Kapea näkökulma

Päivi Räsänen:
"– (Oikeudenkäynti) kilpistyi kysymykseen, saako ilmaista sen uskonvakaumuksen, mikä Raamatun opetuksen mukaan on syntiä nimenomaan tässä seksuaalietiikassa, Räsänen sanoi.
– Jos sitä ei saa ilmaista, niin silloin uskonnonvapautta loukataan.
– Jos mentäisiin syyttäjän logiikan mukaan, oltaisiin kuin Kiinassa tai Pohjois-Koreassa uskonnonvapauden suhteen."


Vastapohdintaa:
Herra Sebaot sanoo Samuelin suulla:
"Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit.”
1.Sam 15:3, kirkolliskokouksen 1933 käyttöön ottama käännös.

Aiheesta löytyy Tiia-Riitta Taskisen pro gradu  tutkielma vuodelta 2017:
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/19225/urn_nbn_fi_uef-20180157.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tutkielma avaa Raamatun sanan tulkinnan moninaisuutta kristillisen tradition sisälläkin. Herra Sebaot on varsin epävakaa normilähde.
 
Sananvapautta kunnioittavakin sekulaari yhteiskunta on oikeutettu säätämään lakeja, joiden puitteissa Herra Sebaotin suulla puhuttu voi näkyä kiihottamisena kansanryhmää kohtaan. Sellaisia normeja säädettäessä kuullaan perustuslakivaliokuntaa ja noudattamista pohditaan tarvittaessa korkeimmassa oikeudessa. Uskonvapaus ei tee normeista Päivi Räsäsen uskomuksille alisteisia, mutta Päivi Räsänen on tietenkin varsin vapaa uskomuksensa valitsemaan ja niitä oikeudessa kaiuttamaan. Silti Päivi Räsäsen evankeliumeja arvioidaan yhteiskunnassa myös siitä näkökulmasta miten ne kanssaihmisiin osuvat.

mks

THL teki hallitukselle "asiantuntijalausunnon" tai "laskuharjoituksen". Paperista saattoi saada käsityksen, että kuntavaalipäivänä 18.4.  uusia koronavirustartuntoja olisi (R=1.15 - R=1.35) 2600 - 11000 päivässä oletusarvoisesti. Oikeusministeri Henriksson tietenkin oivalsi heti, että vaalihuuma lisäisi yleisön liikkuvuutta eli kansanterveyssyistä vaaleja pitää lykätä. Ministeri Henrikssonilta puuttui "Fermi-looginen" tarkastelu.  Valaisen esimerkillä THL:n "laskuharjoituksen" näkökulmaa.

Jouluviikkoa edeltävällä viikolla ostin alkoholipitoisia juomia 20 eurolla. Jouluksi 40 eurolla. Uudenvuoden kekkereihin satsasin jo 80 euroa. Nyt mietin miten paljon minun tulee varata vapuksi ja juhannukseksi. THL:n mallilla Wappuun (viikko 17) pitää varata  10 485 760 euroa ja juhannukseen  (viikko 25) 2 684 354 560 euroa. Koska kassa ei ihan noita kestä, alan viimein ymmärtää tipattoman tammikuun syvällistä ideaa!

Eli mitä helvettiä!

Voidaanko THL korvata funktiolaskimella, jolla oikeusministerin sihteeri laskee eksponentiaalisen funktion taulukointia? Eikö hallituksen linjaamilla toimilla edes THL usko olevan mitään vaikutusta? Onko oikeusministerillä oikeus näkyä noin tyhmänä?

mks

Ratkaisun hetket??

Kongressissa on 249 republikaanista edustajaa. Kun kysytään ja vastauksen puuttuessa etsitään muualla lausutuista kantaa  kenet äänestäjät valitsivat USA:n 46. presidenstiksi, jakauma on

- Trump 2,
- Biden 27
- ei tietoa 220

On tietenkin totta, että ennen valitsijamiesten kokousta ketään ei ole valittu presidentiksi. 220 vaikenevaa kansanedustajaa ei heijastaa tätä hienovaraista täsmällisyyttä faktojen käsittelyssä vaan pikemminkin pelkoa käsitellä niitä. 

mks

Alla on (ilmaa lupaa) lainattuna koruton yhteenveto Donald Trumpista.

Kun ottaa huomioon Trumpin henkilökohtaiset ongelmat eli suuret velat ja riskit rikossyytteistä immuniteetin lakatessa, vaalitappio saataisi hyvinkin ajaa hänet maanpakoon.

mks

https://www.theguardian.com/commentisfree/2020/nov/01/observer-view-on-us-elections-donald-trump

The Observer view on the US election

Another four years of Donald Trump would be a disaster for America. We must hope Biden wins and wins big
The US presidential election on Tuesday is the most momentous in recent modern history. It is a referendum on the personality and leadership of Donald Trump after four extraordinary, disgraceful years. It is a referendum, too, on the future of democracy in America, which appears more imperilled now than at any time since the civil war. Also at issue is America’s future role in the world. Not since 1940 has the US been so isolated and out of step on the key issues of the day.

The very idea that an American election, normally a grand, exemplary expression of the popular will, could be reduced to being about one man is, at some level, obscene. Yet how could it be otherwise? Selfishness, egotism and narcissism are the Trump trademarks. From his first hours in the Oval office, when he lied about the size of his inauguration crowd, Trump has made governing all about him. For this vain, self-obsessed man, the Hail to the Chief presidential anthem should be retitled Hail to Me.

Ruling by rancour, fear and vindictive whim and wholly lacking moral principle, Trump has demeaned, abused and shamed the office to which he was undeservedly appointed in 2016 after losing the popular vote. He has ruled more like a corrupt potentate or mafia boss than a servant of the people. Falsehoods and duplicity are his stock in trade. Firings and humiliations of officials who displease him are the norm. Instead of experts, he surrounds himself with lickspittles and relatives.

The Trump presidency, designed from the first to glorify himself and secure a second term, spawned horrendous behaviour. Trump banned Muslims, locked migrant children in cages, militarised the Mexican border, slashed taxes for the wealthy, attacked women’s rights, vandalised the environment, praised white supremacists, excused police violence, promoted hate and sent troops against American citizens. When faced by a real crisis – the pandemic – his phoney leadership was exposed. More than 228,000 tombstones bear witness to his criminal neglect.

Domestic policy achievements there were virtually none. What Trump did do, however, was try to bend America’s democratic institutions to his will. He packed the supreme court and federal bench with ultra-conservatives. He circumvented Congress, opposed lawful scrutiny and sacked independent government watchdogs. He claimed to be a believer, to dupe Christian voters. He insulted and endangered the military. And he constantly undermined confidence in a free press.

Under Trump, the rule of law in America has become a very uncertain proposition. His pardoning of convicted associates, his 2016 campaign’s unscrupulous collusion with Russia (detailed in the Mueller report), his monetising of his position for personal gain and his chronic tax-dodging proved mere preliminaries to the biggest, most egregious breach of trust of all.

This ultimate betrayal of the American people came in the form of a clumsy attempt to induce Ukraine’s president to help him smear his Democratic rival, Joe Biden, by illegally withholding bilateral aid. Rejecting indisputable evidence of wrongdoing, Trump lied and lied, even as his chief of staff admitted it all. Trump was rightly impeached. To the Republicans’ great shame, he was acquitted.

    Biden is a decent, honest, experienced man who will do his best to reunite a divided nation. And he’s not Donald Trump

Emboldened, Trump has since actively conspired to prevent a free and fair election. He and his Republican allies have gerrymandered constituencies, pursued vote suppression measures and obstructed mail-in ballots. They claimed that Democrats were stealing the vote, an accusation more accurately levelled at them. To cap it all, Trump threatens to reject the election result. This is the kind of tyrannical behaviour Americans fought a revolution to defeat.

Four more years of Trump could prove fatal to US democracy and also to America’s place in the world. The president’s disdain for allies, his creeping and crawling to foreign dictators, his climate crisis denial and environmental hooliganism, his hostility to the UN and the WHO and his arrogant opposition to almost anything that smacks of sensible multilateral collaboration have greatly weakened US influence and leverage.

As at home, Trump personalised foreign policy, while remaining profoundly ignorant of the ways of the world. As a consequence, savvy operators such as Russia’s Vladimir Putin, North Korea’s Kim Jong-un and Israel’s Benjamin Netanyahu ran rings round him. Trump’s approach to China, the biggest challenger to US global leadership, has been wholly counterproductive, lurching from false bonhomie to dangerous hostility. His legacy abroad is one of weakness and discord.

Biden would halt this slide into infamy and sleaze and attempt an American restoration. He promises effective leadership to beat the pandemic and a huge financial package to boost the economy and save lives and jobs. He would make the climate crisis a top priority. He plans a new alliance of democracies to push back global authoritarianism. Biden is a decent, honest and experienced man who will do his best to reunite a divided nation. Crucially, he’s not Donald Trump.

For all these reasons and more, we hope Biden wins big and indisputably on Tuesday. The US and the world cannot afford any more of Trump’s malignity.

Aika noloa astua miinaan. Mutta keskustelupalstalla sitä odottaa löytävänsä lukemisen arvoista, kun huomaa uuden viestin. No, eihän ne läheskään aina ole. Itse asiassa aika harvoin on, mutta tuleepa silti luettua.

Nuo klikkiotsikot alkaa olla jo niin tuttuja muodoltaan, että ne voikin ohittaa ihan riippumatta siitä, millainen uutinen takana on. Jos uutinen on tärkeä, niin joku muu aviisi kertoo kyllä saman ja paremmin otsikoituna.