Kapea näkökulma
Vuorovaikutus => Vapaa hahmotus => Aiheen aloitti: MrKAT - Pe 11.03.2016, 22:32:11
-
Yuval Harari nimittää provosoivasti humanismia uskonnoksi joka palvoo ihmisyyttä. Kirjassaan Sapiens.. s.261 on jaottelu jota tulkitsen väljästi oikaisten näin:
o Liberaali humanismi : yksilöllisesti, jokainen H.sapiens, sielu, on arvokas : ->universaalit ihmisoikeudet
o Sosialistinen humanismi: kollektiivisesti, jokainen on tasa-arvoinen ->kommunismi, keskitysleirit
o Evolutionaarinen humanismi: H.sapiens muuttuva laji, edistettävä kohti yli-ihmistä ->natsismi, keskitysleirit
Nuo on jo vanhaa kamaa. Itse täydentäisin 2000-luvulle (hienostelevat nimet hihastani):
o Informationistinen humanismi: Jokainen yksilö on ainutlaatuinen informaatiovarasto (DNA ja kokemusmuisti), ja säilyttämisen ja tutkimisen arvoinen
o Experientalistinen humanismi: Jokainen yksilö on kokemuksellisen arvokas.
Näitä voi toki laajentaa. Informationistisesti jokainen eliölaji ja yksilö on ainutlaatuinen DNA-varasto, sitä arvokkaampi mitä harvinaisempi on laji.
Experientalistisesti (elämyksellisesti/kokemuksellisesti) jokainen erikoinen sittiäinen on myös arvokas. Jollekin.
Experientalistisesta humanismista on myös irvokkaita sovelluksia jo nähty. Vanhan ajan sirkuksen freak show:t jo vuosisata sitten jenkeissä (kerran näin siitä tosi-tv-mäisen elokuvankin joskus 30-luvulta).
-
Nämä modernit humanismit kannustavat elämän säilyttämiseen ja kuolemantuomion vastustamiseen. Mitä suurempi massahurmaaja+massasurmaaja sitä ihmeellisempi ja säilytyksen ja tutkimisen arvoisempi hän on.
-
Ei kait humanismia nyt vakavissaan voi kutsua uskonnoksi. Humanismi on toki innoittanut monenlaisia uskonnollisuuden muotoja, lähtien aina sieltä psykoanalyyttisestä liikkestä, päättyen nykaikaiseen New Ageen. Humanistinen uskonnollisuus siis katsoo, että ihminen itsessään on jumalaista alkuperää, eikä mitään Jumalaa ole olemassa tai hänelle ei enää ole käyttöä; "me tapoimme hänet". Siinä se humanistisen ohjelman manifesti kiteytettynä, suoraan erään saksalaisen viiksekkään miehen suusta.
Eräs moderni muunnos tuosta evolutionaarisesta humanismista voisi olla kulttuurievolutionaarinen humanismi; siinä elintilasta eivät kamppaile homo sapiensin geenit, vaan meemit. Tämä ajatusmalli on varmasti kaikille tuttu viimeaikaisesta julkisesta keskustelusta.
Ehkä tähän keskusteluun mahtuu mukaan myös transhumanismi (https://en.wikipedia.org/wiki/Transhumanism). Transhumanismi nimensä mukaan katsoo ihmisen tuolle puolen teknologian keinoin, luoden vuosisataisen yli-ihmisen uudestaan. Transhumanismi ei kurkota taivaalle, vaan teknologiseen singulariteettiin (https://en.wikipedia.org/wiki/Technological_singularity), jonka jälkeen mikään ei enää ole ennustettavissa. Voitaisiin ehkä jopa ajatella, että nietzcheläisittäin hiljaiseksi potkittu Jumala herätetään uuteen elämään silikonissa. Internet on tämän kehityksen ytimessä.
-
Harari kutsuu uskonnoksi koska hänen mukaansa humanismi pyhittää ihmisen ja palvoo ihmistä. Siihen sisältyy uskontojen tapaan yli-inhimillinen järjestys. Homo Sapiensilla on ainutlaatuinen ja pyhä luonto. Harari ei tosin pane hanttiin jos lukija haluaa käyttää uskonto sanan sijasta sanaa ideologia. Jälkisanoissa on kappale "Eläin josta tuli jumala".
Lopussa kirjaa hänkin tulevaisuutta ennakoidessaan mainitsee tuon singulariteetin, jossa tekninen kehitys hyppää uudelle toiselle tasolle. Ja lukija saa kauhistua onko osamme sitten sama kuin nykyisellä tuotantoeläimellä sialla.
JK. Selvyyden vuoksi. Minustakin on uskonto sanan väärinkäyttöä ja termien sekoitusta liittää se humanismiin.
-
Mielenkiintoisen tuntuinen tutkija tämä Harari. Katsoin juuri TED-talk:n, jossa hän (ilmeisesti) tiivistetysti esitteli tätä kirjansa pääteemaa, ihmiskunnan suurinta innovaatiota, mielikuvitusta. Tuli hauskasti mieleen Humen esittämä ajatus, joka menee näin:
The imagination of man is naturally sublime, delighted with whatever is remote and extraordinary, and running, without control, into the most distant parts of space and time in order to avoid the objects, which custom has rendered too familiar to it. A correct Judgement observes a contrary method, and avoiding all distant and high enquiries, confines itself to common life, and to such subjects as fall under daily practice and experience; leaving the more sublime topics to the embellishment of poets and orators, or to the arts of priests and politicians.
Jos koko ihmiskunta noudattelisi tällaista humelaista skeptisismiä, olisimme varmaan Hararin mukaan edelleen savanneilla kaluamassa luita :D
-
Minua ei vaivaa sinänsä se, jos meillä on jokin uskonto. Olen pallotellut mielessäni, miten vaivattomasti moraalin kieli on muutettavissa poliittiseksi kieleksi, poliittinen taloudelliseksi ja taloudellinen kieli uskonnolliseksi, myyttien kieleksi. Olisi hyvä, jos meillä olisi tosi uskonto. Eräiden mielestä sanaa uskonto ei saa kieliopillisesti käyttää edellisessä mielessä! Yrittäkääpä siinä olla hengellisiä.
Kun edellinen tunnistetaan, luovutaan nominalismista. Maallistuneiden kansojen keskuudessa uskonnollisuus nykyään on välttämättä ainoastaan analogisessa suhteessa varhaisemman ajan uskonnollisuuteen, ja emme tunnista sitä, jos katsomme väärästä paikasta (eli sieltä, mistä se ennen vilkkui).
Minun puolustukseni uskonnolle on se, että on rehellisempää julistaa avoimeksi käsityksensä ja kutsua sitä uskonnoksi, kuin teeskennellä muille ja itselleen sen olevan fakta. Puhuttaessa esimerkiksi tieteellis-teknisestä maailmankuvasta on varmaan totta, että tieto eri aloilla on lisääntynyt, mutta se ei ole jakaantunut tasaisesti sen enempää kuin ymmärryskään. Siinä suhteessa on tieteellisiä maailmankuvia ja sitten on tieteellisiä maailmankuvia, eikä mikään maailman mahti erota niitä toisistaan kuin poliittisten kamppailujen voittajina ja häviäjinä. Struggle for politics. Lisäksi tietyt näkökohdat eivät muutu tieteellisiksi, koska niitä ei voida empiirisesti todistaa sellaisiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi väittämä, että kärsimystä tulisi vähentää maailmassa. Jotkin taustaolettamat saattavat olla meille yksilöinä jopa niin itsestäänselviä, ettemme pysty edes kuvittelemaan, kun muut eivät jaakaan niitä. Oletamme esimerkiksi yleisesti ottaen, että muut eivät toivo meille sadistisia asioita. Se edellyttää luottamusta muihin (ja olettaman siitä, etteivät he ole sadisteja), sillä yhteistyö ilman luottamusta ei ole mahdollista. Näin perustavanlaatuiset käsityksemme muuttuvat sosiaalisiksi suhteiksi, suhteet käytännöiksi, käytännöt rakenteiksi, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Mutta ne eivät ole kaikille identtisesti samat, ja niiden totuus on ikään kuin arbitraarinen.
Kenties lähin vastine muinaisten uskonnolle olisi se diskurssien kokonaisuus, joka paisuisi nykyaikana ylitse muiden mahdollisten puhunnan ja ajattelun tavoille, ja joiden itsestäänselvyyksiin lapset kasvavat. Kukin voi tehdä diagnoosin sen luonteesta itsekseen, jos pystyy. On epäselvää pystyvätkö useimmat siihen, koska se merkitsisi jo määritelmällisesti siitä tietoiseksi tulemista laajamittaisesti, ja siten diagnosoidun ilmiön luonteen muuttumista arbitraariseksi, sen murenemista tai ainakin vakavaa hapertumista reunoiltaan.
MrKat, oliko Harari siis se kirjoittaja, josta mainitsit Antropologisen Etiikan ketjussa? Hän pöllii ajatuksiani, joten en voi sikäli kiistää hänen kiinnostavuuttaan.
-
Lisäksi tietyt näkökohdat eivät muutu tieteellisiksi, koska niitä ei voida empiirisesti todistaa sellaisiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi väittämä, että kärsimystä tulisi vähentää maailmassa. Jotkin taustaolettamat saattavat olla meille yksilöinä jopa niin itsestäänselviä, ettemme pysty edes kuvittelemaan, kun muut eivät jaakaan niitä. Oletamme esimerkiksi yleisesti ottaen, että muut eivät toivo meille sadistisia asioita. Se edellyttää luottamusta muihin (ja olettaman siitä, etteivät he ole sadisteja), sillä yhteistyö ilman luottamusta ei ole mahdollista. Näin perustavanlaatuiset käsityksemme muuttuvat sosiaalisiksi suhteiksi, suhteet käytännöiksi, käytännöt rakenteiksi, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Mutta ne eivät ole kaikille identtisesti samat, ja niiden totuus on ikään kuin arbitraarinen.
Just, ja tuo on ollut minulle mitä kipeimpiä paikkoja se tajuta. (Mm. eräällä kreationistien valtaamalla Yahoon tiedefoorumilla kun huomasin että jotkut mahdollisesti seuraisivat Herran ääntä, tai sellaiseksi kuvittelemaansa, mitä hirveimpiin tekoihin. Tajuta se, että faktoilla ei voi muuttaa toisen valintoja ja haluja ja mieltymyksiä, arvoja. Tai pakkomielteitä. Eli minulla/tieteellä ei ole siihen työkaluja).
MrKat, oliko Harari siis se kirjoittaja, josta mainitsit Antropologisen Etiikan ketjussa? Hän pöllii ajatuksiani, joten en voi sikäli kiistää hänen kiinnostavuuttaan.
Just sama. Lukiessa sinä tulit useasti mieleeni ... :D
Harari mainitsi maailman levinneimäksi uskonnoksi kapitalismin (ja rahan). Se ylittää perinteisten uskontojen rajat vaivattomasti. Ehkä siinä olisi vinkkiä myös universaalin etiikan työkaluksi? Siis esim. boikotoin Soda Streamia koska se kyykyttäessään palestiinalaisia pitää yllä apartheidia.. ja sitä rataa. Money talks - if not Gods.
-
Yuval Harari nimittää provosoivasti humanismia uskonnoksi joka palvoo ihmisyyttä. Kirjassaan Sapiens.. s.261 on jaottelu jota tulkitsen väljästi oikaisten näin:
o Liberaali humanismi : yksilöllisesti, jokainen H.sapiens, sielu, on arvokas : ->universaalit ihmisoikeudet
o Sosialistinen humanismi: kollektiivisesti, jokainen on tasa-arvoinen ->kommunismi, keskitysleirit
o Evolutionaarinen humanismi: H.sapiens muuttuva laji, edistettävä kohti yli-ihmistä ->natsismi, keskitysleirit
Nuo on jo vanhaa kamaa. Itse täydentäisin 2000-luvulle (hienostelevat nimet hihastani):
o Informationistinen humanismi: Jokainen yksilö on ainutlaatuinen informaatiovarasto (DNA ja kokemusmuisti), ja säilyttämisen ja tutkimisen arvoinen
o Experientalistinen humanismi: Jokainen yksilö on kokemuksellisen arvokas.
Näitä voi toki laajentaa. Informationistisesti jokainen eliölaji ja yksilö on ainutlaatuinen DNA-varasto, sitä arvokkaampi mitä harvinaisempi on laji.
Experientalistisesti (elämyksellisesti/kokemuksellisesti) jokainen erikoinen sittiäinen on myös arvokas. Jollekin.
Experientalistisesta humanismista on myös irvokkaita sovelluksia jo nähty. Vanhan ajan sirkuksen freak show:t jo vuosisata sitten jenkeissä (kerran näin siitä tosi-tv-mäisen elokuvankin joskus 30-luvulta).
Ihmiset, ja eliöt yleensä, ovat DNA:n suhteen, siis geneettisesti, pitkälle s a m a n l a i s i a, ei ainutlaatuisia.
"On average, in terms of DNA sequence all humans are 99.5% similar to any other humans.[2][3]"
https://en.wikipedia.org/wiki/Human_genetic_variation
Ihminen lajina ei kauheasti eroa geneettisesti apinasta tai hiirestä.
"- 75% of mouse genes have equivalents in humans (source), 90% of the mouse genome could be lined up with a region on the human genome (source) 99% of mouse genes turn out to have analogues in humans (source)"
http://www.eupedia.com/forum/threads/25335-Percentage-of-genetic-similarity-between-humans-and-animals
Ihmisen erikoisluonne lajina tulee jostain muualta kuin geeneistä. Ja tuskinpa tuo 0.5 prosenttia geenien eroissa ihmisyksilöiden välillä ole selitys havaittaviin (fyysisiin ja mentaalisiin) eroihin ihmisyksilöiden välillä. Jonkun tietyn ihmisen ominaispiirteet ei olisi peräisin mistään geeneistä. Geenien pohjalta valmistuu ja pysyy yllä tietty universaali (hyvin pitkälle) homogeeninen biomassa, joka sitten muiden tekijöiden vaikutuksesta erilaistuu enemmän tai vähemmän ainutlaatuisiksi elämän ilmiöiksi.
Yksilölliset erot (näiden materiaalisessa rakenteessa) syntyvät ilmeisesti DNA:n (geneettisen informaation) kopioimisen aikana ja jälkeen?? Yksilöiden välille syntyy pieniä eroja proteiinien rakenteessa mikä näkyy esim. hylkimisreaktioissa eintenluovutuksessa. Kyse on ilmeisesti uniikeista prosesseista ja rakenteista (saman geneettisen informaation toteuttamisessa). Tietyt samat geenit voivat reaiisoitua aivan eri lailla eri ihmisillä. Yksilön ainutlaaatuista yksilöllisyyttä ei voi lukea tai päätellä DNAsta (tai tämän "yksilöllisestä" genomista)
Tähän liittyy myös tämä mielenkiintoinen komplikaatio aiheeseen:
https://en.wikipedia.org/wiki/Epigenetics
Organismit ovatkin pikemminkin (olosuhteiden ja erilaisten prosessien mukaisesti) ulkoaohjattuja kuin sisältäohjattuja (geneettisesti ohjelmoituja automaatteja).
-
Ihmiset, ja eliöt yleensä, ovat DNA:n suhteen, siis geneettisesti, pitkälle s a m a n l a i s i a, ei ainutlaatuisia.
On ne ainutlaatuisia. Jokaisessa meistä on 10-20 uutta mutaatiota. Monista geeneistä on lukuisia eri variaatioita (vrt. silmän väri, ihonväri, HLA-antigeenit jne). Niiden kombinaatio on ainutlaatuinen per nokka. Jo matemaattisestikin.
-
Ihmiset, ja eliöt yleensä, ovat DNA:n suhteen, siis geneettisesti, pitkälle s a m a n l a i s i a, ei ainutlaatuisia.
On ne ainutlaatuisia. Jokaisessa meistä on 10-20 uutta mutaatiota. Monista geeneistä on lukuisia eri variaatioita (vrt. silmän väri, ihonväri, HLA-antigeenit jne). Niiden kombinaatio on ainutlaatuinen per nokka. Jo matemaattisestikin.
"On average, in terms of DNA sequence all humans are 99.5% similar to any other humans.[2][3]"
https://en.wikipedia.org/wiki/Human_genetic_variation
Edellistä rupesin tosiaan ihmettelemään.
Miten tohon suhtautuu alleelien käsite. Eli jos alleelit on samoja geenejä samassa lokuksessa mutta eri muodossa (näin se ilmaistiin opetusTVssä :) ) 1) niin mitä se tarkoittaa? Kuinka se voi olla vielä sama geeni jos se vaihtelee alleelien muodossa. Eikö geenillä ole muuta kuin yleistä merkitystä? Sanotaan, että geeni aiheuttaa silmien värin. Tällä ilmeisesti tarkoitetaan eri alleeleja joilla on eri DNA:n emäsjärjestys. Entäs esim. itse silmän rakenne? Onko siinäkin väriin verrattavia rekenne-eroja, jotka syntyvät eri emäsjärjestyksen ja näin toisistaan eroavien proteiinien kautta? Ihmiselimille ei olekaan mitään yhtä ja ainutta reseptiä tai kaavaa vaan rakennusaineiden koostumus voi vaihdella. Ilmeisesti kemian tiedot on sen verran puutteellisia ettei oikein ole selvää, että kuinka pitkälle "sama" aine voi pysyä samana kun sen pohjalla oleva kaava vaihtelee. Vaikkapa kuinka paljon insuliinin koostumus voi vaihdella että se pysyy insuliinina täyttäen funktionsa elimistössä. Esimerkki tuli siitä kun luin tuossa Biologian oppikirjaa ja siinä oli kohta, jossa mainitiin, että esim. sian insuliini ei poikkea paljoakaan ihmisen insuliinista. Entäs henkilö X:n insuliini verrattuna henkilö Y:n insuliiniin? Sinun mielestä kummallakin on ainutlaatuiset yksilölliset insuliinit?
1) https://opetus.tv/biologia/solubiologia-ja-perinnollisyys/
-
DNA:n ainutlaatuisuudesta:
"Nucleotide diversity is the average proportion of nucleotides that differ between two individuals. The human nucleotide diversity is estimated to be 0.1%[9] to 0.4% of base pairs.[10] A difference of 1 in 1,000 amounts to approximately 3 million nucleotide differences, because the human genome has about 3 billion nucleotides."
https://en.wikipedia.org/wiki/Human_genetic_variation
Ihmisen geneettinen ainutlaatuisuus on vähän sen tyyppistä ainutlaatuisuutta kuin jos sarjatuotannolla tuotetuista esineistä löydetään mikroskooppisia eroja, joilla ne voidaankin erottaa toisistaan. Kyllä kai tuo fenotyyppinä toteutuva ainutlaatuisuus kuitenkin on enemmänkin tietyissä muuttuvissa olosuhteissa kehittymisen tulosta. Yksilön yksilöllisyys ei ole biologinen geneettinen ominaisuus (ei ainakaan ihmisyksilön ihmisyksilöllisyys). Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että korostetaan jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta ja yksilöllisyyttä mutta voiko tätä ankkuroida mihinkään geeneihin on eri asia. Varsinainen differentaatio ja yksilöllistyminen löytyy jostain muualta kuin geeneistä. Naturalistiset lähtökohdat pyrkivät kuitenkin viimekädessä yhdenmukaistamaan luontoa. Eliöiden k l o o n a a m i n e n (erojen minimointi tai hävittäminen) on yksi luonnon manipuloinnin perustekniikoita mitä pyritään kehittelemään biologian piirissä.
-
DNA:n ainutlaatuisuudesta:
"Nucleotide diversity is the average proportion of nucleotides that differ between two individuals. The human nucleotide diversity is estimated to be 0.1%[9] to 0.4% of base pairs.[10] A difference of 1 in 1,000 amounts to approximately 3 million nucleotide differences, because the human genome has about 3 billion nucleotides."
https://en.wikipedia.org/wiki/Human_genetic_variation
Ihmisen geneettinen ainutlaatuisuus on vähän sen tyyppistä ainutlaatuisuutta kuin jos sarjatuotannolla tuotetuista esineistä löydetään mikroskooppisia eroja, joilla ne voidaankin erottaa toisistaan.
Sulla on vähän vellit sekaisin. Tai unohtuu se geenien yhdelmä. Vaikka legopalikat on kuinka identtisiä niin niistä kootut lasten (tai aikuisten taiteilijoiden) rakennelmat voivat olla ainutkertaisia teoksia.
Täten
o Informationistinen humanismi: Jokainen yksilö on ainutlaatuinen informaatiovarasto (DNA ja kokemusmuisti), ja säilyttämisen ja tutkimisen arvoinen.
pätee.
Geenit vaikuttaa jopa poliittisiin asenteisiin.
Gaudeamuksen uudessa Käyttäytymisgenetiikka-kirjassa s.250 on
Kuvio 13.1. Ympäristö- ja geneettisten tekijöiden osuus yksilöiden välisten asenne-erojen selittäjinä
yhdysvaltalaisessa kaksostutkimuksessa (Alford ym. 2005).
Esim. (graafipylväistä luvuiksi translitteroi MrKAT)
Periytyvyys(h2) Erottava ympäristö(e2) Jaettu ympäristö(c2)
Nykytaide 25% 66% 18%
Homojen oikeudet 27% 39% 32%
Maahanmuutto 32% 55% 12%
Sosialismi 35% 56% 8%
Koulurukous 40% 34% 25%
Yleensä Jaettu ympäristö on perhe, sen osuus mikä yhdenmukaistaa, kuten opetus ja myös jos samanlainen koulu ja toverit.
Erottava ympäristö on eri ystävät eri perhe eri työ, ja eri elämänpolku(eroavat kokemukset).
Konservatiivisille adoptiovanhemmille on* olisi ikävä kokemus huomata että opettamansa asenne sosialismiin tai maahanmuuttoon vaikuttaa vain 8-12%! Ja tyrkyttämänsä homojen oikeudet-asenne vain 32%:sti. Valtaosa eli loput tulee ympäristöstä ja geeneistä, joihin näillä vanhemmilla ei ole vaikutusta.
Tuosta kirjassa selviää myös miten äly- tai homo- tms (myös monien perinnöllisten tauti-) geenin metsästys on vetänyt vesiperän. Asioihin vaikuttaa usein kymmeniä geenejä, ja johtuu geenien yhdelmästä. Täten DNA-firmat jotka tarjoaa geenipalveluksia on tässä turhia. Paremman tietämyksen saa tarkkailemalla, kyselemällä sukulaisiltaan.
*Eivät he huomaa ja tajua, kaikki luulee että koti(opetus) vaikuttaa voimakkaammin kuin se todellisuudessa tekee.
-
DNA:n ainutlaatuisuudesta:
"Nucleotide diversity is the average proportion of nucleotides that differ between two individuals. The human nucleotide diversity is estimated to be 0.1%[9] to 0.4% of base pairs.[10] A difference of 1 in 1,000 amounts to approximately 3 million nucleotide differences, because the human genome has about 3 billion nucleotides."
https://en.wikipedia.org/wiki/Human_genetic_variation
Ihmisen geneettinen ainutlaatuisuus on vähän sen tyyppistä ainutlaatuisuutta kuin jos sarjatuotannolla tuotetuista esineistä löydetään mikroskooppisia eroja, joilla ne voidaankin erottaa toisistaan.
Sulla on vähän vellit sekaisin. Tai unohtuu se geenien yhdelmä. Vaikka legopalikat on kuinka identtisiä niin niistä kootut lasten (tai aikuisten taiteilijoiden) rakennelmat voivat olla ainutkertaisia teoksia.
Tässä on ehtona, että ne ainutlaatuiset rakennelmat täytyy kuitenkin tehdä samoista legopalikoista. Ainutlaatuisuuden täytyy toteutua hyvin ahtaissa rajoissa.
Eli kahden yksilön siniset silmät on ainulaatuisia suhteessa toisiinsa? Sinisilmäisten silmät ovat ainutlaatuisia suhteessa ruskeasilmäisten silmiin? DNAsta ei tunnu löytyvän informaatiota kuin sinisiin ja ruskeisiin silmiin. Eli identtisistä palikoista syntyy melko identtisiä "teoksia".
Ihmiset on materiaalisesti melko samanlaisia. Ei siinä meioosissa syntyvät kombinaatiot tunnu kauheasti ihmisiä erottelevan toisistaan. Ihmistodellisuudessa jos kiinnitetään huomiota ihmisen eroihin niin aika nopeasti ne fenotyypin fyysiset ominaisuudet siirtyy sinne taka-alalle. Mitä enemmän ihmistä oppii tuntemaan sitä vähemmän hän on enää fyysinen fenotyyppi. Fyysisellä "ainutlaatuisuudella" ei ole merkitystä ihmistodellisuudessa. Kuka orientoituu todellisuudessa muiden ihmisten silmien värien nyansseihin ja tämän mukaan kokee nämä ainutlaatuisiksi yksilöiksi? Kyllä se muiden erilaisuus määritellään ihan muulta pohjalta kuin tutkiskelemalla näiden genomia suhteessa muiden genomeihin. Lääkärin vastaanotto taitaa olla sellainen konteksti, jossa jonkun erityisyys voitaisiin nähdä tämän genomin kautta.
-
Aivot ja koko keho ovat paljon monimutkaisempia kuin silmä tai silmän väri(iiris).
Fyysisellä "ainutlaatuisuudella" ei ole merkitystä ihmistodellisuudessa. Kuka orientoituu todellisuudessa muiden ihmisten silmien värien nyansseihin ja tämän mukaan kokee nämä ainutlaatuisiksi yksilöiksi? Kyllä se muiden erilaisuus määritellään ihan muulta pohjalta kuin tutkiskelemalla näiden genomia suhteessa muiden genomeihin. Lääkärin vastaanotto taitaa olla sellainen konteksti, jossa jonkun erityisyys voitaisiin nähdä tämän genomin kautta.
Eihän se (genominen) fysiologia jää vain lääkärin vastaanottohuoneeseen. Ihminen määrittää vaalikopissakin suhdettaan abortti- tai rikoslakiin myös genominsa** määrittämän säpsähdysherkkyyden suhteen. (Konservatiivit ovat säpsähdysherkempiä* vs liberaalit ("vihreät")). Boyd+Richersonin Ei ainoastaan geeneistä-kirjassa kerrotaan miten adoptiovanhemmille on ilkeä yllätys, että tämä adoptoitu omaa biologisten vanhempien eikä nykyisen vanhempien pol. aborttikannan.
*Omakohtaisestikin pari tuntemaani tällaista säpsähtävintä henkilöä viittaa samaan: toinen äänestää KOK, toisella varsin maahanmuuttokriittisiä ym ajatuksia).
** Mutkina suoriksi oletan että tämä fysiologia on persoonallisuuden piirre joka periytyy geeneissä.
-
Eihän se (genominen) fysiologia jää vain lääkärin vastaanottohuoneeseen. Ihminen määrittää vaalikopissakin suhdettaan abortti- tai rikoslakiin myös genominsa** määrittämän säpsähdysherkkyyden suhteen. (Konservatiivit ovat säpsähdysherkempiä* vs liberaalit ("vihreät")). Boyd+Richersonin Ei ainoastaan geeneistä-kirjassa kerrotaan miten adoptiovanhemmille on ilkeä yllätys, että tämä adoptoitu omaa biologisten vanhempien eikä nykyisen vanhempien pol. aborttikannan.
*Omakohtaisestikin pari tuntemaani tällaista säpsähtävintä henkilöä viittaa samaan: toinen äänestää KOK, toisella varsin maahanmuuttokriittisiä ym ajatuksia).
** Mutkina suoriksi oletan että tämä fysiologia on persoonallisuuden piirre joka periytyy geeneissä.
Adoptiovanhemmat voi aivopestä lapselleen sen kannan minkä haluavat. Lapsen silmien väriä eivät voi muuttaa mutta voivat istuttaa tähän tietyn maailmankatsomuksen. Suhtaumiset esim. aborttiin tapahtuu täysin riippumatta geeneihin. Geenit (re)produsoi "normaalin" ihmisyksilön, jolla on tietyt mentaaliset valmiudet ("normaalisti" toimivat aivot ja aistit: yleensä normaali organismi) ja siihen se geenien osuus sitten jääkin.
Se, että lapsilla on nykyään usein aivan erilainen maailmankatsomus kuin vanhemmilla johtuu siitä, että se muodostuu enemmänkin suhteessa muihin ihmisryhmiin kuin vanhempiin. Ennen muinoin lapsilla oli sama maailmankatsomus kuin vanhemmilla tai jollain paikallisyhteisöllä, mutta ei perittyjen geenien kautta vaan koska yksilöiden vaikutuspiiri, jolle olivat alttiita, oli rajoittunut ja staattinen. "Kulttuuripopulaatioden" välillä ei ollut vaihdantaa erilaisten näkemysten suhteen.
-
Adoptiovanhemmat voi aivopestä lapselleen sen kannan minkä haluavat. Lapsen silmien väriä eivät voi muuttaa mutta voivat istuttaa tähän tietyn maailmankatsomuksen. Suhtaumiset esim. aborttiin tapahtuu täysin riippumatta geeneihin. Geenit (re)produsoi "normaalin" ihmisyksilön, jolla on tietyt mentaaliset valmiudet ("normaalisti" toimivat aivot ja aistit: yleensä normaali organismi) ja siihen se geenien osuus sitten jääkin.
MrKAT viittasi tutkimustuloksiin, jotka ovat ristiriidassa kantasi kanssa. Hänen ilmaisunsa ...
"** Mutkina suoriksi oletan että tämä fysiologia on persoonallisuuden piirre joka periytyy geeneissä."
... ei edes paljoa oio mutkia verrattuna siihen, mitä itse olen lukenut: Lapsen yleinen reaktiotapa on suuresti geenien määrittämä jopa siten, että kasvattilapsen arvojen ja asenteiden pohjalta löytyy parempi yhteys geneettisiin vanhempiin kuin kasvattivanhempiin. Jälkimäiset tietenkin dominoivat sanallista ilmaisua ja käytöstapoja arkitilanteissa.
mks
-
^Kiitos, meinasin jo lyödä pensselit santaan valtterin kanssa.
Y-kromosomilla on merkittävä vaikutus käyttäytymiseen joka yhdistää ghanalaisen ja ruotsalaisen uroon enemmän kuin kulttuuri erottaa. Heidän XX-siippansa tahtoo jaliksen MM-kisoissa jäädä palloleskiksi koska Y puuttuu. Tämä ulottuu paviaanitasollekin mitä eläintarhoissa ovat kokeilleet. Palloa seuraavat apinoistakin just urokset. Ei siis voi vedota ihmisen kulttuurimeemeihin.
-
^Kiitos, meinasin jo lyödä pensselit santaan valtterin kanssa.
Y-kromosomilla on merkittävä vaikutus käyttäytymiseen joka yhdistää ghanalaisen ja ruotsalaisen uroon enemmän kuin kulttuuri erottaa.
juu, ne ei vaan tajua sitä. Eivät opi tätä kaikille samalla lailla luonnollisesti yhteistä luonnollista erityisyyttään. Sieltä se ihmisten tosi olemus löytyy kulttuurin harhaisen höpinan alta. Nyt kaikki pänttäämään biokemiaa.
Heidän XX-siippansa tahtoo jaliksen MM-kisoissa jäädä palloleskiksi koska Y puuttuu. Tämä ulottuu paviaanitasollekin mitä eläintarhoissa ovat kokeilleet. Palloa seuraavat apinoistakin just urokset. Ei siis voi vedota ihmisen kulttuurimeemeihin.
(joo en ihan ymmärtänyt koska kyllähän ihmisnaiset ovat oppineet myös pelaamaan jalkapalloa vaikka geenit pistävät kuinka vastaan. Kulttuurin muutos on saanut jotkut naistenkin geenit tulemaan vastaamaan kulttuurista jalkapalloilu-ilmiötä. Nyt siis löydettiin naisiltakin jalkapalloilugeeni. Kunhan ensin vaan on se kulttuurinen muoto, jossa se voi ilmetä.)
(taidat välillä trollata että uskot geenien kaikkivaltaisuuteen myös ihmiseliömaailmassa)
juu, missä määrin jalkapallo sitten voisi olla geneettisesti määräytynyttä? Ja missä vaiheessa tapahtuu tämä laadullinen hyppäys jonka jälkeen geneettisten vaikutusten ja mekanismien identifiointi häipyy olemattomiin.
Voisiko geneettistä olla kilpailu ryhmissä? Joka tapauksessa se kuinka tämä kilpailu ilmenee ei tietenkään ole geeneissä. Pallon potkiminen jalalla yhteisiä sääntöjä noudattaen maaliin on jo sellainen kulttuurinen fenotyyppi, että sen syntymekanismit ei löydy geeneistä. Vai onko kilpailu ja ryhmänmuodostuskin jo sellaisia ilmiöitä, että niiden selittäminen onkin niiden ymmärtämistä ihan jotain muuta kautta kuin mitä biokemialliset reaktiot ovat.
Tuo on muuten aika mielenkiintoista, että ihmisen ja apinan geenit ovat niin samanlaisia. Koska kun ihminen ja apina ovat fenotyypeiltään niin kovin erilaisia niin erojen täytyy syntyä pitkälti geeneistä riippumatta, koska noin samanlaiset geenit ei voi muodostaa noinkin erilaisia lajeja.
Ja vielä tuon ne hiirulaisetkin tähän, jotka on myös aikamoisia geenipankkeja. Näillä myös vanhempien kromosomit sekoittuu, tapahtuu crossing overia ja mutaaioita kuten ihmisellä. Tältä pohjalta sitten komplekseja polygeneettistä ominaisuuksia erilaisine alleelien vallitsevuuksineen ja resessiivisyyksineen. Mutta kylläpäs näyttää hiiret fysionomialtaan kovin samanlaisilta. No, on siellä eri värisiä jonkun verran. Mutta aika köyhäksi on jäänyt hiiren maailma vaikka geneettisiä kombinaatiomahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon.
Hiiirien geenistö joka tuottaa tuollaisia samannäköisiä fenotyyppejä ei perustaltaan eroa paljon ihmsen vastaavasta.
https://www.newscientist.com/article/dn2352-just-2-5-of-dna-turns-mice-into-men/
Kuitenkin ihminen tuottaa huikean määrän erilaisuutta omassa elinympäristössään. Tämä erilaisuus täytyy olla lähtöisin jostain muualta kuin näistä geeneistä.
Tässä viitataan vielä siihen, että erilastuminen alkaisi sitä, että kuinka geenit aktivoituvat:
"However, Tim Hubbard, head of genome analysis at the Sanger Institute in Cambridge, UK, is sceptical about the significance of the 2.5 per cent difference. He thinks that the genes might in fact all be identical and that differences between species might arise solely through divergence in the “regulatory regions” which switch other genes on and off."
Ihmisen monimuotoinen elinympäristö (kulttuurimaailma) on sellainen, että se aktivoi tiettyjä geeniyhdstelmiä esiin. Ensin keksitään jokin ilmiö, kuten esim. jalkapallo, ja sen jälkeen vasta havaittaisiin, että tätä vastaa tietty geneettinen aktivoituminen. Jos jalkapallo häviää ihmisten elämästä häviää myös nämä jalkapallogeenit. Tässähän ei voi lähestyä niin että jalkapalloilu olisi jotenkin syntynyt jostain geeneistä. Geenit mahdollistaa että ihminen voi esim. motorisesti kuljettaa jalkaansa "potkutyyliin" jne
-
Jalkapallosta innostui myös uroskoiramme. Mutta lehmien en edes kuvitellut kiinnostuvan. Ei ole erityisiä "jalkapallogeenejä" vaan oletettavasti maailmanlaajuinen urostemme kiinnostus (3,5 mrd seuraaja wikin mukaan) perustuu pieneläinten saalistusviettiin (ja kilpailuviettiin), joka on pääosin ilmeisesti ollut raavaiden urosten hommia jo kymmeniä miljoonia vuosia sitten. (Lehmillä ja muilla kasvissyöjillä ei ole tätä viettiä, uskon).
Samasta syystä meillä ollee myös naispuolisia formula- ja rallileskiä kun monet köyhätkin uroot laittaa viimeisetkin lanttinsa sport-kanavaan että saa katsella formulaa tai rallia. Saalistusviettiin sekin ajovietti liittynee.(Siihen liittyvä liike tuo ajaessa suoranaista mielihyvää, oletan: eniten uroille. Myös vaara ja riski kiinnostaa samaten joka muistuttaa saalistuksen ja kilpailun/sodan vaaroja jota olemme kokeneet miljoonia vuosia->geeneihin jottei uroot lähde pakoon vaan nauttivat).
Säännöt on sitten sitä kulttuuria. Jalkapallo on kuitenkin keksitty ilmeisen riippumattomasti intiaanien, kiinalaisten kuin englantilaisten keskuudessa. Koska se vietti ja siihen liittyvät geenit tarjosi alustan.
-
Vuonna 2010 tehtiin melko järisyttävä käyttäytymiseen vaikuttava geenilöytö joka on nimenomaan Suomelle ominainen. (Yksi tapaus löydettiin silloin USAsta mutta osoittautui, että silläkin oli suomalaisjuuret).[1][2]
Serotoniinin aineenvaihduntaan liittyvässä kromosomissa 2 olevassa geenissä HTR2B Q20:ssä on 1 ainut emäs mutatoitunut, (tulkitsen:) vaihtunut sytosiinista(C) tymiiniin(T) joka aiheuttaa sen, että kodoni jonka pitäisi koodata glysiini-aminohappo koodaakin käskyn "STOP"- lopeta ketjun koodaus tähän. Luku katkeaa ennenaikaisesti:
(http://www.nature.com/nature/journal/v468/n7327/images_article/nature09629-f2.2.jpg)
"Vain" 2.2% suomalaisista kantaa[2] tätä mutanttialleelia HTR2B Q20*, mutta koska se kasvattaa impulsiivisuutta väkivaltaan, rattijuoppouteen jne erityisesti alkoholin vaikutuksen alaisena niin se on osallisena jopa 8%:ssa humalaväkivaltatapauksista Suomessa.[1] (Graafista [2] arvioin että heterotsygootilla on 20x riski joutua pidätetyksi rattijuoppoudesta vs normaali). Heillä on myös epävarmuuden pelkoa "higher fear of uncertainty" eivät kiinnostu uutuuksista[2], jotka sitten voivat vaikuttaa elämänvalintoihin, äänikopissa jne.
Siis 1 ainut emäsmuutos per 3 miljardia emästä DNA:ssa riittää tähän! Eli vain 0,000 000 03% muutos DNA:ssa lisää väkivalta- ja rattijuopumusriskiä 10-20-kertaisesti. Vedä DNA-emäsjuosteet kartalle Helsingistä Betlehemiin (3200 km) jossa vain kaksi 1 millin kokoista emästä värität toiseksi ja henkilön käytös muuttuu ihan toiseksi. Ihminen ei ole lineaarinen funktio.
Tällä viikolla tuli tieto[3], että tämä humalarähinägeeni saattaa suojata kantajaansa diabetes 2:lta ja ylipainolta. Se geeni vaikuttaa insuliiniresistenssiin.
Tästä tullaan sitten humanismin informationistiseen teesiini: Rikollisessakin on arvokasta DNA-infoa ja biokemian fysiologiaa tutkittavaksi.
Lähteet:
[1] Yllätyslöytö: suomalaisten humalahakkaamisen taustalla geenivirhe!
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010122212908105_uu.shtml
[2] http://www.nature.com/tp/journal/v5/n11/full/tp2015170a.html (yksi monista tiedejutuista)
[3] Suomalaistutkimus: "Rähinägeeni" saattaa suojata ylipainolta ja sen haitoilta
http://www.iltalehti.fi/terveys/2016081022061273_tr.shtml
-
Vuonna 2010 tehtiin melko järisyttävä käyttäytymiseen vaikuttava geenilöytö joka on nimenomaan Suomelle ominainen. (Yksi tapaus löydettiin silloin USAsta mutta osoittautui, että silläkin oli suomalaisjuuret).[1][2]
Serotoniinin aineenvaihduntaan liittyvässä kromosomissa 2 olevassa geenissä HTR2B Q20:ssä on 1 ainut emäs mutatoitunut, (tulkitsen:) vaihtunut sytosiinista(C) tymiiniin(T) joka aiheuttaa sen, että kodoni jonka pitäisi koodata glysiini-aminohappo koodaakin käskyn "STOP"- lopeta ketjun koodaus tähän. Luku katkeaa ennenaikaisesti:
"Vain" 2.2% suomalaisista kantaa[2] tätä mutanttialleelia HTR2B Q20*, mutta koska se kasvattaa impulsiivisuutta väkivaltaan, rattijuoppouteen jne erityisesti alkoholin vaikutuksen alaisena niin se on osallisena jopa 8%:ssa humalaväkivaltatapauksista Suomessa.[1] (Graafista [2] arvioin että heterotsygootilla on 20x riski joutua pidätetyksi rattijuoppoudesta vs normaali). Heillä on myös epävarmuuden pelkoa "higher fear of uncertainty" eivät kiinnostu uutuuksista[2], jotka sitten voivat vaikuttaa elämänvalintoihin, äänikopissa jne.
...
Kysehän on siitä että miten toi geneettinen dispositio (jos sitä on olemassakaan) oikein aktivoituu. Kuinka se lopulta realisoituu fenotyypiksi: ja ihmisen kohdalla fenotyyppi sisältää myös yksilölle ominaisen käyttäytymisen.
Varmasti myönnetään, että on henkilöitä, joilla on tuo mutaatio mutta he eivät kuitenkaan ole normaalia aggressivisempia. Tämä tarkoittaa, että geeni realisoituu ainoastaan tiettyjen edellytysten vallitessa. Tällöinhän nämä edellytykset ovat varsinainen syy aggressiivisuudelle.
Entä henkilöt, joilla on mutaatio ja ovat ilmeisen aggressiivisia. Voisiko olla niin että joidenkin edellytysten vallitessa he käyttäytyvät normaalisti? Tässkin kuten edellä olisi olemassa joitain tekijöitä, jotka vaikuttaisivat geenien ilmenemiseen. Nyt vain näitä tekijöitä ei ole olemassa kuten niiden kohdalla joilla geeni ei realisoidu aggressiivisena käyttäytymisenä.
SItten on vielä henkilöitä, jotka ovat aggressiivisia vaikka heillä ei ole kyseistä geenimutaatiota. Tässä ainoastaan jotkut muut tekijät synnyttävät aggressiivisuutta.
Olennaistahan tässä on se, että nuo muut tekijät ovat tuntemattomia kun taas tämä geennimutaatio on melko tarkasti identifioitu. Ainoa mihin voidaan jotenkin yksiselitteisesti tarttua on tämä geenimutaatio esitettynä tietyn tieteellisen esityksen kautta. Nämä muut tekijät voivat olla todella tärkeitä, olennaisia ja jopa varsinainen syy ilmiölle mutta ne jäävät hämärän peittoon jolloin ne samalla työnnetään sivuun ja tilalle tuodaan yksiselitteisesti ja "eksaktisti" esitettyjä kuvauksia. Massiivinen biokemiallinen geneettinen tieteellinen diskurssi termeineen, kuvauksineen, tarkkoine laskuineen jne jyrää alleen koko ilmiön.
-
Tämä tarkoittaa, että geeni realisoituu ainoastaan tiettyjen edellytysten vallitessa. Tällöinhän nämä edellytykset ovat varsinainen syy aggressiivisuudelle.
Päteekö tämä "tietyt edellytykset ovat varsinainen syy" -selitys myös PAH-geenivirheen tekemän Fenyyliketonurian (PKU-tauti) tapauksessa? Siinä ruoan fenyylialaniinin kertyminen elimistöön tekee lapselle pysyvän aivovaurion ja taatusti vaikuttaa käyttäytymiseen (tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, pahat oppimisvaikeudet), ellei ryhdytä tiukkaan diettiin.
Siis vielä rautalankaa: Me muut saamme fenyylialaniinia ruuasta muttei sitä kerry 20x vereemme ja tuhoa aivojamme. Näillä PAH-geenivirheisillä niin käy ilman tiukkaa vähäproteiinidieettiä (jossa pitää varoa myös aspartaamilla makeutettua limpsaa).
Minusta se geenivirhe on varsinainen syy, pääsyy, edeltävä syy.
-
Tämä tarkoittaa, että geeni realisoituu ainoastaan tiettyjen edellytysten vallitessa. Tällöinhän nämä edellytykset ovat varsinainen syy aggressiivisuudelle.
Päteekö tämä "tietyt edellytykset ovat varsinainen syy" -selitys myös PAH-geenivirheen tekemän Fenyyliketonurian (PKU-tauti) tapauksessa? Siinä ruoan fenyylialaniinin kertyminen elimistöön tekee lapselle pysyvän aivovaurion ja taatusti vaikuttaa käyttäytymiseen (tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, pahat oppimisvaikeudet), ellei ryhdytä tiukkaan diettiin.
Siis vielä rautalankaa: Me muut saamme fenyylialaniinia ruuasta muttei sitä kerry 20x vereemme ja tuhoa aivojamme. Näillä PAH-geenivirheisillä niin käy ilman tiukkaa vähäproteiinidieettiä (jossa pitää varoa myös aspartaamilla makeutettua limpsaa).
Minusta se geenivirhe on varsinainen syy, pääsyy, edeltävä syy.
Tämä on vähän eri tilanne. Tämä on biokemiallisesti aika tarkkaan tunnettu ilmiö:
"Sairaus johtuu yleensä fenyylialaniinihydroksylaasia (PAH) koodaavaan geenin virheestä, ja se periytyy resessiivisesti. Sen harvinaisempi muoto johtuu siitä, ettei elimistö valmista PAH:n kofaktoria tetrahydrobiopteriinia (BH4).
PAH-entsyymin tehtävänä on valmistaa fenyylialaniinista tyrosiinia. Jos tämä reaktio ei toimi, elimistöön kertyy runsaasti fenyylialaniinia ja tyrosiinin taso jää alhaiseksi. Fenyylialaniinin kohonnut pitoisuus veressä vaurioittaa aivojen kehitystä lapsilla, mikä johtaa kehitysvammaisuuteen. Tyrosiinin matala taso taas johtaa alhaiseen melaniinin tuotantoon, minkä takia PKU:ta sairastavien lasten hiukset ovat tyypillisesti vaaleat ja silmät siniset."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fenyyliketonuria
Edellisen kaltaista kuvausta ei voi antaa mistään esim. aggressiivuuden ja geenivirheen suhteesta. Mikä aggressiivisuuden kohdalla vastaisi proteiineja jne. Aggressiivisuuden yhteyttä geeneihin kuvataan aivan toisella lailla:
"Tutkimusaineisto koostui yli 9 000 henkilöstä, joista noin 3 000 edusti Yhdysvaltojen väestöä tai maailmanlaajuista etnistä jakautumaa, ja loput noin 6 000 olivat suomalaisia. Suomalaisaineistossa oli mukana Helsingin yliopiston oikeuspsykiatrian tutkijoiden kokoama väkivaltarikollisten ryhmä: 228 alkoholisoitunutta miestä, jotka olivat syyllistyneet impulsiivisiin väkivaltarikoksiin. Heillä oli myös lisääntynyt riski itsetuhokäytökseen.
Serotoniinireseptorin mutaatio löytyi 97 suomalaiselta, joista 17 oli alkoholisoituneita väkivaltarikollisia. Muista väestöistä mutaatio löytyi vain yhdeltä yhdysvaltalaiselta naiselta, joka osoittautui suomalaistaustaiseksi. Suomalaisväestöstä mutaation kantajia on reilu prosentti. "
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010122212908105_uu.shtml
Tuossahan ei tietenkään sanota, että ko. geenivirheen omaavat ovat alkoholisoituneita ja väkivaltaisia tai että alkholisoituneilla ja väkivaltaisilla on ko. geenivirhe. Tässä pelataan sillä, että siellä on korrelaatioita ominaisuuksien suhteen. Siis "tilastollisesti merkitseviä" yhteyksiä. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että on olemassa geenivirheellisiä henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan ole väkivaltaisia alkoholisteja ja on olemassa väkivaltaisia alkoholisteja joilla ei ole geenivirhettä. PKU:n tapauksessa kaikilla geenivirheen omaavilla on PKU-tauti ja PKU-taudin omaavilla on kaikilla geenivirhe. Nuo alkoholismigeenit jää täysin epämääräisiksi ja taitaisi olla parempi sirtää niiden tutkimusrahat PKU-taudin tutkimiseen.
PKU-taudin omaavalla taudin laukaisee proteiinin syönti. Koko prosessi on hyvin pitkälle tieteelisesti läpinäkyvä. Häirikkögeenin omaava alkaa huiskimaan jossain baarissa. Mikä tässä laukaisee aggressivisuuden? Mikä on tässä se proteiini? Onko kyse siitä, että ko. henkilö reagoi herkemmin johonkin aggressivisuutta provosoivaan tekijään? Vai että hän reagoi aggressiivisesti johonkin mikä ei muilla herätä lainkaan aggressiivisuutta? Joka tapauksessa henkilön täytyy tulkita jokin siten että se herättää hänessä aggressiivisuutta. Aiheuttaako geenivirhe sen että ko. henkilö tulkitsee jonkun "pärstäkertoimen" ärsyttäväksi eli tavallaan täysin satunnaisesti jokin herättää aggressiivisuutta. Vai mikä siinä jonkun naamassa on ärsyttävää? Joka tapauksessa jos henkilöä on vaikka pahoinpidelty lapsena tai hän on juuri jäänyt työttömäksi/ tehnyt konkurssin niin olisi aika luonnollista selittää herkkää ärsyyntymistä enemmänkin väkivallan pitämisenä luonnollisena tai sitten turhautumisella omassa elämäntilanteessa. Ilmeisesti geeninäkökulmalla tässä tarkoitetaan sitä, että joku turhautunut henkilö selvästi herkemmin alkaa rähinöimään jos hänellä sattuu olemaan myös tuo geenivirhe. Mutta tosiaan siellä on paljon sellaisia turhautuneena rähinöimään alkavia, joilla ei ole tuota geenivirhettä. Ja jos onkin niin sen vaikutusta ei pystytä ilmaisemaan. "Geenivirheen omaavalla on 20% suurempi todennäköisyys ärsyyntyä jonkun naamasta". Tämä on aivan absurdia koska tähän liittyy niin paljon tekijöitä, joita ei voi koskaan kvantifioida. Tätä ei saa sillä tavalla läpinäkyväksi kuin esim. PKU-taudin. Ilmiöt pyritään näkemään tietyn kausaalisen ajattelun kautta ja saada sitä kautta hallintaan.
-
Tiedeviite [2] ei liittynyt IL-uutiseen(2010) [1] (jossa tutkittiin pääosin alkoholisoituneita rikollisia) vaan oli myöhempi vuodelta 2015 jossa tutkittiin ei-alkoholisoituneita Q20*perheenjäseniä tai Q20* kontrolleja verrattuna normaaleihin "geeniterveisiin" kontrolleihin. He eivät käyttäneet terveitä enemmän alkoholia. He vain olivat impulsiivisia, menettivät kontrollinsa, jos joivat alkoholia:
"One of our main findings was that the HTR2B Q20* predicted alcohol-related risk-behaviors. The HTR2B Q20* carriers demonstrated aggressive out-bursts, got into fights and behaved in an impulsive manner under the influence of alcohol. They were also arrested for driving while under the influence of alcohol more often than the controls. The HTR2B Q20* carriers were not alcoholics per se, as measured by average alcohol consumption, and were not diagnosed as alcoholics, but they had a tendency to lose behavioral control while under the influence of alcohol." -[2]
IL-uutisen[1] tiedeviite on tämä:
[4] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3183507/ (Nature 23 Dec 2010)
Sen tutkittava joukko ei ollutkaan ainoastaan alkoholisti-rikolliset vaan myös kaksostutkimus-joukkoa sekä hiiret. Impulsiivisuus kun tuli esiin myös Q20* geeniympätyillä ns. knockout-hiirillä. Q20*-hiirillä ja -ihmisillä havaittiin norm. korkeampia testosteronitasoja. Q20* ihmisillä oli tunnesäätelyn ja mielialan häiriöitä ja heikompi työmuisti (montako numeroa muistaa rivistä joita äsken näytettiin ym). Jos työmuisti on heikompi niin luultavasti päässä pysyy vähemmän päätäntävaihtoehtoja ja päätöksistä voi tulla enempi impulsiivisia.
Aggressiivisuus ja tyhmät rattijuopumusrikokset näillä syntyy impulsiivisuuden kautta.
Näissä tiedejournaaleissahan ei sanota että tässä olisi kaikki, siinä luetellaan monia muitakin geenivaihtoehtoja(esim.MAOA) ja että vain osa tunnetaan ja paljon tutkimista riittää.
Suomessa alkoholismista ja lieveilmiöistä kärsii sen 0,5 miljoonaa suomalaista ja sivulliset vielä päälle, mutta PKU-tautisia syntyy vain 1 joka toinen vuosi. On selvää että Suomessa edellisen tutkimiseen kannattaa panostaa.
-
Tiedeviite [2] ei liittynyt IL-uutiseen(2010) [1] (jossa tutkittiin pääosin alkoholisoituneita rikollisia) vaan oli myöhempi vuodelta 2015 jossa tutkittiin ei-alkoholisoituneita Q20*perheenjäseniä tai Q20* kontrolleja verrattuna normaaleihin "geeniterveisiin" kontrolleihin. He eivät käyttäneet terveitä enemmän alkoholia. He vain olivat impulsiivisia, menettivät kontrollinsa, jos joivat alkoholia:
"One of our main findings was that the HTR2B Q20* predicted alcohol-related risk-behaviors. The HTR2B Q20* carriers demonstrated aggressive out-bursts, got into fights and behaved in an impulsive manner under the influence of alcohol. They were also arrested for driving while under the influence of alcohol more often than the controls. The HTR2B Q20* carriers were not alcoholics per se, as measured by average alcohol consumption, and were not diagnosed as alcoholics, but they had a tendency to lose behavioral control while under the influence of alcohol." -[2]
"Despite the fact that one gene rarely explains a large proportion of behaviors, these preliminary results suggest that the HTR2B Q20* may have a role in the inter-individual differences of behavior after exposure to alcohol. The study sample belongs to a unique fonder population, which increases the possibility to detect links between genes and behavior. A primary preventive measure against risk-behavior in HTR2B Q20* carriers would be to decrease alcohol consumption or achieve abstinence, and increase cognitive control over impulsive behavior and emotions through cognitive psychotherapy, pharmacological treatment and psychosocial interventions."
http://www.nature.com/tp/journal/v5/n11/full/tp2015170a.html
eli m a y have a role
Tässä muuten puolet koehenkilöistä oli patologisiksi-rikollisiksi todettujen Q20* kantajien lähisukulaisia. Todettiin, että oli yritetty tämä ottaa huomioon mutta jotenkin jäi kuitenkin tulokset epäselviksi (en jaksanut paneutua tuohon kauheasti).
Yhden käytetyn mittarin määritelmää:
"Impulsive behavior was defined as impulsive sexual events, traveling, moving a residence or changing employer often."
Tässä vedetään suurin piirtein hihasta, impulsiivisesti?, (moralisoiva) määritelmä impulsiivisuudelle. Tällaisia määritelmiä vain heitellään ilman perusteluja vaikka muuten tutkimus on hengeltään eksaktin pedanttinen ja kaikki on niin tarkkaan laskettu.
"Impulsiivisuus" on ihan eri asia kuin PKU-tauti. Tässä ei saada muuta aikaan kuin jotain tilastollsia riippuvuuksia erään yhden monista tekijän (erään geenin) ja tietyllä tavalla määritellyn geenin oletetun ilmentymän kanssa. Jos tässä muutetaan määritelmää niin tuloksetkin muuttuu heti.
Itse asiassa koko länsimaista nykymaailmaa voisi sanoa hallitsevan tietty impulsiivisuus. Geenitutkimuskin etenee impulsiivisesti uusien kiiinnostavien herätteiden perässä. Geenitekniikan taloudelliset sovellukset etenevät hyvin impulsliivisessa todellisuudessa. Nämä on tietenkin sitä oikeaa, tervettä impulsiivisuutta, jota ei tarvitse ajatella. Sen sijaan tutkitaan massiivisilla projekteilla jotain kännissä heiluvia skitsoja (jotka eivät kykene muuntamaan impulsiivisuuttaan impulsseilla laskelmoivaksi itsekontrolliksii). On jo pitkään tunnettu triviaali tosiasia, että viina ei sovi kaikille. Monet tiedostaa itsekin, että viina ei sovi heille koska tulevat väkivaltaisiksi tai muuten alkavat sekoilemaan täysin ilman kontrollia. Ja ne jotka ei jo tätä itse tiedosta tai halua tiedostaa niin sitä vähemmän he haluavat mitään valistusta omasta "vaarallisesta" genomistaan.
-
Monet tiedostaa itsekin, että viina ei sovi heille koska tulevat väkivaltaisiksi tai muuten alkavat sekoilemaan täysin ilman kontrollia. Ja ne jotka ei jo tätä itse tiedosta tai halua tiedostaa niin sitä vähemmän he haluavat mitään valistusta omasta "vaarallisesta" genomistaan.
Mutta eihän info ole vain heitä vaan saattaapi ollla myös päättäjiä varten. Näin SDP+co voi vakuuttaa änkyräiset viinaa kansalle-puolueet ja EU-komissiot siitä miksi Suomi on oltava alkoholiverojen erikoistapaus: Katsokaas kun meidän kansaamme vaivaa HTR2B Q20* et al.
(Tyynenmeren saarivaltiot voisi vaatia vastaavaa erikoiskieltoa tai -tullia WTOlta sokerilimuille: Koska kansojamme vaivaa paha diabetes koska geenit x1 x2 ja x3.)
-
Nyt näyttää siltä, että 1-5% vaikeasti lihavista omaa viallisen MC4R-geenin joka vaikuttaa käyttäytymiseen ruokapöydässä. Kokeessa he vähän kuin huomaamatta samannäköisistä ja -makuisista annoksista valitsivat sen joka oli rasvaisin. Toisaalta taas nämä eivät tykänneet jälkiruuista kaikkein sokerisimmista.
Tutkijat löysivät geeneistä selityksen rasvaisen ruoan himolle
..
Farooqin mukaan tutkimuksen tulokset osoittavat, että ainakin osaa ruokamieltymyksistämme määrää biologia eikä tahto.
http://yle.fi/uutiset/3-9211236
-
Nyt näyttää siltä, että 1-5% vaikeasti lihavista omaa viallisen MC4R-geenin joka vaikuttaa käyttäytymiseen ruokapöydässä. Kokeessa he vähän kuin huomaamatta samannäköisistä ja -makuisista annoksista valitsivat sen joka oli rasvaisin. Toisaalta taas nämä eivät tykänneet jälkiruuista kaikkein sokerisimmista.
Tutkijat löysivät geeneistä selityksen rasvaisen ruoan himolle
..
Farooqin mukaan tutkimuksen tulokset osoittavat, että ainakin osaa ruokamieltymyksistämme määrää biologia eikä tahto.
http://yle.fi/uutiset/3-9211236
Sehän on nyt itsestäänselvää, että ihmisen ruokamieltymyksiä määrää myös biologia. Ei ihmisen ruokamieltymyksiin kuulu syödä heinää. Siis koska ihmisellä ei ole pötsiä, joka pystyisi käsittelemään heinää. Samon ihminen ihan luonnostaan tuntee vastenmielisyyttä pilaantunutta ruokaa kohtaan. Toisaalta ihminen voi kyllä tahdon avulla yrittää syödä ihan mitä vaan. Siis siirtää tahdon avulla ruoansulatusjärjestelmäänsä mitä suusta saa mahtumaan sisään. Eläimellä taasen on ihan vaistonvaraista tämä oikean ruokavalion ylläpitäminen.
-
Ihminen voi tahdollaan tappaa itsensä nälkään (anoreksia, ideologiset nälkälakot).
Anoreksia nervosa olisi voimakkaasti periytyvä (en.wikipedian mukaan). Ja monella autismin/asperger-häiriö. Syömishäiriöpotilaista jopa 23%:lla autismityypin häiriö [1]. Ja autismi on synnynnäistä, geneettistä tms.
Tahdonlujuus ja -vapaus on hmm.. rajoitettua ja osin ennalta määrättyä.
[1] Duodecim 15/2011 (http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo99697)
-
Yuval Harari nimittää provosoivasti humanismia uskonnoksi joka palvoo ihmisyyttä. Kirjassaan Sapiens.. s.261 on jaottelu jota tulkitsen väljästi oikaisten näin:
o Liberaali humanismi : yksilöllisesti, jokainen H.sapiens, sielu, on arvokas : ->universaalit ihmisoikeudet
o Sosialistinen humanismi: kollektiivisesti, jokainen on tasa-arvoinen ->kommunismi, keskitysleirit
o Evolutionaarinen humanismi: H.sapiens muuttuva laji, edistettävä kohti yli-ihmistä ->natsismi, keskitysleirit
Nuo on jo vanhaa kamaa. Itse täydentäisin 2000-luvulle (hienostelevat nimet hihastani):
o Informationistinen humanismi: Jokainen yksilö on ainutlaatuinen informaatiovarasto (DNA ja kokemusmuisti), ja säilyttämisen ja tutkimisen arvoinen
o Experientalistinen humanismi: Jokainen yksilö on kokemuksellisen arvokas.
Näitä voi toki laajentaa. Informationistisesti jokainen eliölaji ja yksilö on ainutlaatuinen DNA-varasto, sitä arvokkaampi mitä harvinaisempi on laji.
Experientalistisesti (elämyksellisesti/kokemuksellisesti) jokainen erikoinen sittiäinen on myös arvokas. Jollekin.
Experientalistisesta humanismista on myös irvokkaita sovelluksia jo nähty. Vanhan ajan sirkuksen freak show:t jo vuosisata sitten jenkeissä (kerran näin siitä tosi-tv-mäisen elokuvankin joskus 30-luvulta).
Jos humanismin haluaa problematisoida ja tuoda 2000-luvulle, suosittelen tutustumaan vakavasti Donna Harawayn ajatteluun lähtien hänen Cyborg Manifesto (https://en.wikipedia.org/wiki/A_Cyborg_Manifesto):staan. Harawayn (kuten minun, tietänet) mukaan dikotomisointi on haitannut ymmärtämästä ihmisyyttä sen eri ilmenemismuodoissa lähtien mies/nais -jaosta ja päätyen tiukkaan eläin/ihminen -erotteluun. Kyse on kielellisten kategorioiden taakse katsomisesta, ja vaikka nuo työvälineet ovat osoittautuneet äärimmäisen tehokkaiksi, niiden jakautuneisuus haittaa tieteenfilosofista työskentelyä ihmisyyden ontologian purkamisessa ja sen sisään -sieltä ulos!- katsomisessa.
It was never really possible for me to inhabit biology without a kind
of impossible consciousness of the radical historicity of these objects of
knowledge. You read people like Foucault and you’re never the same again.
But I never was a postmodernist out of a fundamentally literary tradition or
architectural tradition. For me it was always about the materialities of
instrumentation of organisms and laboratories, [I was] always really inter-
ested in the various non-humans on the scene. The ‘Cyborg Manifesto’ came
out of all that.
...
I’m with zoontologies more than posthumanism because I think that species
is in question here big time and species is one of those wonderful words that is
internally oxymoronic. This approach insists on its Darwinist meanings, including
considering people as Homo sapiens. ‘Companion species’ thinking inquires into
the projects that construct us as a species, philosophical or otherwise.
‘Species’ is about category work. The term is simultaneously about several strands of
meaning– logical type, taxa characterized through evolutionary biology, and the
relentless specificity of meanings.
http://tcs.sagepub.com/content/23/7-8/135.full.pdf
Haastattelussa (s. 141) Nicholas Gane mainitsee myös Derridan esseen, jossa Derrida mainitsee kolme ihmisen kärsimää iskua narsismiaan kohtaan: kopernikaanisen, darwinistisen ja freudilaisen. On a personal note, tuntuu kummalliselta törmätä aina uudestaan omiin ideoihinsa muiden lausumina, vaikka Freudia huonosti tuntevana en ole koskaan hänen työnsä merkitystä missään käsitellyt.
Harawayta on kuvailtu kamalaksi kirjoittajaksi, mutta tärkeää on yrittää tavoittaa hänen pääideansa. Tiedätkö miten monta kerrosta valheita, tarinoita ja myyttejä saat purkaa, ennen kuin pääset keskustelemaan lajitovereittesi kanssa edes lajitovereina? Merkittävä osa ihmisen historiaa on ollut sen myyttien purkamista. En kuitenkaan ole päässyt takaisin positioon, josta kerran putosin mainitsemaani kaninkoloon. En edes muista, milloin muutos ajattelussani sai alkunsa, sen on täytynyt olla ensimmäisten viestieni aikoina vuosia sitten. Ihmisyyden historia on ainoa tuntemamme historian laji -ja huomaa että erotan historian pelkästä ajan tai aika-avaruusjatkumon käsitteestä.
-
Eikö nykyään kaikki ymmärrä ihminen/eläin -erottelun suku/laji -erotteluna? Siis se ymmärretään samalla lailla kuin eläin/hevonen, eläin/koira -erottelu. Aivan normaalia ilmiöiden lajittelua, yleistämistä ja spesifiointia? Eli ihminen on biologisessa lajittelussa eläin ja ja tiettynä eläinlajina ihminen. Eikö ihmistä saa nimetä lajina ihmiseksi ja keskittyä ihmislajin spesifeihin ominaisuuksiin? Samoin kuin joku biologi spesifioi vaikka talitiaiset ja tarkastelee talitiaisille ominaisia piirteitä. Eikö talitiaisia saa spesifioida erilleen eläimistä?
Kuka kokee eläin/ihminen erottelun esim. eläin/kasvi kaltaisena erotteluna? Eli eri sukuina. Vaikka ihminen on lajina hyvin erilainen muista lajeista, ei se tee ihmisestä biologisesti eri sukua. Ihminen on niin erilainen muista lajeista, että jotkut voivat yrittää asettaa ihmistä jopa omaan sukuun. Tai että biologinen luokitteluperuste ei ole enää riittävä spesifioimaan ihmistä kokonaisuudessaan. Eli voiko esim. historiallisuutta enää tarkastella biologisen lajittelun ja siis lajiominaisuuden vinkkelistä? Onko ihmisellä sellaisia ominaisuuksia, joita ei ole mielekästä tarkastella biologisen diskurssin ja sen erottelujen pohjalta? Historiallisuus jne olisi jotain muuta kuin keskustelua ekosysteemeistä, vaistoista, evoluutiosta jne.
Se, että ihmisen kohdalla ei puhuttaisi ekosysteemeistä tai vaistoista, koetaan sitten siten, että ihminen dikotomisoidaan erilleen muusta luonnosta. Toisaalta jos ihmisen kohdalla puhutaan ekosysteemeistä niin koetaan, että ihminen palautetaan muiden eliöiden joukkoon luontoon ja ihminen alkaa elämään "sopusoinnusssa" muun luonnon kanssa. Itse asiassa tällöin ihminen voisi täysin "luonnnollisesti" ryhtyä valtaamaan muiden lajien reviirejä. Ihmnen voisi alkaa näkemään tekniikan luonnollisena evoluutiona, joka jyrää "vaistomaisesti" alleen muun luonnon.
Itse asiassa eliölajit ovat täysin välinpitämättömiä suhteessa toisiinsa. Paitsi tietysti niistä lajeista ovat kovasti kiinnostuneita, jotka toimivat ravinnon ominaisuudessa. Ihminen biologisena eläinlajina olisi myös täysin välinpitämätön suhteessa muihin lajeihin. Paitsi niihin, jotka olisivat tämän vaistomaista luonnollista ravintoa.
-
Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta aiheutti ihmisen biologisen alkuperän tuominen keskusteluihin 70-luvulla rajuja kiistoja, joista Ullica Segerstrålekin kävi pari vuotta sitten luennoimassa Helsingin yliopistolla:
https://www.youtube.com/watch?v=aRH8L7pQQX0
Segerstråle kirjoitti aiheesta myös kirjan, Defenders of Truth:
https://www.amazon.com/Defenders-Truth-Battle-Science-Sociobiology/dp/0198505051
Nature/nuture -kiista vaikutti yhteiskuntatieteisiin vuosikymmeniä. Oikeastaan vasta tällä vuosituhannella kuilua on ryhdytty kasvattamaan umpeen, vaikka väittäisin, ettei kiistan tieteenfilosofista merkitystä olla vielä sisäistetty esimerkiksi sosiologien keskuudessa. Mutta ennen muuta minä puhun kulttuurisesta arkikokemuksesta, jossa eläin/ihminen -dikotomia on vahvassa roolissa. Lajien väliset sosiaaliset suhteet kuuluvat ihmisen kannalta kartoittamattomaan maastoon, koska suhteemme eläimeen on kulttuurisesti totaalisen ristiriitainen. Toisekseen myös suhteemme ihmisen eläimellisyyteen on ristiriitainen ja älyllisesti horjuvalla pohjalla, vaikuttavimpana esimerkkinä siitä koko kristillisen maailman jumaluusopillinen historia ja sen metafysiikkaa koskeneet kamppailut, jotka ikäänkuin tyydyttiin viime vuosisadalla pitkälti lakaisemaan maton alle ilman sen kummempaa filosofista selvyyttä menneisyydestämme. Joku kaltaiseni ilkeämielinen voisi kysyä, miten muuten kirkko olisi selvinnyt kriisistään, paitsi lakaisemalla asian maton alle.
Kuten kirjoitin antropologisen etiikan ketjussani, darwinismin projekti jäi keskeneräiseksi, sitä ei koskaan ole viety loppuun. Sen biologinen puoli kyllä on ymmärretty lännessä, mutta sen kulttuurista, etologista ja eettistä merkitystä ei, saati että nuo merkitykset olisivat missään mielessä läpäisseet yhteiskuntiamme. Ihmiset ovat vulgaaridarwinisteja parhaimmillaankin, sikäli kuin kysymyksellä on heidän ihmiskuvansa (tai eläinkuvansa) kannalta suurtakaan väliä. Kuitenkaan ei ole tarpeellisessa määrin ymmärretty ihmistä ymmärtämättä sen historiaa, ja siksi joudutaan kysymään myös, millainen eläin se on, mikä on sen ontologia eläimenä. Siihen keskusteluun muun muassa evoluutiopsykologit ottavat osaa vasta näinä aikoina. Itse asiassa tieteenalan nimi vaihdettiin, koska aiemmin sosiobiologia oli saanut niin paljon poliittista lokaa päälleen. Minusta se on sinällään kiinnostava ja tutkimisen arvoinen seikka. Esimerkkinä mainittakoon, että sosiaalidarwimismi terminä yleistyi yhteiskunnallisessa tutkimuksessa vasta maailmansotien jälkeen (1).
(1) http://www.geoffrey-hodgson.info/user/image/socialdarwinism.pdf
-
Tartun otsikkoni kohtaan etiikan modernisointi vähän toisesta näkökulmasta.
Jo yksinkertainen optimointi
"Mikä valintasi tuottaa vähiten CO2 ja CH4 ja siis lämmittää vähiten ilmakehää tuleville sukupolville?"
osaa olla monimutkainen, pahimmoilleen pirullinen, puhumattakaan useammasta etiikan optimoinnista.
Optimointeja
1-Ilmastonlämpenemisen pysäytys
2-Eettinen kohtelu sekä a) eläinten että b) (syrjittyjen) ihmisten
3-Työllisyyden optimointi
4-Kotikylän työllisyys vs kehitymaiden työllisyys -valinta (lähiruoka vai..)
5-Nautinnon maksimoinnan ja/vs kärsimyksen minimoinnin optimointi
6-Kotiväen rahan riittäminen.
7-terveys ja pitkä ikä.
jne
4 ja 1 voivat olla ristiriidassa. Lähiruoka voi olla ilmastolle paljon haitallisempaa Suomessa kuin kaukomailla tuotettu.
2a ja 2b voivat olla ristiriidassa. 6 ja 7* on köyhällä usein ristiriidasa muiden kanssa jne.
Tarvitaan supertietokone, siis nykyään älykännykkä ja siihen eettinen optimointialgoritmi. Tavis-ihminen ei sitä kaupan hyllyn edessä pysty laskemaan. Oras Tynkkysellekin on ollut yhtä tuskaa, vienyt kauan pähkäillä kaupassa.
"Kulutuskapula" kertoo mikä on parasta kullekin, jokaisen omalla itsevirittämällään yksilöpainotetulla individualistisella etiikalla. Ristiriita sinänsä. Etiikan piti olla universaali tai suurelle joukolle? Ehkä se on myytti?
*) 1:n painotus johtaa että algoritmi käskee ostamaan lyhyen eliniän tuotteita tai pahimmoilleen: Hyppää järveen ja pysy siellä niin maailma pelastuu... Tarvitaan esim. Asimovin robottisääntöjä. Ihmistä ei saa vahingoittaa.
-
"Kulutuskapula" kertoo mikä on parasta kullekin, jokaisen omalla itsevirittämällään yksilöpainotetulla individualistisella etiikalla. Ristiriita sinänsä. Etiikan piti olla universaali tai suurelle joukolle? Ehkä se on myytti?
Etiikka praksikseksi muutettuna järjestelmänä on myytti (siksi John Rawlsin kaltaiset suuren eettisen teorian kehittäjät näyttävät minusta paljolti tarinaniskijöiltä). Parhaimmillaan etiikasta keskusteltaessa ihmiset saa kiehumaan raivosta, en löisi vetoa sitä ylevämmän päämäärän tavoittamisesta analysoimalla ihmisten valintojen etiikkaa ja noiden valintojen vaihtoehtoja.
Yleisempää on, että he vain kiinnittävät huomionsa toisaalle. Tosiasiallisesti ihminen on kehittynyt ratkaisemaan ensisijaisesti kulloinkin käsilläolevia ongelmiaan. Kiinnostavaa kyllä se usein myös rakastaa tarinoitaan, jopa tarpeeksi uskoakseen niihin vilpittömästi.