Hiekkalaatikko > Tajunnan virta

Tietämätön utelee vastauksia

<< < (3/9) > >>

wade:

--- Lainaus käyttäjältä: Jorma Moottori - Su 04.10.2015, 12:17:14 ---Miksi miesihminen jatkuvasti etsii naissuhteita vaikka tietää aivan varmasti ajautuvansa pian pahoihin ongelmiin? Onko vaistotoiminta todellakin järkeä voimakkaampi ohjaaja?

--- Lainaus päättyy ---

Jos viittaat mieseläimiin yleisenä kategoriana, olet nähdäkseni hakoteillä: valtaosa mieseläimistä ei "tiedä ajautuvansa varmasti pahoihin ongelmiin", eikä myöskään ajaudu pahoihin ongelmiin. Pahojen ongelmien taustalla näen muita pulmia, kuten omat mielenterveydelliset ongelmat, ja niihin liittyen mahdollisesti oman taipumuksen hakeutua itselleen turmiollisiin ihmissuhteisiin (hakeudutaan seuraan, josta kehkeytyy itselle varmasti pahoja ongelmia: pahan kehä).

Naissuhteisiin päätyminen, on kyse sitten pidempiaikaisesta kumppanista tai lyhytaikaisista suhteista saattaa hyvinkin johtaa ongelmiin (jotka eivät ole luonteeltaan pahoja): tietyn elämän eläminen sulkee aina pois muita vaihtoehtoja, jotka eivät itsestäänselvästi ole huonoja. Tällaiset ongelmat ovat kuitenkin luonnollinen osa ihmisen elämää, eikä niitä sovi pitää todisteena siitä, että jokin olisi omassa "valinnassa" mennyt pieleen. Se että oma valittu tie vaatii uhrauksia tekee itse asiassa siitä entistä suloisemman ja arvokkaamman.

Tarkoitan näillä "luonnollisilla ongelmilla" esim. sitä, että valittaessa perhe-elämä projekteineen saatetaan haikailla sinkkuvuosien naisten kanssa iloitsemisen perään. Varsinkin ne tilanteet, joissa valitsee olla käyttämättä avautunutta mahdollisuutta harrastaa seksiä toisen henkilön kanssa, voivat aiheuttaa pahoja ristiriitoja. Mutta toisaalta jos oma perhe-elämä tekee onnelliseksi, tuo ristiriita muuntuu katkeransuloisen kautta tyytyväisyydeksi omaan valintaan.

(Aina voi fantasioida sillä että eläisi elämää jossa ei tarvitse jättää mitään itseä välittömästi miellyttävää ovea avaamatta, mutta tällainen elämä on nähdäkseni nihilistinen. Tästä kertovat inhimilliset mutta samalla epämiellyttävät tarinat miehistä, jotka ovat pyörittäneet samanaikaisesti perhe-elämiä eri naisten kanssa eri kaupungeissa ja samalla käyneet vielä huorissa. Mies on onnistunut maksimoimaan sen minkä itse haluaa, mutta todennäköisesti uhrannut samalla muita oman itsekkyytensä alttarille).

Aina Rempallaan:

On joitakin puolisen vuosisataa sitten ostettuja parin senttilitran matkamuistopulloja konjakkia, ouzoa, likööriä, vodkaa ym. Osassa on nestepinta ennallaan, mutta osassa avaamattomia pulloja pullo enää puolillaan juoruten heikosta kierrekorkista. Jotkut ystäväni laittoivat matkamuistopulloihin mehupullojen vahauksen.

Viinihifistelijät sanovat, että maailman miedoista viineistä suurin osa kannattaa käyttää vuoden kuluessa pullotuksesta. Säilyttämisen arvoiset tulee tuntea.

Väkevät eivät taida lasipullossa enää parantua. Jos eivät säilyttäen juuri huonontuakaan mahdollista haihtumista lukuunottamatta.

Renttu:

--- Lainaus käyttäjältä: Jorma Moottori - Su 04.10.2015, 12:17:14 ---Miksi miesihminen jatkuvasti etsii naissuhteita vaikka tietää aivan varmasti ajautuvansa pian pahoihin ongelmiin? Onko vaistotoiminta todellakin järkeä voimakkaampi ohjaaja?

--- Lainaus päättyy ---
Väärä asenne, saattaa toimia jopa itseään toteuttavana ennusteena. Kuten wade tuossa jo aiemmin kirjoitti: Mikäli lukuisista kohtaamisista ja virittelyistä huolimatta ajaudut naisten kanssa aina pahoihin ongelmiin (Mitä niillä tarkoitatkaan?), yhteisenä nimittäjänä noidankehään olet sinä itse, eivät ne naiset. Ei kysymys ole edes sukupuolittinut, sillä tätä samaa joillekin naisillekin sattuu ja tapahtuu.

Kannattaa pitää  tutustumisvaiheessa korvansa erityisen auki, jos/kun nainen ryhtyy puhumaan entisistään. Mikäli haukkuu ne kaikki, voit olla varma, että se todellinen ongelma istuu edessäsi.

Ainoastaan itseään, omia asenteitaan ja toimintatapojaan voi muuttaa.

Patu:
EU:ssa valmistellaan sukupuolikiintiötä yhtiöiden hallituksiin. Ruotsi valmistelee lakia, joka 2017 voimaan tullessaan sakon tai jopa yhtiön toiminnan lopettamisen uhalla vaatii, että kumpaakin sukupuolta on hallituksessa vähintään 40%.
Suomi seuraa perässä. Yksityiskohtiin en puutu, keskustelisin kiintiöperiaatteesta.

Tuskin on niin vannoutunutta feministiä, että aivoleikkaukseen joutuessaan vaatisi että kirurgeista toinen on nainen (tuskin ainakaan Suomessa, Rosenberg muutti jo Ruotsiin).

Feministi ei aikaile vaatia yhtiön hallitukseen naisedustusta, samoin kai vannoutunut miespuolinen sukupuolisovinisti voisi vaatia miesedustusta. Miksi: onko hallitustyöskentely vähemmän vaativaa, vähemmän merkityksellistä? Vai päinvastoin niin tärkeää, tasa-arvon toteutuminen myös hallitusten muodostamisessa pitää varmistaa?

Miksi rajoitutaan yhtiön hallituksiin? Miksei hitsareiden, sorvareiden, siivoojien, kätilöiden… sukupuolijakautumasta tulisi säätää lailla?
Mihin kiintiöedustus johtaa? Mitä yhtiöitä laki koskee? Muuttavatko yhtiöt pääkonttorinsa Suomesta? 
Mitä yhtiö hyötyy kiintiörajasta? Johtaako se esim. naisten osalta hallitusnaisten joukon syntyyn, naisiin jotka täyttävät eri yhtiöiden, varsinkin pienten, hallituksissa naiskiintiön mutta joista ei yhtiön kehittämiselle ja johtamiselle ole juuri hyötyä ja mahdollisimman vähän haittaa?

Mitä eri sukupuolet hyötyvät kiintiöistä? Tulevatko kiintiöedustajat hallituksiin ajamaan sukupuolensa asioita, ei kehittämään yhtiötä?

wade:
Naisia johtopaikoille ajavien oletuksena on varmasti se, että naisten määrä yhteiskunnan keskeisillä paikoilla ei korreloi pätevien naisten määrän kanssa; ja että taustalla ei ole niinkään yksilön kompetenssi, vaan yhteiskunnallinen tapa redusoida yksilön kyvykkyys tämän sukupuoleen. Kiintiö on vastatapa vallalla olevalle naisien määrää laskevalle yhteiskunnalliselle tavalle nähdä naisen kompetenssi.

Mutta: Suomessa pörssiyhtiöiden yhtiökokouksia ohjataan jo nyt molempien sukupuolien edustukseen hallituksissa (ei tosin lailla, vaan listayhtiöiden hallinnointikoodin suosituksella), ja Suomessa on melko paljon naisia näissä hallituksissa (25 %(?)). Hallituspaikkoja ei ilmeisesti nähdä ihan kirurgitason tarkkuutta vaativana toimintana, kun sinne voi valita naisiakin ihan vain kun joku muistuttaa "ettei nyt pelkkää all-male-panelia hei". Kyseessä on myös jonkin tason imagokysymys, jossa näemmä hallituspaikoissa on pelivaraa. (Samoin kuin tiedän tuttavieni olevan vanhempiensa hyvin menestyvien yritysten hallituksissa ilman mitään varsinaista näyttöä, ainoastaan sillä perusteella että ovat lapsiaan: tuntuu ettei sekään syö yrityksen toimintakykyä).

Tämä edustus ei kuitenkaan käänny edustukseksi yhtiöiden johtoryhmissä. (Kuinka monta pörssiyhtiön naistoimitusjohtajaa Suomessa? Kaksi.) Sekin viittaa siihen, ettei hallitustyötä nähdä samalla tavalla kirurgintarkaksi, ihan hyvin osakkeenomistajien etuja on Suomessa tunnuttu ajetun naisten ollessa läsnä. Mutta samalla kyseinen kiintiö tuntuu kosmeettiselta vaikuttamiskeinolta. Kiintiö ei tarjoa avainta tai näkökulmaa syvempiin syihin sille että naiset keskimäärin eivät pyri yhtä aktiivisesti kuin miehet merkittäville paikoille yhteiskunnassa. Naisten koulutusvalinnat ja elämänpolunvalinnat (olivat ne sitten "itse valittuja" tai sukupuolitetun roolinsa valintoja) eivät johdattele naisia samalla tavalla kamppailemaan paikasta huipulla.

Sekavan viestini pointti: koko hallituskiintiö on minusta melko kosmeettinen asia. Ilmeisesti hallitustyötä ei nähdä kuolemanvakavana (kirurgiaan verrattavana) työnä, koska kiintiötä puolustavien on ollut mahdollista edetä kamppailussaan näin pitkälle. Jos vaadittaisiin johtoryhmäkiintiöitä, vastustus saattaisi olla hurjaa; samoin kuin yhteiskunnan alatasoilla esim. vanhempainvapaiden kiintiöittäminen sukupuolittain kohtaa melko kovaa vastarintaa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu