Kapea näkökulma
Vuorovaikutus => Politiikka => Aiheen aloitti: mks - Ti 29.09.2015, 18:59:39
-
Ansiosidonnainen työttömyysturva muodostaa tulotasoon sidotun lasten päivähoitomaksun ohella kaikkein merkittävimmän "kannustinloukun" ja selkeästi voimakkaimman marginaalisesti työkykyisiä työntekijöitä syrjäytymisuralle sysäävän mekanismin. Jätän seuraavassa päivähoitomaksun tarkemmin pohtimatta todeten periaatteeni, että verotuksen progression tulisi hoitaa riittävä tasaus ja muun rahaliikenteen tulisi olla syrjimätöntä.
Aikana, jolloin työn heikosta tarjonnasta johtuva työttömyys on todellista ja laajaa, työttömyysturvan yhteiskunnallinen merkitys korostuu. Ilman sitä taloudet eivät voi tehdä mitään merkittäviä sitoumuksia, esimerkiksi asunnon hankintaa. Ei siis ole perusteltua nykytilanteessa heikentää turvan tasoa.
Työttömyysturvan kokonaistasoa alentamatta voidaan kuitenkin poistaa siihen liittyvä kannustinloukku asettamalla turvan aloitustaso nykyistä korkeammalle ja kytkemällä siihen luisuminen alemmalle tasolle työttömyyden pitkittyessä ja siten, että jokainen työllistynyt päivä jälleen nostaa mahdollisen jatkotyöttömyyden korvauksen tasoa.
Eräässä tilaisuudessa kysyin Eero Heinäluomalta miksi ammattiyhdistysliike ja SDP pitävät kiinni tiukasti pelureille sopivasta laatikkomallista. Heinälöuoma väisti kolmasti kysymyksen ikään kuin ei olisi ymmärtänyt. Lopuksi sivusta huudettiin, että asia pitää jättää kokoomuksen ongelmaksi.
Kun olen myöhemmin keskustellut eri yhteyksissä asiasta, ymmärrettävin nykymallin puolustuspuheenvuoro oli raaka herja: Meneehän siinä aina muutama kuukausi, ennen kuin ensikertalainen saa kuutamohommat käyntiin!
Löytyykö nykymallille asiallisia perusteluja?
mks
-
Kannatan suhteellisen korkeaa ja pitkäkestoista ansiosidonnaista, kunhan siihen liittyy vahva velvoite toimia aktiivisesti oman työllistymisen edistämiseksi. Aktiivisuutensa voi osoittaa vaikka kouluttautumalla alalle jolla riittää töitä. Pääasia, ettei jää sohvalle makaamaan.
-
Eikö ansiosidonnaisen korkea aloitustaso ja aikaa myöten väheneminen kohti peruspäivärahaa tukisi pelaamista lyhyitä työttömyysjaksoja pitäen kausityöttömyysaloilla. Terveempää kai sekin kuin kokonaan tuotannosta syrjäytyminen. Sillä älytöntä tuhlaustahan työkykyisten työttömänä pitäminen on. Ei talous nouse kuin jaettavaa kakkua leipomalla, ei nouse kakkua uudelleen jakamalla ja kakunpaloja pienentämällä.
-
Vaikka meitä on joka lähtöön, jaksan uskoa siihen että valtaosa työttöminä olevista haluaa töihin. Keinotekoiset rakennelmat joilla tönitään töihin ovat huuhaa-teoriaa ja vain katkeroittavat. Oman aktiivisuuden palkitsemiseen ei taida olla parempaa palkintoa kuin saada työtä.
En oikein tavoita ajatusta " Sillä älytöntä tuhlaustahan työkykyisten työttömänä pitäminen on."
Kuka tai ketkä siihen työttömänä pitämiseen osallistuvat?
-
Vaikka meitä on joka lähtöön, jaksan uskoa siihen että valtaosa työttöminä olevista haluaa töihin.
Periaatteessa kyllä, mutta monilla työttömillä on liian korkeat vaatimukset haluamilleen töille. Työelämän pelisäännöt kovenevat jatkuvasti, eikä uuden työsuhteen ehdot ole välttämättä niin hyvät kuin aikaisemmissa työpaikossa. Työnhakijan asenne on pikemnminkin sellainen, että haluan yllä kovasti töitä, mutta paskaduuneihin en lähde.
Keinotekoiset rakennelmat joilla tönitään töihin ovat huuhaa-teoriaa ja vain katkeroittavat.
Keinotekoisten rakenteiden yksi päätehtävä on ehkäistä syrjäytymistä ja tässä tehtävässä ne ovat toimineet tehokkaasti. Tästä on runsaasti kokemusta jo 90-luvun laman ajalta. Jos työttömyysjakson aikana säilyy jonkinlainen työelämän edellyttämä elämisen rytmi ja kosketus työelämään, on työllistyminen helppoa verrattuna siihen, että oltaisiin täysin passivoiduttu. Tukitoimenpiteet eivät ole työttömälle välttämättä miellyttävä kokemus, mutta mikäpä omaksi parhaaksi tehtävä ponnistus sitä olisi.
-
Minä tarkoitin töihin tyrkkimisellä esim. ansiosidonnaisen lyhentämistä ja vähentämistä, pakkoa ottaa töitä vastaan 3 tunnin matkan päästä jne.
En ihan heti oivalla miten ansiosidonnaisen lyhentäminen vähentää syrjäytymistä - ellei oleta että henkilö ei hankkiudu töihin jos saa ansiosidonnaista ja hankkiutuu sitten kun hänen elämänsä on tehty riittävän kurjaksi.
Ilmaisu "työelämän pelisäännöt kovenevat jatkuvasti" on mallia "talvella ulkolämpötila laskee", ts. on kyseessä luonnonilmiö jolle ei voi mitään. Periaatteessa kai olisi mahollista ajatella että hallitus voisi pakkolaeilla vaikuttaa niin, että pelisäännöt "pehmenevät". Ilman että se lisää työnantajan (hitto mikä eufenismi) kustannuksia.
-
Minä tarkoitin töihin tyrkkimisellä esim. ansiosidonnaisen lyhentämistä ja vähentämistä, pakkoa ottaa töitä vastaan 3 tunnin matkan päästä jne.
En ihan heti oivalla miten ansiosidonnaisen lyhentäminen vähentää syrjäytymistä - ellei oleta että henkilö ei hankkiudu töihin jos saa ansiosidonnaista ja hankkiutuu sitten kun hänen elämänsä on tehty riittävän kurjaksi.
Itse en hae "ansiosidonnaisen lyhentämistä" enkä työntekijän kurjistamista, vaan tuen uudelleen järjestelyä vaikkapa siten, että työttömäksi jäänyt saa ensimmäiseltä päivältä aivan nomaalin palkan suuruitya korvausta, joka asteittain alenee. Tämä voidaan sovittaa niin, että kokonaiskustannus pysyy nykyisenä. Olennaista olisi, että kannattaisi ottaa vaikkapa kolmen päivän pesti. Siis karenssisäännön muutos ja ajatus, että päiväraha jo kolmen päivän pestistä hiukan paranee.
Ilmaisu "työelämän pelisäännöt kovenevat jatkuvasti" on mallia "talvella ulkolämpötila laskee", ts. on kyseessä luonnonilmiö jolle ei voi mitään. Periaatteessa kai olisi mahollista ajatella että hallitus voisi pakkolaeilla vaikuttaa niin, että pelisäännöt "pehmenevät". Ilman että se lisää työnantajan (hitto mikä eufenismi) kustannuksia.
Kun keskustelee arkisesti, seuraa asioita mediasta ja vertaa sisäpiirin informaatioon, huomaa kosmologeja varmemmin, että elämme multiversumissa. Se, että 140 maan vertailussa Suomi jäi työelämän jähmeyden vuoksi viimeiseksi, liittyy nähdäkseni eri kabinettien, viestintäammattilaisten, propagandistien, paaluttajien sun muiden osapuolten + peruskansalaisen välisen kommunikaation vääristymiin.
Käsitykseni on, että perusihmiset ovat avarakatseisempia ja joustavampia kuin heidän edustajansa, jotka ovat liikaakin sitoutuneet niihin omiin paalutusiskulauseisiinsa, joilla ovat mandaattinsa ansainneet.
mks
-
Itse en hae "ansiosidonnaisen lyhentämistä" enkä työntekijän kurjistamista, vaan tuen uudelleen järjestelyä vaikkapa siten, että työttömäksi jäänyt saa ensimmäiseltä päivältä aivan nomaalin palkan suuruitya korvausta, joka asteittain alenee. Tämä voidaan sovittaa niin, että kokonaiskustannus pysyy nykyisenä. Olennaista olisi, että kannattaisi ottaa vaikkapa kolmen päivän pesti. Siis karenssisäännön muutos ja ajatus, että päiväraha jo kolmen päivän pestistä hiukan paranee.
"Ansiosidonnaista" tulee tarkastella kokonaisuutena, siinä olet oikeassa.
Yritän vielä sanoa mitä oikein tarkoitan: en usko että työttömien keskuudessa on kovinkaan vallitsevaa sellainen suuntautuminen, jota tarvitsee oikoa erilaisilla "ansiosidonaisuuteen" rakennetuilla motivointi- ja töihinkehottamisrakenteilla.
Selvää tietysti on että aina tulee työnteon olla kannattavampaa kuin tuella eläminen.
Tämä itsestäänselvyys sisältää, kuten huomaamme, myös kannanoton työehtoihin.
-
Yritän vielä sanoa mitä oikein tarkoitan: en usko että työttömien keskuudessa on kovinkaan vallitsevaa sellainen suuntautuminen, jota tarvitsee oikoa erilaisilla "ansiosidonaisuuteen" rakennetuilla motivointi- ja töihinkehottamisrakenteilla.
Korkean työttömyden aikana niiden osuus, jotka aktiivisesti haluavat töihin on varmasti suuri. Heidän kohtaloonsa vaikutetaan parhaiten luomalla uusia työpaikkoja tai antamalla koulutusta alalle, jolla työtä on.
Riippumatta mitä hurskastelua poliittinen korrektius julkisilta osapuolilta sitten edellyttääkin, työttömien joukkoon on sittenkin saostunut keskimääräistä enemmän syrjäytymisvaarassa olevia ja lyhytnäköisesti ratkaisujaan tekeviä henkilöitä. Jos välttelemme korrektisti minkään ihmisryhmän ongelmien ääneen lausumista, emme voi auttaa ketään.
Selvää tietysti on että aina tulee työnteon olla kannattavampaa kuin tuella eläminen.
Tämä itsestäänselvyys sisältää, kuten huomaamme, myös kannanoton työehtoihin.
Tämä itsestäänselvyys sisältää myös näkökulman ansiosidonnaisuuden pelurirakenteen purkamiseen. Purkamisen ehdoista pitää voida keskustella syvällisemmin kuin mihin Juha Sipilä meitä ohjaa. Pelkkä iltarupattelu kätilön kanssa ei riitä yhteiskunnan suurten ratkaisujen ohjaamiseen.
mks
-
Juu tietty.
Pelurirakenteella tarkoittanet sitä, että kun saamme Suomeen joustavat työehdot ja esim. Saksasta malliksi otettavat matalapalkkasopimukset, "ansiosidonnaisen" korvauksia tulee laskea - jotta palkkatyö olisi aina kannattavampaa kuin tuella eläminen.
Tuo Saksa oli sivuhyppy. Se houkuttelee puhumaan työsuhdeturvasta eli käytännössä irtisanomisehdoista Saksassa, mutta en anna houkutukselle periksi.
Esimerkiksi Kevan toimitusjohtajan erorahan tyyppinen korvaus lopputilin yhteydessä antaisi näkökulmaa ansiosidonnaisen tarkasteluun.
-
Juu tietty.
Pelurirakenteella tarkoittanet sitä, että kun saamme Suomeen joustavat työehdot ja esim. Saksasta malliksi otettavat matalapalkkasopimukset, "ansiosidonnaisen" korvauksia tulee laskea - jotta palkkatyö olisi aina kannattavampaa kuin tuella eläminen.
En todellakan tarkoita tuota enkä ole oikeasti antanut aihetta luulla, että tarkoitan.
Pelurirakenteella tarkoitan sitä, että monilla aloilla työttömän lyhyen tähtäyksen paras etu on työskentely kuutamolla ja toiseksi paras etu on välttää lähemmäs 500 vuorokautta sellaista sidonnaisuutta työhön, joka häiritsisi parasta etua.
mks
-
Pitkään on puhuttu ns. kohtaamisongelmasta. Työnhakijat haluavat hakea erilaisia töitä kuin on tarjolla ja työnantajat haluavat saada erilaisia työntekijöitä kuin on tarjolla. Suomalainen nuori polvi asettaa liian kovat vaatimukset työnantajalle ja työlle. Vaikka työnantajat haluaisivat nuo ehdot täyttää, talouden realiteetit eivät salli sitä. Ja samaan aikaan ulkomailta saapuu nöyrää halpatyövoimaa, jonka mahdolliset ammattitaidossa esiintyvät puutteet on korvattavissa kuuliaisuudella, ahkeruudella, joustavuudella ja halpuudella. Suomalaisille työttömille ei ole luvassa siis mitään hyvää, ellei heidän vaatimus- ja odotustasonsa putoa roimasti. Oikeastaan valittavana on vain huonoja ja hyvin huonoja vaihtoehtoja.
-
Hallitus on nyt paljastanut miten se aikoo ansiosidonnaisuutta säätää.
Se on kerrottu miten paljon säätö aiheuttaa säästöä, mutta sitä ei ole kerrottu montako työpaikkaa sillä saadaan. Se kai kuitenkin olisi tärkeintä.
Työpaikkojen puutteen realiteetin hallitus myöntää säätämällä ansiosidonnaisuutta niin, että 58-vuotiaalle ansiosidonnaisuuden kesto on 500 vrk. Sen ikäiset eivät työtä juuri löydä kuin yhtiön johdosta.
Ansiosidonnaisuudesta on keskusteltu paitsi säästömahdollisuutena myös sillä teemalla, että sen säätämisellä voidaan vaikuttaa työllistymiseen.
Entä työnantajien rooli?
Työnantajat osallistuvat keskusteluun aina samalla teemalla: ansiosidonnaisuutta pitää pienentää.
Rahapeli työnantajien osalta on, että työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työnantajan palkkasumman mukaan. Maksuprosentti on 0,80 % palkkasummasta 2 025 000 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 3,15 % palkkasummasta.
Ymmärrettävää on että työnantajaleiri kammoksuu kustannuksia.
Analogisesti ansiosidonnaista koskevan keskustelun kanssa voitaisiin ajatella että korottamalla työnantajan työttömyysvakuutusmaksua työnantajat tarjoaisivat enemmän töitä ja näin työttömyysvakuutusmaksu alenisi.
Paljonko pitäisi korottaa jotta työpaikkoja tulisi vaikka 10 000?
Eikö toimisi?
-
Patulle edellä... Ainakin seuraavan työllistymisarvion mainitsee Helsingin Sanomat (http://www.hs.fi/politiikka/a1444702273562):
"Hallitus on korostanut sitä, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkauksen pitäisi kohentaa työllisyyttä reippaasti.
Työllisyysarvioiden tekeminen on kuitenkin ollut vaikeaa. Työllistymisarviot ovat vaihdelleet 10 000:sta 15 000:een.
Salo tähdentää, että 135 miljoonan euron nettovaikutukseen ei ole laskettu mahdollista työllisyysvaikutusta. VM:n tuoreen arvion mukaan työllisyysvaikutus olisi noin 10 000 henkilötyövuotta."
-
Tuo arvio ei ole hallituksen. Tuo Hesarin juttu ei edes kerro kenen arvioista on kysymys ja mitä ansiosidonnaisen leikkaamistapaa ne koskevat.
Pointtini oli että ilmeisesti työllistämisvaikutus ei ole hallitukselle niin tärkeä. Kunhan tuota ansiosidonnaisen leikkaamishanketta ei seuraisi työnantajan työttömyysvakuutusmaksuosuuden (huh!) pienentäminen osana tuottavuusloikkaa.
-
Vaikka meitä on joka lähtöön, jaksan uskoa siihen että valtaosa työttöminä olevista haluaa töihin.
Periaatteessa kyllä, mutta monilla työttömillä on liian korkeat vaatimukset haluamilleen töille. Työelämän pelisäännöt kovenevat jatkuvasti, eikä uuden työsuhteen ehdot ole välttämättä niin hyvät kuin aikaisemmissa työpaikossa. Työnhakijan asenne on pikemnminkin sellainen, että haluan yllä kovasti töitä, mutta paskaduuneihin en lähde.
Jos edellinen on totta -ja olen valmis uskomaan sen todeksi kuulemani perusteella kiristyneestä työtahdista- niin sittenhän insentiivien rakenne on vinoutunut sekä työntekijäpuolella että työttömien keskuudessa. On aivan standarditeorian mukaista olettaa ihmisten pyrkivän maksimoimaan omaa etuaan, ja jos työnteon mielekkyys on kärsinyt, ongelmaa yritetään korjata väärästä päästä.
On tilastollisesti osoitettavissa, että tuottavuuskehitys erkani palkkakehityksestä länsimaissa kauttaaltaan muutamia vuosikymmeniä sitten. Jos tuottavuuden kasvusta osa on yksinkertaisesti saavutettu kiristämällä työtahtia, on täysin järkeenkäypää ja teorian mukaista, että työttömyys kasvaa myös työhaluttomien vuoksi, mutta on kyseenalaista kutsua dilemmaa 'heikentyneeksi työmoraaliksi'. En julista ratkaisuani, edellinen olkoon hypoteesi.
Minun puolestani ansiosidonnaisesta voisi luopua, tosin tilanne lienee eri velkaantuneille. Kenties työttömyysvakuutuksen ehdot ja maksujen suuruus voisivat olla erilaiset suuria asuntolainoja nostaneille työntekijäosapuolille. Myös siihen pitäisi kiinnittää huomiota, että työttömyysvakuutusmaksuista ei kateta kaikkia kustannuksia. Tästä aiheutuu moraalikato vakuutusalalla, joka on tunnetusti muutenkin altis vastaavanlaisille ilmiöille.
Ps. Tuottavuusloikista ja sen sellaisesta on puhuttu niin paljon, että pitäisi palauttaa mieliin mitä tuottavuudella tarkoitetaan ja mitä sillä ei tarkoiteta. Jos työtahdin kiristykset johtavat lopulta vapaaehtoisen työttömyyden kasvuun, niin on kyseenalaista edes puhua parantuneesta tuottavuudesta. Samoin tuottavuuden kasvulla ei tarkoiteta työtuntien lisäämistä yksittäisille työntekijöille.
-
Ps. Tuottavuusloikista ja sen sellaisesta on puhuttu niin paljon, että pitäisi palauttaa mieliin mitä tuottavuudella tarkoitetaan ja mitä sillä ei tarkoiteta. Jos työtahdin kiristykset johtavat lopulta vapaaehtoisen työttömyyden kasvuun, niin on kyseenalaista edes puhua parantuneesta tuottavuudesta. Samoin tuottavuuden kasvulla ei tarkoiteta työtuntien lisäämistä yksittäisille työntekijöille.
Voitaisiin kai sopia myös, ettei ole kyse tuottavuusloikasta, jos työn hintaa alennetaan kunnes heikostikin tuottavaa työtä kannattaa teettää.
mks
-
Minun puolestani ansiosidonnaisesta voisi luopua, tosin tilanne lienee eri velkaantuneille. Kenties työttömyysvakuutuksen ehdot ja maksujen suuruus voisivat olla erilaiset suuria asuntolainoja nostaneille työntekijäosapuolille.
Yksi malli olisi yhdistää pankkien tarjoamien maksukykyvakuutusten, jo olemassa olevan työttömyysvakuutuksen ja työnantajan irtosamiskustannusten poolit kattamaan jossain määrin työntekijän sitoumuksia ja työttöm,yyskorvaus jäisi lähinnä elantokustannusten hoitoon.
Itse pidän olennaisimpana, että työllistyminen on aina kannattavaa. Siksi suosin alenevaa ansiosidonnaista, joka lähtee nousemaan heti ensimäisestä työllisestä päivästä.
Myös siihen pitäisi kiinnittää huomiota, että työttömyysvakuutusmaksuista ei kateta kaikkia kustannuksia. Tästä aiheutuu moraalikato vakuutusalalla, joka on tunnetusti muutenkin altis vastaavanlaisille ilmiöille.
Minua ei huolestuttaisi sataprosenttinen korvaus työttömyyden ensimäisenä päivänä. Huolestuttavaa on, että seuraavina muutamana satana päivänä tilanne pysyy vakiona ja etenkin harmaalla taloudelle altiilla alalla työllistymistä estävänä, pidemmällä tähtäimellä syrjäytymistä aiheuttavana.
mks
-
Minun puolestani ansiosidonnaisesta voisi luopua, tosin tilanne lienee eri velkaantuneille. Kenties työttömyysvakuutuksen ehdot ja maksujen suuruus voisivat olla erilaiset suuria asuntolainoja nostaneille työntekijäosapuolille. Myös siihen pitäisi kiinnittää huomiota, että työttömyysvakuutusmaksuista ei kateta kaikkia kustannuksia. Tästä aiheutuu moraalikato vakuutusalalla, joka on tunnetusti muutenkin altis vastaavanlaisille ilmiöille.
Miksi ansiosidonnaisesta pitäisi luopua?
Vastauksia lienee kaksi: jotta kurjistuva elintaso patistaisi laiskan työttömän töihin, ja jotta työttömyyden kustannukset saataisiin pienemmiksi.
Uskokoon tuohon patistavaan kannustukseen kuka haluaa. Se varmaan pätee joihinkin työttömiin yksilöihin, mutta ansiosidonnaisen poistaminen koskisi kaikkiin työttömiin.
Työttömyysvakuutusmaksuja sen sijaan pitäisi korottaa. Nyt työnantaja maksaa keskimäärin 2,8% palkkasummasta työttömyysvakuutusmaksuja. Maksu on porrastettu työntekijämäärän suhteen.
Jos heikkevä ansiosidonnainen kannustaa työttömän töihin, ehkä työttömyyteen sidottu työttömyysvakuutusmaksu kannustaisi työnantajia tarjoamaan töitä.
Työttömyysvakuutusmaksu voisi olla vaikka =työttömyysaste/2 %. Eli jotain luokkaa 5% tällä hetkellä.
Se joka uskoo siihen että työttömyys katoaisi jos työttömät vain viitsisivät hakea töitä varmaan uskoo siihenkin, että työpaikkoja tulee lisää jos työnantajia vain viitsisi tarjota niitä.
-
Tuollainen löytyi:
Olin tekemässä esitystä ansioturvan reformista viisihenkisessä joukossa, jota voi hyvinkin kutsua epäpyhäksi allianssiksi. Meitä oli Elina Lepomäki (kansanedustaja, kok), Juhana Vartiainen (VATT, ylijohtaja), Tuomas Pöysti (valtion tarkastusviraston pääjohtaja), sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo ja minä. Jotta en ottaisi kunniaa toisten tekemästä työstä on heti sanottava, että minun osuuteni tekstiin jäi muiden kirjankirjoituskiireiden vuoksi vähäiseksi.
Esityksen voi lukea tästä.
Pääkohdat esityksessämme olivat:
Työttömyysvakuutus pakolliseksi ja Kelan hallinnoimaksi. Työttömyysvakuutus on kummallinen sekasikiö. Se rahoitetaan 95-prosenttisesti kaikilta palkansaajilta ja heidän työnantajiltaan kerätyillä veroilla. Työttömyyskassat maksavat ansioturvan menoista vaivaiset viisi prosenttia, mutta vakuutus koskee vain kassan jäseniä. Muut siis maksavat, mutta eivät saa vakuutusturvaa.
http://www.soininvaara.fi/2015/01/24/ansioturvareformi/
Minusta olisi parempi kehittää työtilaisuuksia mielekkäämmiksi tarttua kuin potkia työttömiä. Työttömyysetuuksiin joudutaan puuttumaan, jos työelämä kurjistuu, koska ihmiset vertaavat käytännössä työstä saatavaa marginaalihyötyään siihen, että luopuvat vapaa-ajastaan 'paskaduunin' vuoksi. Yleensä puhutaan työelämän tehostamisesta, työntekijäosapuolen kannalta kyse on kuitenkin työtahdin kiristyessä negatiivisesta kannustinvaikutuksesta. Valitettavasti minulla ei ole tarpeeksi tietoa kertoakseni, miten esimerkiksi suomalainen työelämä on työnteon kannalta katsottuna muuttunut parin viime vuosikymmenen aikana. Ihan totta puhuakseni välillä vaikuttaa, kuin työmarkkinoita pidettäisiin vain työn hintaan perustuvana huutokauppana, jossa hinnan noustua liikaa työnantajat sulkevat yritykset ja muuttavat Espanjaan aurinkorannalle. 'Liian korkeat työntekijäkustannukset' on sikäli kummallinen argumentti, että nähtävästi työn hinta on 'liian korkealla' liki kaikissa länsimaissa, joiden elintaso joka tapauksessa on ainakin joskus aikoinaan perustunut verrattain korkeisiin keskituloihin! Intialaisilleko ne yritysten lopputuotteet olisi tarkoitus myydä?
Teesini on, että työtahti on kiristynyt kaikissa töissä (tai se on organisoitu entistä tehokkaammin, millä selittyy työn tuottavuuden ja palkkatason erkaneminen toisistaan 25 vuotta sitten kaikissa teollistuneissa maissa, ns. palkkastagnaatio), ja se vaikuttaa rasittavuudeltaan negatiivisesti eniten suorittavassa työssä. Työntekijän työstä saama kokonaishyöty on työntekijälle eri suuri kuin maksettava nettopalkka. Tätä siistiä sisätyötä tekevän johtoportaan on tietenkin vaikea ymmärtää. Anteeksi taas vasemmistolaisuuteni. Pidin kyllä siteeraamaani ehdotusta työmarkkinoiden uudistuksiksi pääosin järkeenkäypänä.
Kysymys kuuluu: jos kerran palkkojen nousu ei ole enää aikoihin seurannut työn tuottavuuden kehitystä, niin mihin työn tuottavuuden noususta koitunut hyöty on mennyt? Se on pienoinen mysteeri.
-
Koko ansiosidonnaista koskeva kuvio on ollut mielestäni työllistämistoimeksi (Kehnosti) naamioitu leikkaustoimi.
Köyhät kyykkyyn!
-
Koko ansiosidonnaista koskeva kuvio on ollut mielestäni työllistämistoimeksi (Kehnosti) naamioitu leikkaustoimi.
Köyhät kyykkyyn!
No hallituksen on vaikea uskottavasti selittää, että kyse olisi yhteisistä talkoista. Ei sillä, yritystä siihen on kyllä ollut. Itse päätösten vaikutukset kohdistuvat pelkästään palkansaajiin ja tulonsiirtojen varassa eläviin. Nuo vaikutukset eivät korjautuisi, vaikka taloustilanne paranisikin, koska vaikutukset kohdistuvat eri ryhmien tulonmuodostukseen epätasaisesti.
Politiikan tosiasiallisten vaikutusten seuraamista haittaa, kun talouspoliittisesti luku- ja kirjoitustaidottomat toimittajat kirjoittavat tällaista perinpohjaista soopaa ymmärtämättä käyttämiään tunnuslukuja vaikkapa maiden taloudellista menestystä mitatessaan:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1445838076593
Menestystarina, joopa joo! Jos kansantuote sukeltaa 15 %, on luonnollisesti kymmenen prosentin nousu eräänlainen menestys. Asiaa auttaa, että Irlannin talouspolitiikkaa ohjataan pitkälti euroryhmästä käsin. Avustusohjelmaan joutuneen maan vikuroidessa lieassaan euroryhmä voi pysäyttää maan talouden kuten Kreikassa. Irlanti maksaakin maassa toimivalle finanssisektorille lunnasrahoja yhteiskuntarauhasta. Euroryhmä on se elin, jonka päätöksiin ja kokoonpanoon sinäkään et voi äänestämällä vaikuttaa.
Nyt kun harhauduin aiheesta, niin sanottakoon niteeksi, että linkittämäni ehdotus ansiosidonnaisen muuttamiseksi oli ainakin Osmo Soininvaaran mukaan kustannusneutraali, eli esityksen tarkoituksena ei olisi leikata jaettavan etuuden määrää.