Kapea näkökulma
Hiekkalaatikko => Kuperkeikka => Aiheen aloitti: Laika - La 21.01.2017, 22:38:45
-
Pitäisikö valkosipuli ensin paistaa, vai laittaa esimerkiksi keittoruokiin raakana ja pieniksi pilkottuna? En tiedä, miten saisin parhaiten valkosipulin maun esille.
Saatan myös käyttää liikaa kaikenlaisia mausteita, jolloin niiden maut peittävät toisensa. Laitoin tänä iltana kasvissoppaani neljä kynttä valkosipulia, ja siltikään se ei mielestäni maistu keitossa tarpeeksi :o
Ikin00bina minua myös kiinnostaa, teenkö oikein paistaessani ensin sipulin pannulla ennen keittoon lisäämistä. Kiinnostavana yksityiskohtana sanottakoon, että ruokailun jälkeen tunsin valkosipulin kyllä erinomaisen selkeästi korvavaikussani, vaikken ollutkaan aivan tyytyväinen aromin läpäisevyyteen itse keitossa.
-
Pitäisikö valkosipuli ensin paistaa, vai laittaa esimerkiksi keittoruokiin raakana ja pieniksi pilkottuna? En tiedä, miten saisin parhaiten valkosipulin maun esille.
Saatan myös käyttää liikaa kaikenlaisia mausteita, jolloin niiden maut peittävät toisensa. Laitoin tänä iltana kasvissoppaani neljä kynttä valkosipulia, ja siltikään se ei mielestäni maistu keitossa tarpeeksi :o
Valkosipulin maku on rasvaliukoinen ja melko hyvin kuumuutta kestävä. Itse lisään valkosipulin ruokaan paistamalla sen sapuskan rasvassa paistettavien osien mukana. Havaintoni mukaan keiton happamuus vähentää valkosipulin makua syödessä mutta ei kanssaihmisten moittimaa hajua. Soppaa tehdessä käytän pannussa ainakin sipulin, sellerin ja porkkanan.
minua myös kiinnostaa, teenkö oikein paistaessani ensin sipulin pannulla ennen keittoon lisäämistä.
Laitan sipulin raakana ainoastaan raakasalaattiin ja hampurilaiseen. Aina muulloin vähintään kuullotan sen, sapuskan laadusta riippuen myös ruskistan. Joihinkin keittoihin (ainakin jos siinä on tomaattia ja anista) paahdan sen tummaksi.
mks
-
Aah, sain ystäväni vaimolta talvikeittoa. Se oli erittäin liemevää koostumukseltaan, en ole aiemmin moista syönyt. Mukana tuntuivat chili ja olennaisesti kookosmaito. En kysynyt reseptiä, mutta se maistui merkillisen hyvältä ollakseen periaatteessa niin laihaa ja yksinkertaista.
-
Minulla on kaalia ja lammasta. Luontevimmin syntyisi lammaskaalia.
Kun teen kaalipiirakkaa, keittelen ensin öljyssä freesattua sipulia ja kaalia yhtenä päivänä, jatkan seuraavana ja kolmantena kunnes jonkinlainen fermentoituminen on muuttanut massa tummaksi, makeaksi ja voimakkaan makuiseksi.
Lammaskaalin olen aina tehnyt ilman muhittamista ja vaaleana. (1 osa luista lammasta, 1 osa kaalia, 1/3 osa sipulia, 1/10 osa porkkanaa, + meiramia, pippuria (sekoitus), timjamia, suolaa sekä hiukan valkosipulia ja balsamiviinietikkaa)
Pyydän ottamaan kantaa pitäisikö kaalin ja sipulin freesattu sekoitus käsitellä kuten kaalipiirakkaan vai tehdä keitos saman tien valmiiksi. Arvostan muitakin vihjeitä. Sarjakuvahahmo Vihtori oli oikealla tiellä lammaskaalin kaipuussaan. Ymmärrettävästi sitä ei kannata tehdä LVI-vammaisessa kerrostalossa, jossa keittiön höyryt vaeltavat porraskäytävään. Itse voin onneksi arvioda ruokaa yksistään lopputuloksen mukaan.
mks
-
Näinhän on, että kun itse kysyy ja vastaa, ei joudu konfliktiin!
Hiukan jännäsin tuleeko liian makeaa, kun antaa kaalin ja sipulin fermentoitua. Tein lammaskaalin valmiiksi kahden päivän muhimisen jälkeen. Voi että tuli hyvää!
Minulla oli siis kaksi n 6kg lampaan viulua, joista leikkasin polvesta ja lonkkanivelestä irti säären ja lantion (paistit menivät pakkaseen). Irrotin n 1.5 kg lihaa luista. Laitoin voita ja oliiviöljyä 10l kattilan pohjalle ja päälle 2.5 kg kaalia sekä 750g sipulia pilkottuna. Kuumensin kunnes ensi merkit rusketuksesta tuli käännellessä pinnalle. Lisäsin vapautetut luut sekä 30g siirappia ja keitiin kaksi tuntia, jätin seuraavaan päivään, kuunmensin ja keitin puoli tuntia ja jatkoin seruaavana päivänä ( tänään).
Lisäsin kattilaan 3 valkosipulin kynttä murskattuina, 40g suolaa, 3 teelusikallista mustapippurirouhetta, 2 teelususikallista jauhettua valkopippuria, ruokalusikallinen kuivattua meiramia ja 2 teelusikallista kuivattua timjamia (tuore olisi maukkaampaa, mutta lammaskaalin aikaan tyydyn kuivaan), ruokalusikallieen sinapinsiemeniä, 2dl hakattua persiljaa ja ruokalusikallisen hakattua tuoretta salviaa, 3 ruokalusikallista hyvää balsamiviinietikkaa (neljä lehteä), kolme lehtisellerin vartta pilkottuina ja kaksi pienehköä porkkanaa murustettuina.
Pilkoin lihat n 1cm paloiksi ja kärätytin pannussa pippurin ja suolan maustamina. => soppaan, jota keitin kaksi tuntia.
Hyvää tuli! Oheen suosittelen Laitilan IPAa.
mks
-
Minä olisin/olen jäävi ohjeistamaan, suosin nopeutta ja tuoreutta. Sukulaisen kanssa vast'ikään keitimme lihakeittoa.
Hän olisi pannut jauhelihan ensin kypsymään eli ruskistumaan puulla lämmitetyn uunin jälkilämpöön ja vasta seuraavana päivänä keitetty siitä pottuin ja porkkanain kanssa lihakeittoa. Minä siihen että "miksi niin vaikeasti??". Olisin pannut suoraan. Oli vähällä tulla lihava riita, "keitä sitten ite!", mikä on perin harvinaista välillämme. (Hän on suvumme keittotaitoisin, joka sai sen tavallaan perintönä äidiltään). Lopulta sain sovittua asian (kunpa muistaisin millä diplomaattitempuilla sen tein!) ja tehtiin minun tavallamme, suoraan kattilaan, ja hyvää tuli. Vaikkei talosta löytynytkään pippuria eikä lihaliemikuutioita.
Kaalia syön useimmiten kerältä suoraan, erikoisesti iltaisin "välipalakeksinä". Pantiin me sitäkin siihen lihakeittoon.
Sitenkin jäävi, että syön melko askeettisesti. Saan tarpeeksi kulinaarisia elämyksiä usein jo pelkästä ruisleivästä, kaalinlehdestä jne. Sukulaiselle ja itselle teen sydänystävällistä sörsseliä: marjoja, rasvatonta maitorahkaa. Siihen riittää teelusikallinen tai pari Valion Eskimo Minttujäätelöä niin siitä tulee huomattava kulinaarinen elämys. 1 L jäätelöpaketti toimii siis mausteena ja tuntuu riittävän monta kuukautta. (Onkohan meillä semmoset makugeenit että vähempikin riittää? Silloin olisin vielä jäävimpi?)
-
En pysty ottamaan kantaa lihakeiton oikeaoppiseen valmistukseen. Pippuria ja lihaliemikuutioita suosittelen kyllä varsinkin jos käytetään jauhelihaa. Olen myös suurustanut keittoa sulatejuustolla tai jopa smetanalla.
Ruisleipä antaa kulinaarisen elämyksen, riippuen hieman sen valmistukseen käytetystä juuresta.
Kaali raakana on vatsalle aika vaativaa käsiteltävää, kannatan hapankaalia.
-
Minä olisin/olen jäävi ohjeistamaan, suosin nopeutta ja tuoreutta.
Lihan laitoin keittoon ihan viime vaiheessa 5 vuorokautta teurastuksen jälkeen jääkaapissa säilytettynä, mutta kyse oli kaalista ja sipulista. Osoittautui, että sama kärsivällisyys, joka tuottaa hyvän kaalipiiraan toimi myös lammaskaalissa. Aiemmin keitettyäni lammaskaalin söin sitä vasta seuraavana päivänä. Tästä lähtien muhitan kaali/sipuli pohjaa aiempaa pidempään ja lisään lampaan vasta lopuksi.
mks
PS: Oli muuten silti vielä parempaa seuraavana päivänä
-
Parhaan lihakeittoni teen siten, että ostan karjalanpaistilihat (possua ja nautaa) ja kypsennän lihan karjalanpaistin tapaan uunissa. Mausteena sipuli, pippuria, suolaa ja laakerinlehti. Tähän aikaa vievään valmistustapaan on yksinkertaisena selityksenä, että näin lihasta tulee mureaa ja liemi voimakkaan maukasta ilman liemikuutioita. Pelkästään keittämällä en ole vielä kertaakaan onnistunut saamaan lihasta mureaa. Inhosin äitini tekemää lihakeittoa, jossa lillui sitkeitä lihapaloja.
Tuon uuniosuuden usein teen edellisenä päivänä. Kunnollisesti jäähtyneestä karjalanpaistista voi pinnalta kerätä ylimääräisen kovan rasvan pois. Sitten vain lisätään vettä, keittojuureksia (porkkanaa, lanttua, purjoa selleriä) sekä perunaa, keitetään kypsäksi ja tarkistetaan mausteet ja lisätään tarvittaessa.
-
Parhaan lihakeittoni teen siten, että ostan karjalanpaistilihat (possua ja nautaa) ja kypsennän lihan karjalanpaistin tapaan uunissa.
.........................
Menee kokeiltavaksi.
Vaatii pari päivää eikä sopivaa aikaa ole löytynyt.
-
Silloin kun lapset oli kotona, tein karjalanpaistin viikonloppuna syötäväksi normaalisti perunamuussin tai koko perunan kera. Viikolle, parillekin arkipäivälle, jatkoin karjalanpaistin loput lihakeitoksi. Eli en tuota lihakeittoa läheskään aina varta vasten tehnyt, vaan se tuli bonuksena.
Yhdellä uunin kuumennuksella tuli useammalle päivälle einettä, kun teki isomman annoksen kerralla.
Keittojuurekset muokkaavat liemen makua niin paljon, että ei lainkaan tunnu siltä, että joutuu syömään samaa ruokaa monta päivää peräkkäin. Tosin minulla ei ole ikinä ollut mikään ongelma syödä samaa ruokaa useampana päivänä ja lapsillahan oli koulusa päivittäin vaihtuvat lounaat, joten eipä se heitäkään haitannut.
-
Tuli kokeiltua Hipin esittämää lihakeitto- tapaa.
Kun pahimmat rasvat oli paistinliemestä kuorittu, kaadoin liemen kattilaan ja vettä lisäksi. Sekaan juurekset ja kiehumaan.
Tämän tempun tarkoitus oli välttää lihojen kypsyminen liian mössöksi. En tiedä oliko turha pelko.
Kun juurekset olivat melkein kypsät, kaadoin lihat keittoon.
Lyhyt kypsennys, maistaminen ja ei kun syömään.
Vaati kyllä liemikuution.
Maistuu!
-
Jatketaan aiheesta kaali.
Hiljattain luin jostain idean, että jos pitää kaalikääryleistä, mutta ei jaksa niitä väkertää, niin oikotienä onneen on lihapullat, joihin on rouhittu kaalia joukkoon. Sytyin ajatukselle ja ostinkin jo tarvikkeet, mutta mieli muuttui keittiössä. Päätinkin tehdä kaalilaatikon. Nimitän kyllä paistostani kaalimössöksi, sillä jotkut väittävät, että kaalilaatikkoon ei kuulu riisi, jota käytän sitomaan ylimääräisen nesteen.
Tuntuu olevan aina yhtä vaikeaa ostaa sopivan kokoinen kaali, sillä paino ei aina kerro sitä, miten paljon se menee kasaan kuullottaessa. Jos uunivuoka jää kovin vajaaksi, sekoitan joukkoon pienen pussillisen (tai parikin) pakastettuja keittojuureksia. Niistä tulee täyteläistä makuakin. Siinä tapauksessa, että kuullotettua kaalia on taas liikaa, pakastan ylimääräisen ja käytän sen liha- tai makkarakeiton aineksena. Vaihtelua sekin.
Varmasti jossain vaiheessa tulen kokeilemaan tuota kaalilla jatkettua lihapullataikinaa, mutta luultavasti lihamurekkeen muodossa.
-
^Riisi on makuasia, itse koetan pysyä kotimaisissa raaka-aineissa ja käytän ohraa.
-
Mitä laitetaan kastikkeeksi kun syö ituja alkusalaatiksi?
nimim. aloitteleva itujen ystävä
-
Enpä ole tuota koskaan tullut miettineeksi, vaikka mungpavun ituja aina silloin tällöin teenkin. Tosin, en niitä kyllä koskaan erikseen alkuruokana syö, vaan yleensä laitan muun salaatin joukkoon ja sitten lämpimän ruuan kanssa lautaselle. Minusta esimerkiksi ohut valkosipulilla maustettu salaattikastike toimii hyvin silloin, kun ovat muun salaatin joukossa.
-
"Elannossa tuoretta ovat vain koivuhalot. Siksi sieltä kannattaa ostaa juustoa".
Helsinkiläistä perimätietoa
Syntymähelsinkiläiselle jotain on jäänyt itämään. Skannaan osuuskaupassa aina juustohyllyä. Räikeä 30% alennustarra juustopaketissa kertoo milloin kypsytetty juusto on alta kuukauden jääkaappisäilytyksen jälkeen parhaimillaan. Tänään kaappasin "parasta ennen" päivän vuoksi alennuksessa olevaa Coeur de Leon -brietä, joka vaatii vielä viikon tai kaksi.
mks
PS: Oli se silti tuplahintaista verrattuna siihen, mitä ostin Korsikalta tasan oikea-aikaisena ilman alennusta. C'est la vie!
-
Tässä pikkukaupungissa juustojen suhteen täytyy tyytyä melko vaatimattomaan valikoimaan. Niinkin yksinkertainen tuote kuin Maasdam löytyy vain toisen ketjun -SOKOS- hyllystä.
Tuo -30% alennustarran tulkinta täytyy muistaa.
-
Polar 15% ohutsiivuinen on ollut riittävän herkullinen mulle. Mutta sekin käy terveyden päälle WC:ssä (aivoverisuonen poksahdusta saa peljätä) joten rasva-%:sta riippumatta käytän juustoa hyvin vähän.
-
Polar 15% ohutsiivuinen on ollut riittävän herkullinen mulle. Mutta sekin käy terveyden päälle WC:ssä (aivoverisuonen poksahdusta saa peljätä) joten rasva-%:sta riippumatta käytän juustoa hyvin vähän.
Entä jos käyttäisitkin rasvaisempia juustoja? Esim. 50-60% juustoa kun syö sata grammaa kerralla, niin suolistopa toimii reippaasti. Eikä ole edes haitallista kolesterolille.
Fogelholmin mukaan nykytiedon valossa voidaan todeta, että juusto tuskin nostaa kolesterolia, mutta ei se sitä myöskään laske.
-
Kontulassa asuessani ratsasin aina "ALE-tiskin". Paikallisella kauppiaalla oli tapana siirtää laputetut tuotteet omaan erilliseen kylmään päätyhyllyyn. Se oli loistava ostospaikka, kauppa pienoiskoossa, josta yhdellä seisomalla saattoi tehdä huomattavan osan päivän ostoksista.
Sieltä ostin myös erilaisia juustoja maisteltavaksi. Erikoisemmat juustot ovat aika hintavia ja syntymäpihinä en koskaan raaskinut ostaa noita kokeiltavia täysihintaisena. Paras löytöni oli Racclette. En edes tiennyt, että sitä käytettän sulatettuna, kun keksin laittaa sitä ruisleivän päällä mikroon. Harmikseni sitä löytyi tuolta aika harvoin. Tosin tyttäreni oli tästä iloinen, sillä hän puolestaan väitti, että mikro haisi viikon yhden juustoleivän jäljiltä :)
Nykyisessä ruokakaupassani laputetut tuotteet ovat hyllyssä omalla paikallaan ja noiden erikoisempien juustojen myyntitiski on normireittini ulkopuolella, joten eipä ole siellä tullut montaakaan kertaa käytyä tämän viiden vuoden aikana, jonka täällä periferiassa olen asunut.
--
Itselläni on kolesteroli hiukan koholla ja olen viilannut käyttämiäni raasvoja parempien rasvojen suuntaan. En kuitenkaan ole kohduudella käyttämistäni juustoista luopunut. Jos henki lähtee silloin tällöin tukevamman (=rasvaisemman) juustopalan nauttimisesta, niin sittenhän lähtee. En koe tarvetta hysteriaan tuonkaan tiimoilta.
-
Entä jos käyttäisitkin rasvaisempia juustoja? Esim. 50-60% juustoa kun syö sata grammaa kerralla, niin suolistopa toimii reippaasti. Eikä ole edes haitallista kolesterolille.
Olen raivo-kovarasvaton ja lisäksi rasva lihottaa (kamalasti kcal/g). Joten ihan hetkeen en tartu rasvaisimpiin.
(Polar 5%:sta tai 10%:tä olisin käyttänyt 15%:n sijaan vaan kun ei oo).
-
Entä jos käyttäisitkin rasvaisempia juustoja? Esim. 50-60% juustoa kun syö sata grammaa kerralla, niin suolistopa toimii reippaasti. Eikä ole edes haitallista kolesterolille.
Olen raivo-kovarasvaton ja lisäksi rasva lihottaa (kamalasti kcal/g). Joten ihan hetkeen en tartu rasvaisimpiin.
(Polar 5%:sta tai 10%:tä olisin käyttänyt 15%:n sijaan vaan kun ei oo).
Minä olen vuosien jälkeen saavuttanut 93 kilogramman massan ja siinä tuntuu pysyvän, vaikka mitä tekisi ja söisi. Joskus syön huvikseni 100g valkohomejuustoa pelkän maun takia. Broilerin koipireisiäkin menee välillä 3 kpl samaan syssyyn.
Eikös ihmiset yleensä vanhetessaan kuihdu? Olen kerännyt sen vuoksi varamassaa kehoon.
-
Eikös ihmiset yleensä vanhetessaan kuihdu? Olen kerännyt sen vuoksi varamassaa kehoon.
Sen "varamassan" pitäisi kait olla huomattavilta osin lihasta. TV1:n Perjantai-ohjelmassa, teemana bodaus, ylilääkäri Jan Sundell (jonka kirjan olen muuten lukenut) kertoi havainnollisesti että reisi- ja pakaralihakset on oleellisimmat että jaksaa nousta tuolista ja sängystä ylös vanhanakin. Sitten kun ei jaksa niin jää sänkypotilaaksi ja sen jälkeen elossa tuppaa olemaan enää vajaa vuosi. Rasvalla ei nousta vaan lihaksilla.
Vanhoilla liikunnan olisi painotuttava nuoria enempi lihasvoima- kuin kestävyyslajeihin ja ruoan proteiinipitoisuuden olisi oltava entistä suurempi tai ainakin riittävyys tarkkailtava. Mutta samalla varottava menemästä liiallisuuksiin proteiinin kanssa koska vanhoilla kait tuppaa olemaan nuoria useammin munuaisvaivoja ja lääkekuormaakin on rasittamassa.
-
Koska paikallinen naisnäkökulma rientää töissä ja patriarkaalisen stereotyypin mukaisesti itse vanhempana jo eläkkeellä, työnjakoomme kuuluu ravintopuolella, että
- tyhjennän tiskikoneen,
- hoidan kauupareissut ja
- teen sapuskan.
Viikonloppuna paikallinen naisnäkökulma halusi erityisistä syistä ottaa ruokavastuun. Resurssikonsultaation peruasteella hain pakasteesta 500g jauhettua lampaan lihaa.
Lauantaina oli "lammaskiusausta".
- 250g lammasjauhelihaa
- 2 dl ruokakermaa
- 400 g pakasteperunasipulia
- 100 g vuohenjuustipa (Sainte Maure)
- tuntematon runsas määrä rosmariinia
- mustapippuria
- EI VALKOSIPULIA
paistettuna 40 min 200 asteessa.
Olipa osuvaa, vaan sunnuntaina oli
puikulaperunoista tehdyn muusin kanssa pihvejä
- 250g lammasjauheluihaa
- 150g punajuurta raastettuna
- 2 kananmunaa
- 0.5 dl korppujauhoa
- rosmariinia tarpeeksi
- suolaa
- mustapippuria
ja kastikkeena
- 1 dl turkkilaista jugurttia
- 0.1 dl piparjuuritahnaa
- 0.05 dl makeaa sinappia
- mustapippuria
- hiukan minttua
sekä pöydässä höysteeksi maustekurkkua
Hyvä viikonloppu! Melkoinen haaste arkikokkaukseen!
mks