Vuorovaikutus > Vapaa hahmotus

Baabelin torni

(1/5) > >>

mks:
Kuuntelin, kun kielitieteilijä hehkutti yritystä pelastaa kieli, jolla on vain parikymmentä käyttäjää. Hän esitti, että jokainen kieli on säilytettäväksi arvokas, sillä se sisältää oman tapansa hahmottaa maailmaa.

Itse päädyin pohdinnasani koko lailla eri suuntaan. Kielet eivät eriydy maailman hahmottamisen erojen vuoksi vaan isolaatin vuoksi. Jos haluaisimme monia tapoja hahmottaa maailmaa, niin tietenkin eristäisimme ihmiset isolaatteihin. Jos maailmassa on N kieltä, niin se tarkoittaa 0 + .... + N-1 tapaa käsittää kommunikaatiossa kielimuurista johtuen toinen väärin.

Olettaen, että eri ihmiset ylipäätään pystyvät hahmottamaan maailmaa mielekkäästi erilaisilla tavoilla, hedelmällisintä olisi, että heillä olisi yhteinen kieli, jolla kommunikoida keskenään kielestä johtuvien sotkujen pilaamatta aina vaikeaa toisen ihmisen ymmärtämistä.

mks

Patu:
Kieli säilyttää ja kuvaa käyttäjänsä maailmaa. Eskimolla on kai kymmeniä lunta merkitseviä sanoja, beduiinilla ei yhtäkään.

Kielen kadotessa katoavat myös sen tarinat, tarut, legendat ja ehkä uskontokin.

Maailmaa ja maailmankuvaa kuvaa myös taide, vielä laajemmin sanottuna kulttuuri. Joidenkin näkemysten mukaan yhteinen kieli, jolla maailmaa kuvataan, on taide. Ja kuten kieltä käytettäessä niin taiteessakin ymmärtämiskynnykset ovat vaikeat.

Amanda:


Tulin katsomaan, miten tämä uunituore juttu lähtee liikkeelle. Ylläpitäjästä ei ole tarkkaa mielikuvaa, kun en ole vuosiin juuri seurannut muita foorumeja sillä silmällä. Äsken kyllä luin viimeisiä viestejä Jatkumolla ja siellä ei tunnuta toivotettavan menestystä  :o (kiva, hymiötkin ovat sallittuja väärinkäsitysten välttämiseksi).

Taitaa olla aikamoinen ryntäys foorumille, kun jatkuvasti tulee ilmoitus "Connection Problems
Sorry, SMF was unable to connect to the database. This may be caused by the server being busy. Please try again later."
Parin klikkauksen jälkeen pääsee sitten sisälle.

Aihe oli päällimmäisenä, joten:
on beduiineilla sana lumelle ja jopa Saudi Arabian pohjoisosassa sataa joskus lunta, viime vuonnakin. Mutta tiedän vain yhdestä samasta sanasta lumelle ja jäälle =  telj, jossa "j" enlanniksi lausuttuna.

Toivotan menestystä ja pitkämielisyyttä ylläpitäjälle. Tästä voi tulla hyväkin foorumi, kun monilla muilla on jyrkkä alamäki meneillään ja väkeä voi tulla niiltä.

Amanda:


Tuli mieleen Fairuzin ikivihreä lumilaulu:

https://www.youtube.com/watch?v=p_yFABRueL0

Topi:

--- Lainaus käyttäjältä: mks - Ti 29.09.2015, 19:33:29 ---Kuuntelin, kun kielitieteilijä hehkutti yritystä pelastaa kieli, jolla on vain parikymmentä käyttäjää. Hän esitti, että jokainen kieli on säilytettäväksi arvokas, sillä se sisältää oman tapansa hahmottaa maailmaa.

--- Lainaus päättyy ---

Ymmärrän ihan hyvin, ettei kielitieteilijän näkemys sellaisenaan tunnu tyydyttävältä. Voi kysyä, mikä ihme on "tapa hahmottaa maailmaa" ja miten sellainen "sisältyy jokaiseen kieleen" ja niin edelleen.


--- Lainaus ---Itse päädyin pohdinnasani koko lailla eri suuntaan. Kielet eivät eriydy maailman hahmottamisen erojen vuoksi vaan isolaatin vuoksi. Jos haluaisimme monia tapoja hahmottaa maailmaa, niin tietenkin eristäisimme ihmiset isolaatteihin. Jos maailmassa on N kieltä, niin se tarkoittaa 0 + .... + N-1 tapaa käsittää kommunikaatiossa kielimuurista johtuen toinen väärin.
--- Lainaus päättyy ---

Olen samaa mieltä siitä, että kielet eritytyvät kontaktien katkeamisen vuoksi. Viimeisen virkkeen pointti saattaa mennä itseltäni ohi, mutta näin äkkiseltään tunnut tässä luisuvan pureskelemattoman nyhvertelyn puolelle. Mennään jotenkin sillä oletuksella, että Kieli = tapa hahmottaa maailmaa = tapa käsittää. Ja kaikki mahdollinen kommunikaatio kahta määrättyä eri kieltä puhuvien välillä on yksi "tapa käsittää väärin". Jos lähdetään siitä, että puhutaan täysin eri kieliä eikä mennä niiden sukulaisuuksiin tai muihin nyansseihin, varmaan tilanne olisi käytännössä se, että kommunikaatio ei onnistu ollenkaan eikä synny edes häivähdyksenomaista aavistusta siitä, mitä toinen yritti sanoa.

Kieli on aina kytköksissä kulttuuriin ja erilaisiin elämäntapoihin sekä perinteisiin ja perimätietoon, joita välitetään sukupolvelta toiselle suurelta osin kielen välityksellä. Minusta  on oikeasti vaikea kysymys, missä mielessä "kieleen sisältyy tapa hahmottaa maailmaa". Epäisin että siinä on todellisuudessa kyseessä jokin laajempi kokonaisuus, jossa kieli on vain kommunikaatioväline.

Voidaan ajatella vaikka inkojen sivilisaatiota. Siellä oli opittu edeltäneitä sivilisaatioilta ja jalostettu tiettyä tapaa elää ja pärjätä ja myös "hahmottaa maailmaa" siinä tietyssä aika vaativassa ja vuoristoisessa ympäristössä. Muun muassa pyörää ei oltu keksitty, ja koko se maailma oli varmaan eurooppalaisille melko käsittämätön. Mutta toisaalta ne olivat oppineet aiemmilta saman alueen kansoilta ja sivilisaatioilta ja olivat aika mestareita niissä oloissa pärjäämisessä ja ympärinstönsä muokkaamisessa. Oli valtavia kastelujärjestelmiä ja pengerviljelmiä, joissa viljelylle epäotollinen vuorimaasto käännettiinkin eduksi, kun eri penkereillä vallitsivat eri ilmasto-olot ja luotiin ikään kuin koko vuoriston ilmastoskaala samalla pellolle pienoiskoossa. Saatiin viljeltyä paljon erilaisia kasveja, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Kysymys on vähän samantapainen kuin se, mitä itseisarvoa on biodiversiteetillä. Sitä voi tietysti runollistaa ja kaunistella sanomalla, että jokainen eliölaji on ainutlaatuinen ja säilyttämisen arvoinen, vaikka sen vuoksi, että se sisältää "oman ainutlaatuisen tapansa elää".  Mutta enemmän se menee niin päin, että jos eliölaji olosuhteiden muuttuessa katoaa, samalla katoaa myös sellaista, joka jossain muussa tilanteessa olisikin ollut erinomaista. Tavallaan ei tiedetä, mitä menetetään ja mitä siitä olisi voinut tulla.

Mammutit kuolivat sukupuuttoon, mutta niiden sukulaiset norsut jäivät. Norsut eivät pärjää kylmässä ja saattavat vuorostaan kuolla sukupuuttoon ennen kuin ehtivät siihen sopeutua, jos joskus tulevaisuudessa olisikin tilaisuus elää taas Siperian aroilla.

Ehkä vähän ontuva esimerkki, mutta jotain siltaa yritin hakea sen välille, mitä silloin tapahtuu, jos kieli kuolee ja unohtuu kokonaan. Tai ehkä ajatus voisi olla se, että vaikka nyt baskien tai katalaanienkin kultuurissa saattaisi olla jotakin sellaista, jota ei muualta löydä ja jolla saattaisi olla arvoa siinä mielessä, miten asioita tehdään tai ratkaistaan tai miten eletään. Totta kai ne joku muukin voi myöhemmin keksiä, mutta siellä tietyt asiat välittyvät nyt sukupolvelta toiselle ja selviävät siinä mielessä ikään kuin itsestään.

Kielen merkitys tässä voisi oikeastaan olla se, että se toimii tavallaan kulttuurillisena "isolaattina". Tapoja ja tietoa ja ajatuksia, tekemisen kulttuuria ja ties mitä voi säilyä paremmin erityispiirteensä säilyttäen tavallaan sen takia, että niitä välitetään tietyssä kieliyhteisössä. Tietysti oivalluksia ja eri tapoja sun muuta on yksiloillä ja perheillä ja kaikenlaisilla pienemmillä yhteisöillä myös, mutta kieli muodostaa tässä ikään kuin oman isolaattikerroksensa, joka selittäisi sitä, että JOS vaikka baskien kieli kuolisi ja katoasi, sillä olisi yllättävän kauaskantoisia vaikutuksia siihen, millaisiksi ihmisten elämät käytännön tasolla muodostuvat. Sen jälkeen peritenteitä pitää tavallaan erikseen säiliöä eikä kieliyhteisön erillisyys säilö niitä johonkin asti automaattisesti.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu