaikuttamasa länsimaiden tieteen voittokulkuun. Se on alkoholi. Alkoholilla rikastuneet rikastui ja jakoi tieteelle valtavia panimotuloja. Tieteemme hintana ja uhreina on viinaan kuolleet köyhät skotti- ja engelsmanniparat. Olisiko tämä ollut mahdollista aasialaisin viinageenein? Ehkä mutta vaikeammin tai eri tavalla.
Tänään Suomen addiktiogeenisimmät rahoittaa Suomen kutistuvaa tiedettä ja kulttuuria Veikkauksen nettipelien kautta. (Tieteen uhriparat tänään: köyhtyvät velkaiset opiskelijat, byrokratiahelvettiin syöstyt proffat+tutkijat ja Veikkauksen peliaddiktit...).
Suoraan sanoen kulttuuriselitykset vaikuttaa minustakin edelleen paljon vahvemmalta kuin geenit (jotka vielä varsin spekulatiivisia) ellei paljastu jotain yllättävää. Ehkä niiden geenien osuus on aidosti vaikuttanut mutta pienemmältä osin.
(Armeija marssii vatsallaan. Onko maitotuotteilla tai alkoholilla ollut merkittävää osuutta länsimaiden armeijoiden voittokululle?) Mutta jotain jätetään pois jos geenejä ei haluta edes vilkaista.
-
McNeill & McNeill (2003, 275-278) yhdistävät tämän hengellisen myllerryksen tieteelliseen vallankumoukseen. Euroopan poliittinen ja uskonnollinen hajaannus mahdollisti loppujen lopuksi hyvin vapaasti toimineen yliopistojärjestelmän synnyn. Jos joku territorio laittoi tieteilijän kotiarestiin ja kielsi tämän tekstien julkaisun, oli joku toinen territorio halukas julkaisuun. Milloin katoliset, milloin protestantit, tahtoivat estää milloin mitäkin tietoa tai spekulaatiota leviämästä: mm. sekä katolinen kirkko että Luther halusivat tuhota Kopernikuksen kuuluisan teoksen.
Mutta mites kristinuskon vaikutus, onko mitään ansioita?
- kristinusko 1100-luvulla? Eikö yliopistolaitoksen synty ole velkaa kr-uskolle vai mihin se perustui?
(Tässä on erotettava kr-usko yksilöillä vs kirkko laitoksena: Pariisin yo syntyi jumaluusoppineiden tahdosta vs kirkkopakkovalta)
- Weber ja havainto(väite) protestanttien työetiikasta? Tieteellinen ym. maailmanvalloitus pääosin anglosaksi-protestanttien tekosia koska protestanttinen kr-usko kannusti ahkeruuteen?
- individualismin siemenet?
-
Muistin vasta nyt että joku vuosi sitten YLE esitti Niall Fergusonin juontaman moni-osaisen tv-dokumentin miksi länsimaat ovat maailmanvallassa (tai ehkä pikemmin se oli että miksi dominoineita länsimaita nyt uhkaa perikato?).
Koska muistan huonosti teesinsä niin googlaan (Civilization: The West and the Rest Paperback – October 30, 2012)
että ne olivat mahdollisesti nämä:
Acclaimed historian Niall Ferguson argues that beginning in the fifteenth century, the West developed
six powerful new concepts, or “killer applications”—competition, science, the rule of law, modern medicine,
consumerism, and the work ethic—that the Rest lacked, allowing it to surge past all other competitors.
Minä kyllä silloin ihmettelin että miksi tv-sarjan lopussa Ferguson istui kirkon penkille vaati meitä menemään takaisin kirkon penkille ja nostamaan kr-usko arvoonsa jottei muslimit valloita meitä. Myöhemmin selvisi että hänellä saattaa olla poliittinen agenda tai bias. The Guardian oli tuolle teokselle hyvin myrkyllinen (http://www.theguardian.com/books/2011/mar/25/civilization-west-rest-niall-ferguson-review), jo otsikossa sana "rightwing paean" (suom. oikeistosiiven ylistyslaulu).
Lisäksi hän lausui oudon homofoobisen sammakon halveksuen Keynesiä homona (lapsettoman taloustiede on hömppää?).
No, joka tapauksesa tuossa on 6 teesiä : kilpailu, tiede, laki, moderni lääketiede, konsumerismi ja työetiikka, joista täällä 2 uutta teesiä ovat lääketiede ja työetiikka, syinä länsimaiden voittokulkuun.
-
Jos geneettinen yksilöllisyys on totta, tai osaselitys, olisi varmaankin paikallaan verrata missä mielessä eurooppalainen heimo-, klaani- tai sukukeskeinen yhteiskunnallinen rakenne oli yksilöllisempää kuin aasialainen tai mustan Afrikan vastaava. Sinä aikana, kun molemmat de facto olivat yhä kollektiivisia sosiaaliselta rakenteeltaan. Koska jos yksilöllisyys on suorastaan geneettistä, tämän yksilöllisyyden luulisi heijastuvan myös modernin yksilöllisyyden taa; luulisi että yksilöllisyyden jatkumo ei olisi paikannettavissa tähän mm. Korpelan kuvaamaan poliittista kontingenssiä peilaavaan kehityskulkuun.
Toisinkuin historiaa niin kulttuuria ja genetiikkaa voi nykyään ns. labratestata yksilöittäin.
- Joissain kokeellisissa talouspeleissä on havaittu että itsekkäimmät pelaajat ovat diktatuurisista/autoritaarisista valtioista,
kun taas demokraattisista tulee toiseen luottavaisempia yksilöitä (vrt. sinisilmä-suomalaiset vs venäläiset).
- Jos jotain S-geeniä olisi joka vaikuttaisi yksilöllisyyteen niin sen osuuden voisi testata myös
labrassa ja katsella ja testata toisesta kulttuuripiiristä adoptoitujen luonteenpiirteitä.
Samanlaisia kokeita on tehty vielä yksinkertaisempien taustaoletusten vallitessa, mieleeni tulee ainakin seuraava. Huomaa seksikäs otsikko:
Game Theory: The decline of community and a self-fulfilling prophecy.
...Robert Frank, Thomas Gilvich, & Dennis Reagan (1993) conducted a comprehensive study comparing the tendency towards cooperation in economic students as well as students of other fields of study. They found that when faced with a classical one round prisoner’s dilemma, 71.8% of economics major defected, whereas only 47.3% of other students defected. They also found a significant study following the defection rate among economics students in their progressing years of study. Presumably as other students assimilated and felt they were more a part of their schools community they become more trusting and cooperative within it; economics students did not.
Besides education, another significant influence in an individual’s choice is the way the situation is framed. (An investigation to how norms contribute to an individual’s behavioral choice in a prisoner’s dilemma was discussed by Anatol Rapoport in his book Prisoner’s Dilemma. In this series of studies, individuals were explained the dilemma in such a way as to evoke a competitive behavioral norm for one set of experiments and cooperative behavioral norms for another set. Of those individuals prime to think competitively, 12.5% cooperated whereas those primed to think cooperatively cooperated at a rate of 90%.) ...
https://www.linkedin.com/pulse/game-theory-decline-community-self-fulfilling-gregory-mecomber
-
Teenpä tässä (itselleni) suppeaa yhteenvetoa järkevistä ehdotuksista "Miksi Länsi vallitsee nyt?".
(Huom. Saatan korjailla ja täydentää tätä lähipäivät.)
Yhteenvetoa: "Miksi Länsi vallitsee?"
o Varhaisemmat syyt:
- maantiede: sattumalta hyvät viljakasvit ja kotielukat
- maatalouskulttuuriympäristö muokkasi joitain geenejä
(mm. laktoosi- ja "alkoholitoleranssi"geenit, ja mahdollisesti yksilöllisyyteen
viittaavia serotoniinigeenejä?)
- raha:
-- erinomainen vaihdantakeksintö
-- pääomien kasautuminen mahdollistuu
- Kreikassa tieteen ja demokratian alkuaskeleita
- Rooman valta: oikeusvaltion periaatteet ja lait periytyivät
- näiltä perittiin myös rationaalisuuden ym arvoja ja että lait voivat olla Jumalan
laeista ja uskonnoista erillinen systeemi, ihmisten lait ja luonnnonlait otettiin
omiin käsiin (Korpela ym)
o Myöhäisemmät syyt (lähinnä keskiajalla):
- yliopistojärjestelmä
- maaorjuuden poistuminen
- valtioiden synty
- pahat ruttoepidemiat, jotka etäännyttivät kirkon (ja uskonnon) vallasta
- renessanssi
- Italian kansallisvaltioiden rikastuminen Silkkitien kaupalla ja uusien rahoitusinstumenttien kehitys*
- uteliaisuus, valloittamisen hinku, edistysusko (Harari)
- uskonpuhdistus, uskonnollinen vallankumous jota ei nimenomaan Euroopassa
saatu "kuriin" ja johti:
- uskonnolliseen ja poliittisen hajaannukseen (McNeill^2)
- kapitalistinen kilpailu
o Modernimmat syyt:
- tieteen synty, Galileo+co järkyttivät lopullisesti kirkon tiedollista auktoriteettia
- Englannin mainio vallankumous, jossa valta parlamentin käsiin
- valistusaika ja tieteen kukoistus
- teollinen vallankumous, Wattin höyrykone ym
- Montesquien vallankolmijaon periaate
- USA:n vallankumous, joka toimi esimerkkinä
- Ranskan vallankumous: tasa-arvo ym ihmisarvot
- Napoleonin sotaretket levittivät tasa-arvon ja modernismin käsityksiä valloitusmaihin
- lääketieteen kehitys, varsinkin 1900-luvulla
- konsumerismi
*Kemppiseltä ym saatu vinkki
-
Globaalin urkinnan, tiedon louhinnnan, analyysin ja laskentavoiman keskittyminen kapitalistisessa järjestelmässä on kokonaan kumoamassa demokraattis-eettisten säikeiden merkityksen ja massojen 1900-luvulla saavuttaman hyödyn lännen perinteistä.
Siksi länsi on häviämässä Aasialle; näyttää, että meritokraattinen julkinen hallinto torjuu demokraattista paremmin vallan kontrolloimattoman siirron pääomalle ja siten mahdollistaa jatkossakin yhteiskunnallisten tavoitteiden asettamisen.
mks
-
Siksi länsi on häviämässä Aasialle; näyttää, että meritokraattinen julkinen hallinto torjuu demokraattista paremmin vallan kontrolloimattoman siirron pääomalle ja siten mahdollistaa jatkossakin yhteiskunnallisten tavoitteiden asettamisen.
Mitä noiden yhteiskunnallisten tavoitteiden pitäisi olla? Kysymys voi vaikuttaa viattomalta tai kenties hätkähdyttävältä, jos tavoite kuvataan tarpeeksi abstraktisti: jos tavoite on talouskasvu, se on muotoiltu niin yleisesti, että syntyy kummallinen mielikuva hyvinvoinnista jonkinlaisena historiattomana tai ylihistoriallisena asetuksena. Eräs aikakausia vaivaavista toistuvista oireista on käsitys tavoitteesta jonkinlaisena ideologisena totuutena, vaikka ideologiat itsessään syntyvät vastauksina ajan konkreettisiin kamppailuihin vallasta ja vaatimuksina vallasta itsessään.
...sitten paikalle saapui kolmas ja totesi, että myös valta on abstraktio ja sellaisena kuuluu myyttien, ei tietämisen maailmaan.
Mutta eikö ole kovin vasemmistolaista sanoa vallan siirtyvän kontrolloimattomasti pääomalle? Sehän oli Marxin väite, joskin Marxin väitteiden ajallinen värittyneisyys saa helposti hänet näyttämään yhteiskuntafilosofina naiivilta.
-
Siksi länsi on häviämässä Aasialle; näyttää, että meritokraattinen julkinen hallinto torjuu demokraattista paremmin vallan kontrolloimattoman siirron pääomalle ja siten mahdollistaa jatkossakin yhteiskunnallisten tavoitteiden asettamisen.
Mitä noiden yhteiskunnallisten tavoitteiden pitäisi olla?
Mikäpä minä olisin tuohon vastaamaan! Lausumani koskee sitä voidaanko yhteiskunnallisia tavoitteita asettaa vai ei. Meritokratiassa voidaan ajatella, että tutkimuksen keinoin selvitellään mitä tavoitteita kansan parhaaksi tulisi asettaa. Ideaalissa demokratiassa tavoitteet määrittyvät per capita painotetulla arvostuksella. Kleptoktratiassa (esim Venäjä) ja lobbykratiassa (esim EU) oligarkit/organisaatiot vetelevät kehitystä ulkoa katsottuna miten sattuu ja törmäysten riski kasvaa.
Mutta eikö ole kovin vasemmistolaista sanoa vallan siirtyvän kontrolloimattomasti pääomalle? Sehän oli Marxin väite, joskin Marxin väitteiden ajallinen värittyneisyys saa helposti hänet näyttämään yhteiskuntafilosofina naiivilta.
Onpa ihanan inspiroiva lausuma!
Aloitan "vasemistolaisuudesta".
Ensinnäkin olen itse "vasemmistoilainen" siinä mielessä, että olen sosialidemokraattisen puolueen jäsen. En tänään liittyisi, koska puolue on etenkin Lipposen kaudella etääntnyt kauaksi sosialidemokraattisista arvoista valtapoliittiseksi peluriksi. En kuitenkaan eroa, koska olen muutamalla tavalla historiallisesti sosialidemokratiaan sitoutunut.
Oliko Marx vasemmistolainen? Onko "marxilaisuus" vasemmistolaista? Mielestäni ei.
Maailman kaksi johtavaa nimellisesti marxilaista valtiota - Neuvostoliitto ja kommunisti-Kiina - olivat tyypillisesti "fasistisia" valtiota, jos sinänsä vaikeasti määrittyvässä ja lähinnä haukkumasanakäyttöön jääneessä "fasisimissa" nähdään kansallisuusaatteellisesti aktiivinen omaa kansaa sekä palveleva että sortava diktatuuri. Perinteellisesti on kinattu olivatko Mussolinin Italia ja Hilterin Saksa äärivasemmistolaisia vai äärioikeistolaisia yhtesikuntia. Mielestäni kina on tarpeeton, koska järkevämpi jako menee sen mukaan mikä peruste arvotuksen pohjaksi valitaan
Miten ajattalutapoja pitäisi luokittaa? Voiko niistä ylipäätään löytää mitään yhdelle dimensiolle kaiken rahvaan ymmärrettäväksi kuvautuvaa sisältöä?
Ideaalinen demokratia edellä mainitusti toteuttaa per capita painotettua arvotusta.
Ideaalinen markkinatalous noudattaa ostovoimaisesti painotettua arvotusta.
Miten painottavat esimerkiksi teokratia, politia, plutokratia, kleptokratia, cyberkratia, lobbykratia tai "hyväveliverkko" on täysin arvoitus eikä niitä voi luonnostaan lankeavalla tavalla sijoittaa Ranskan vallankumuksen jälkeisen parlamentin istumajärjestyksen mukaiselle vasen-oikea jatkumolle. Itse käytän oman määritykseni mukaista tapaa, jossa per capita painotettu arvotus on vasemmalla ja siitä poikkeavat oikealla. Tämä määritys on monella tapaa ristiriidassa tavanomaisilla indoktrinaatioilla viritettyjen tunnekuohoja hyödyntävien poliittisten leimauksien kanssa.
mks
-
Miten ajattalutapoja pitäisi luokittaa? Voiko niistä ylipäätään löytää mitään yhdelle dimensiolle kaiken rahvaan ymmärrettäväksi kuvautuvaa sisältöä?
Ideaalinen demokratia edellä mainitusti toteuttaa per capita painotettua arvotusta.
Ideaalinen markkinatalous noudattaa ostovoimaisesti painotettua arvotusta.
Miten painottavat esimerkiksi teokratia, politia, plutokratia, kleptokratia, cyberkratia, lobbykratia tai "hyväveliverkko" on täysin arvoitus eikä niitä voi luonnostaan lankeavalla tavalla sijoittaa Ranskan vallankumuksen jälkeisen parlamentin istumajärjestyksen mukaiselle vasen-oikea jatkumolle. Itse käytän oman määritykseni mukaista tapaa, jossa per capita painotettu arvotus on vasemmalla ja siitä poikkeavat oikealla. Tämä määritys on monella tapaa ristiriidassa tavanomaisilla indoktrinaatioilla viritettyjen tunnekuohoja hyödyntävien poliittisten leimauksien kanssa.
Olen pohtinut mielessäni, miksi poliittisessa kulttuurissa esimerkiksi paljon vaahtoamani eläinsuojelukysymys mielletään äärimmilleen vietynä tyypillisesti nuorten vasurityttöjen harrastuksena (missä ovat kovan oikeiston eläinaktivistit, kuolivatko ne sukupuuttoon?), ja olen pallotellut mielessäni vastauksen löytyvän jostain hierarkisen ja anarkisen maailmanjärjestyksen akselilta. En välttämättä tavoita, mitä tarkoitat, ajatukseni ovat kovin vanhanaikaiset: katson vasemmistolaisten mieltävän valtion instrumentiksi toteuttaa hierarkian tasoittamista. Se on paradoksaalinen idea, sillä siihen tosiaan on vaadittu perinteisesti valtion edustamia hierarkisia rakenteita. Ajattelen niin, että yksilötason (tosin sisäinen kehittyminen tapahtuu aina yksilötasolla, ja siksi Nietzsche ja Marx ovat filosofeina niin vaikeasti yhteensovittamattomia ajattelijoita) valinnat ovat liki kelvoton tapa uudelleenorganisoida suuria rakenteita. Koska se on kuitenkin jossain mielessä 'ainoa' tapa, uhkaa yksilö sulkeutua -Weberin kuvausta käyttääkseni- teknologian rautahäkkiin, jossa yksilö on sitä vahvemman järjestelmän pieni ja korvattavissa oleva palanen. Jotta vasemmistolainen ajatus egalitarismista toteutuisi, täytyy olla jokin yksilöiden kyvyt ylittävä voima, koska yksilöinä olemme mitättömiä kuin teuraseläimet auton lavalla.
Tarraudun tässä kohdin yleensä epätoivoisesti sivistyksen ideaan. Muuttakoon yksilö itse itsensä, tulkoon yli-ihminen ja niin edelleen. En sittenkään usko, että tärkeitä asioita voidaan kuvata yhdellä dimensiolla rahvaalle tekemättä niistä karikatyyrejä. Mutta toisaalta pidän epäreiluna aliarvioida kanssaihmistä ja väittää, että vaikeat ongelmat on pakko esittää kuin lapsille, helppoina. Olen kai aika lähellä teokraattia, jos listastasi ryhdyttäisiin valitsemaan. Jumalia on vain monenlaisia, kuolleita, eläviä, ajan ihmiselle käsittämättömiä. Kuolleilla on nimet, vaan elävillä ei: siksi joitakuita kenties harhauttaa virhekäsitys, ettei jumalia enää palvota (ainakin kuolleet niistä näyttävät nyt jo hiukan naurettavilta, kun historia on riisunut niiltä naamiot). Pelottavampia ovat ne jumalat, joille ei ole nimeä, joita ihmiset eivät osaa nimetä. Kuten panopticonissa, sellainen jumala tarkkailee ihmistä tulematta itse nähdyksi. Sen vuoksi ihminen päätyy lopulta tarkkailemaan itse itseään ja totuttautuu siihen lopulta niin, että kuvittelee tekevänsä sen omasta tahdostaan (1). Sellaisen ihmisen täytyy esimerkiksi oppia rahan arvo, jotta hän käyttäytyisi kuten taloudellisen ihmisen tulee. Sanoisimme jollain tapaa virheelliseksi ihmistä, joka saapuisi keskuuteemme nyt, ja ei ymmärtäisi rahan mieltä. Sellaisen ihmisen läsnäolo olisi loukkaus arvostelmiamme kohtaan.
Weberillä muistaakseni oli jokseenkin pessimistinen kuva kapitalistisesta järjestelmästä, sillä hän katsoi kapitalismin syntyneen erityislaatuisen ajattelutavan oloissa. Kun järjestelmä on kerran rakennettu, se toimii omalakisesti palautumatta alkuperäisiin oletuksiin ja arvostuksiin (2).
(1) Lainaan Foucaultia, joka käyttää Benthamin panopticonin ideaa modernien kasvatuslaitosten kuten koulujen, vankiloiden ja sairaaloiden kuvauksessaan. Foucault'lle valta on strateginen suhde, jossa tieto palvelee erilaisia päämääriä ja muokkaa yksilöitä, saa yksilöt toimimaan noiden päämäärien mukaisesti. Hän ei silti päädy esittämään tarkkaa määritelmää vallasta, vaan käytännössä tulee esittäneeksi negaatioiden kautta mitä se ei ole, ja mitä virhekäsityksiä vallasta ja vallankäytöstä on purettava moderniteetin ymmärtämiseksi
(2) Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, 1905
-
Yksi tärkeä (Kemppinen vihjaisi joskus 2011) on tämä palkittu teos:
Ian Morris: Why the West Rules - For Now : The Patterns of History, and What They Reveal About the Future , 2010 (Farrar, Straus and Giroux)
- https://en.wikipedia.org/wiki/Why_the_West_Rules%E2%80%94For_Now
En ole lukenut itse mutta tuon wikin mukaan maantiedeselitys painottuu, esim. jokien ja sisämeren tärkeä merkitys laivojen kehitykselle ja kauppareiteille. Eikä se Morrisilla jää pelkkään lätinään vaan on tarkkaan syvällisesti tilastollisesti laskeskellut.
-
En ole vielä saanut kunnon selvyyttä miksi Länsi oli löytöretkeilevämpää ja uteliaampaa kuin muut.
Tekikö uskonnollinen lähetyskäsky sen? Länsimaiden (ja uskonnon) individualistisemmat arvot + Italian(Venetsian) renesanssiajan finanssipiirien kehittyneisyys -->lainoitti yksityisten (ahneiden) löytöretkeilijöiden matkoja?
Joka tapauksessa toinen pointti.
Äskettäin Kemppinen nosti esille uuden pointin. (Kun löysi sitä tukevan uuden Frankopanin kirjan Silkkitiet). Eli että Silkkitie (idänkauppa) olisi ollut merkittävässä asemassa länsimaiden nousussa. Silkkitiellä rikastui Italian kaupunkivaltiot ja se taas saattoi kehittää uusia rahoitusvälineitä ja rahoitti muiden länsimaiden nousua. Ja silkkitie perustui kaupankäyntiin itämaiden (Kiinankin) kanssa. Aasia siis auttoi nostamaan Länttä.
Silkkiteissä on muuan jakso, joka tekee minuun suuren vaikutuksen. Tuon jakson olemassaolo on yksi syy suositukseen: hankkikaa kirja ja lukekaa. Suomeksi sitä ei tule. Jututtamani suomalaiset kustantajat ovat toinen toisensa jälkeen vakuuttaneet, että nimenomaan hyviä tietokirjoja ei aiota enää julkaista kielellämme. Ruotsiksi ne ilmestyvät kaikki – ja sitten ihmetellään, miksi Suomi jää ruotsalaisista jälkeen kaikilla mittareilla mitaten.
Tuo jakso on Italian kaupunkivaltioiden nousun syy. Venetsia ja Genova nousivat. Pisakin yritteli. Tuloksena oli melkein kaikki, mikä teki länsimaista länsimaita, eli esimerkiksi koulut ja yliopisto, raha- ja luottojärjestelmä, vekseli ja velkakirja, vakuutus, osakeyhtiö ja kirjanpito, alushousut ja haarukka ja sitten myös tiede ja taide.
- http://kemppinen.blogspot.fi/2016/08/silkkitiet-ii.html