Hiekkalaatikko > Kuperkeikka

Mediasyöpä sen kuin leviää

<< < (2/33) > >>

Patu:
Ainakaan et enää rahoita mediasyövän leviämistä SK:n ja HS:n kautta.

No, jos tuo keino ei toimi, osaatko sanoa mikä toimisi. On helppoa vain valitella.
En toki osaa itsekään muuta ehdottaa kuin jo sanomani median valinta.

Topi:

--- Lainaus käyttäjältä: mks - Ti 06.10.2015, 09:10:41 ---Kotimaa klo 8:03
"Influenssarokote on täysin turha" – Mursimme viisi sitkeintä myyttiä

--- Lainaus päättyy ---

Otsikoinnin tyylissä voi olla jonkin verran klikkijournalismin vaikutusta, mutta en pidä sitä tai itse juttua ollenkaan niin huonona kuin kommenttisi antoi ymmärtää. Ensinnäkin väite "Influenssarokote on täysin turha" on otsikossa lainausmerkeissä, ja on kai ajateltu, että se on riittävän selvästi tällainen kansan uskomus tai myytti, joiden kautta asiantuntijoita lähdettiin jutussa haastattelemaan.

Olen näkevinäni mediassa sellaista ongelmaa, että tuotetaan sisältöä matalalla riskillä ja mahdollisimman pienellä rahallisella panostuksella. Faktojen selvittäminen maksaa, ja se maksaa, että joku journalisti käyttäisi reilusti aikaansa johonkin syventymiseen ja tuottaisi siitä vähän pitemmälle menevää analyysiä. Tälle on esteenä siis ensinnäkin raha (fakta maksaa, tuulesta tempaaminen ei), toiseksi se, että ihmisiä ei kiinnosta riittävässä määrin enempää lukea pitkiä reportaaseja analyyseineen ja kolmanneksi: oikeasti hyvien juttujen tekeminen vaatisi nimenomaan sitä, että toimittaja uskaltaa esittää myös omia näkemyksiään ja tulkintojaan kokemastaan ja saatavilla olevasta aineistosta. Tätä suorastaan haittaa se, jos liikaa perätään toimittajalta "vastuuta" juttujen sisällöstä siinä mielessä, että sen pitäisi olla jokin lopullinen totuus tai miellyttää kaikkia lukijoita.

Nythän Ylen toisessa jutussa melko kuivakasti esiteltiin vain kyselytutkimuksen tuloksia. Sen teettäminen tietysti maksoi rahaa, ja kaikki kunnia siitä, että kuitenkin ovat valmiita asioiden selvittämisestä maksamaan. Uutisen perässä oli muuten linkki toiseen Ylen uutiseen otsikolla "Iso osa turvapaikanhakijoista työllistyy ajan myötä".

Kyselytutkimukseen perustuvassa jutussa taas oli aika niukalti antoisaa sisältöä, ainakin minun näkökulmastani. Pääasialliseksi löydökseksi esitettiin sitä, että suomalaisilla on synkkä näkemys Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden tulevaisuudesta. Näissä kyselytutkimuksissa yleensä on perusideana se, että kysymyksiä ei saa selittää ja ne muotoillaan väitteiksi siksi, että "ohjailtaisiin" vastaajia mahdollisimman vähän. Niin että jos vastaajia on tarpeeksi paljon, aletaan saada jotakin relevanttia tietoa mielipiteistä ja asenteista.

Nyt kuitenkin voisi kiinnittää huomiota siihen, mikä tämä varsinainen vastaajille luettu "prompti" oli: "Suomeen jäävistä turvapaikanhakijoista suurin osa jää tulevaisuudessa työttömiksi ja elää sosiaalietuuksilla".

Tässä jää vähän hämäräksi se, mitä samanmielisyyttään ilmaisseet vastaajat ovat käytännössä ajatelleet. Väitteen kanssa voi nimittäin olla samaa mieltä sillä perusteella, että uskoo valtaosan jossain vaiheessa elävän työttömänä ja nostavan etuuksia.

Mutta siis tällaisen pilkunviilaustulkinnan sijaan voisi ajatella, että Ylellä on pyrkimyksenä käsitellä maahanmuuttoa faktalähtöisesti ja eritellä faktoja huolellisesti. Se taas vähentää turhaa tietämättömyydestä ja pelkkien luulojen varassa elämisestä aiheutuvaa pelkoa tehokkaammin kuin mikään positiivisuus-kamppanjointi suuntaan tai toiseen. Tietysti tässä nyt kansalaisten uskomukset ja käsitykset ovat aika kapea siivu relevanteista faktoista.

Olen kuullut usein tuttavilta sellaista palautetta, että maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvistä ongelmista ei "saa keskustella" tai ei puhuta mediassa riittävän avoimesti. Minusta se on Yleltä ihan asiallista toimintaa, että pyritään myös vastaamaan tähän ja katsomaan, missä niitä ongelmia tilastollisesti katsoen esiintyy. Mainitsemassani toisessa uutisessa nimittäin eriteltiin ulkomaalaistaustaisten työllistymistilannetta kansalaisuuden tai alkuperämaan perusteella, ja jonkin verran paljastui ihan kiinnostavaa tietoa. Kenialaisilla työllisyystilanne on samaa luokkaa kuin kantaväestöllä. Yrittäjiä on suhteellisesti eniten turkkilaisissa (30,9% verrattuna kantaväestön reiluun 10 prosenttiin). Irakilaistaustaisissakin yrittäjiä on enemmän (18,2%). Joillakin ryhmillä työllisyys on ollut jopa kantaväestöä parempaa mm. nigerialaiset, hollantilaiset.

Irakilaisista työttömänä on edelleen aika iso osa, mutta tilastojen valossa se selittyy osin sillä, että iso osa porukasta on sivussa työelämänstä nuoren ikänsä tai opintojen takia. Sen sijaan somalialaistaustaisissa työttömiä oli 68,6% koko porukasta, mikä on iso luku. Mutta kokonaisuutena katsoen maahanmuuttajat nostivat etuuksia vain hieman väestöosuuttaan enemmän.

Minusta on ihan oikein ja pyrkimyksen pitääkin olla siihen suuntaan, että katsotaan missä on todellisia ongelmia, mistä ne mahdollisesti johtuvat ja mitä niille voi tehdä. Ei paljon auta sellainen asenne, että maristaan ja pelätään lähtökohtaisesti sitä, että joku jossain ehkä nostaa jotain etuuksia. Ja tästä sitten päädytään joko siihen, että maahanmuuttajat on kamalan ihania tai että ovat kaiken pahan alku ja juuri, eli rajat kiinni vaan äkkiä.

Ei ainakaan minusta ole mitenkään kamala asia, jos joku on työttömänä tai nostaa etuuksia. Tai en näe, että siitä olisi rakentavaa erityisesti syyllistää sen paremmin kantaväestöön kuuluvia kuin muitakaan. Tätä esiintyy yhtä lailla kantaväestössä, ja meillä on pätkätyöläisiä ja muutenkin ihmisiä, joille tasaiselle työuralle pääseminen on syystä tai toisesta tuskainen taival.


--- Lainaus ---Eikö maasta löydy enää lainkaan journalisteja puolustamaan ammattinsa mainetta? Vai onko todella kyseessä sopulilauma, joka sopuleista poiketen vaeltaakin sokkona ja järkeä vailla laumana satunnaisen suuntaan?
--- Lainaus päättyy ---

Kyllä kai perinteisen median asema ja rahoitusmallit ovat parhaillaan murroksessa ja koetuksella. Ammattiylpeys ja auktoriteetti taas tulee osittain kokemuksen kautta ja siitä, että pääsee harjoittamaan työtään mielekkäästi, oppimaan kollegoilta ja saa siitä vielä kohtuullista korvaustakin.

En ole niinkään huolissani siitä, että journalistit olisivat "sopuleita" tai heiltä puuttuisi harkintakykyä tai ammattitaidon edellytyksiä verrattuna aiempiin ikäpolviin. Aika paljon siinäkin ammattikunnassa on nuorta ja fiksua porukkaa. Monesti esiintyy sellaista, että ajan myötä tietyt toiminnan taustalla olevat mallit ja realiteetit ovat muuttuneet – tai maailma on muuttunut – ja tästä projisoidaan erittelemättä tyytymättömyyttä ammatinharjoittajiin. Kaikkia ei voi miellyttää, ei edes Yle, ja journalistin saattaa olla aika vaikea tehdä tasaista ja hyvää jälkeä, jos jutuista maksetaan jotain aika pieneksi jääviä könttäsummia.

En ihan ymmärrä sitä, mihin mks:n kritiikki varsinaisesti tässä kohdistuu. Että ei kanneta vastuuta juttujen sisällöstä, vai että pitäisi vielä kantaa vastuu siitä, millainen mieli lukijoille tulee, kun kukin lukee niitä omilla edellytyksillään ja ärtyy milloin mistäkin.

Perinteisen journalismin etiikkaan kai kuuluu se, että faktat pitää selvittää ja tarkistaa ja virheen sattuessa oikaista. Sellaisia ongelmia esiintyy, että juttuihin tulee virheitä tai taustatyössä hutiloidaan ja tehdään virheellisiä päätelmiä. Varmaan eniten ihmisiä ärsyttää se, että tehdään liian sensaatiohakuisia juttuja ja uutisarvon korostaminen menee liian usein perusteellisen ja viileän taustatyön edelle.

Näkisin jotakin toivonkipinää siinä, että digitaalisen julkaisun myötä käy aina helpommaksi antaa jutuissa suoria linkkejä lähteisiin, ja täman toivoisin todella yleistyvän huomattavasti. Ylen uutisiakin lukiessa onneksi huomaa, että tähän on selvästi kiinnitetty ainakin jonkinlaista huomiota.

Siitä sen sijaan olen eri kannalla, että journalistien toiminta todella olisi niin harkitsematonta kuin usein väitetään. Luulisin että toimituksissa pyörii aika paljon kaikenlaisia villejäkin juttuideoita ja huhuja sun muuta, ja noin yleisesti ottaen journalistit ovat aika tottuneita siihen, että faktat pitää tarkistaa ja myös  osaavat sitä tehdä. Lisäksi kuvittelisin heille olevan arkipäivää miettiä myös sitä, mitä ylipäätään kannattaa julkaista siinä mielessä, että onko tiedosta enemmän haittaa kuin hyötyä.

En tarkoita, että tässä aina onnistuttaisiin tai edes riittävästi yritettäisiin, mutta tarkoitan, etteivät nämä nykypäivän journalisteille suinkaan ole mitään vieraita asioita. Median kuluttujana ja sivustaseuraajana voi joskus olla hyvä muistaa, miten paljon journalistien työstä jää meiltä näkymättömiin. Vaikka paljon puhutaan klikkijournalismista ja siinä on perää, kannattaa joskus ottaa vähän takapakkia ja miettiä sitä, miten kaukana toiminta loppujen lopulta kuitenkin on täysin vastuuttomasta hutiloinnista.
 
Juttuja tehdään valtavia määriä ja yleensä vähän turhan kovassa kiireessä. Voisin kuvitella, että nykyisin on ehkä vielä kovempi paine olla ajan hermolla ja saada juttuja nopeasti ulos, mikä saattaa joskus vaikuttaa siihen, miten syvälle aiheisiin päästään. Mutta ottaen huomioon homman realiteetit, asiavirheitä ja arviointikyvyn pettämisiä tapahtuu silti todella vähän. Jostain luin että esimerkiksi New York Timesin jutuissa esiintyy nyt kokonaisuutena katsoen vähemmän asiavirheitä kuin koskaan aiemmin ja ne myös korjataan entistä nopeammin.

Silti yhä enemmän esiintyy kaikenlaista puhetta valtamedioista ja niiden yksisilmäisyydestä ja valheellisuudesta. Virheet ja mokat aina yksilöidään ja niistä on helppo netissä elämöidä, mutta harvemmin yksilöidään sellaista, mikä meni oikein tai missä onnistuttiin. Tämän vinouman lisäksi yleisöllä on minusta aika iso taipimus uskoa varsin epämääräisin perustein sellaiseen, että jokaisella julkaisukanavalla olisi jokin kaiken kattava agenda, joka vääristää heidän uutisointiaan ja raportointiaan kautta linjan.

Yleen ei voi luottaa, koska X, Y ja Z. Hesarin toimittajat on kaikki vihervassareita ja Aamulehdellä on kokoomuslainen agenda. Mitä näitä nyt on. Se nyt on selvää, että vaikka kuinka pyrittäisiin puolueettomaan raportointiin, juttuja värittävät myös niiden tekijöiden taustat, aatemaailmat ja uskomukset. Mutta en ole yhtään vakuuttunut siitä, että lukija pääsee lähemmäksi totuutta tai saa mediasta enemmän irti sillä, että olettaa taustalle jonkin salaperäisen koko julkaisukanavaa koskevan agendan.

Topi:
Vielä lisäisin tähän sen, että asiaan saattaa vaikuttaa sekin, miten median antia kulutetaan nykyään eri tavalla, kun tarjontaa seurataan netistä.

Sen sijaan että selailisi vaikkapa jotakin lehden numeroa kokonaisuutena, huomio kiinnittyy yksittäisiin juttuihin ja niitä tarkastellaan ja vatvotaan erillisinä.

Jos joku Ylellä tekee jutun vaikka tietyn kyselytutkimuksen tuloksista, kuinka pitkälle meneviä päätelmiä siitä nyt loppujen lopulta on mielekästä tehdä koko organisaatiosta?

Jos vaikka mks:llä on valmiiksi halu kritisoida Yleä tai voivotella journalismin nykytilaa, hän voi vapaasti valikoida tarjolle tulevista linkeistä ja uutisista sellaista sisältöä, joka tukee tätä pyrkimystä ja vahvistaa omaa ennakkokäsitystä.

Nyt jos katsoo Ylen verkkosivujen uutisantia kokonaisuutena, huomaa että siellä on minunkin mielestäni ärsyttäviä klikkauksia kalastelevia otsikoita. Hemmetisti sellaista, että on jokin otsikko ja tarkentava alaotsikko. Ytimekkään ja lyhyen otsikoinnin sijaan otsikot ovat selittäviä ja rönsyileviä, ja ideana tuntuu olevan, että jo otsikon pitäisi antaa lukijalle selkeä motivaatio jutun lukemiseen tarjoamalla joku pieni palanen siitä, mitä joku on sanonut tai mitä yllättävää on tapahtunut tai ilmennyt.

Ikään kuin oletettaisiin että suurin osa lukijoista kuitenkin vain silmäilee otsikoita ja jo niistä pitäisi välittyä olennainen sisältö. Tällainen toimituksellinen linja toisaalta vähän halveeraa itse juttujen sisältöä kun epäsuorasti tulee sellainen tunne, että niiden kokonaan ja ajatuksella lukeminen olisi jotenkin turhaa tai triviaalia.

Toivoisin että juttu olisi juttu ja otsikko vain otsikko. Sen lisäksi jäin erityisesti kaipaamaan sitä, että juttuja olisi selkeämmin rymitelty aihealueittain eikä niitä tuotaisi visuaalisesti esille yksittäisinä. Esimerkiksi voisi olla aihealueena maahanmuuttokriisi ja siitä selkeästi nähtävillä jutut tuoreimmasta vanhimpaan. Tai vastaavasti vaikkapa Volkswagenin kriisi ja siitä omat juttunsa.

Jos kerran tehdään juttuja aiheisiin eri näkökulmista, tätä olisi hyvä tuoda lukijoille selvemmin esiin. Siis niin että jos lukija kiinnostuu jostakin aiheesta ja haluaa syventyä, siihen tarjottaisiin sopivaa käyttöliittymää eikä lukija räpiköisi jutusta toiseen niin umpimähkäisen tuntuisesti. Nyt tämä on Ylellä toteutettu niin, että juttujen perässä on linkkejä muihin aiheeseen liittyviin uutisiin otsikon Lue myös alla. Onhan sekin jotain, mutta tätä voisi ehkä vielä selkeyttää ja nostaa enemmän framille.

Samalla huomasin, että otsikointi ei ole tasaisen huonoa, vaan jostain syystä huonointa nimenomaan etusivulla. Jos avaa esimerkiksi Ulkomaat- tai Talous-osion, näyttää otsikointi heti keskimäärin paljon perinteisemmältä.

Toisaalta tämä ihmeellinen otsikointityyli kyllä jossain määrin heijastelee sitä, että juttuja on hirmu usein tehty käytännössä jonkun yhden julki tulleen tiedon tai lausunnon perusteella. Jos katsoo vaikka sitä, miten Yle uutisoi Volkswagenin tilannetta, näkyy paljon erillisiä uutisia siitä, kun joku on sanonut jotakin. Maahantuoja kommentoi näin tai uusi toimitusjohtaja on sanonut sitä ja tätä. Lähteenä usein joku uutistoimisto, ja juttu on ikään kuin rakenneltu aika heppoisesti jonkun yhden olennaisen sisällön varaan.

Jos vaivautuu lukemaan kaikki Ylen Volkswagenia käsittelevät artikkelit, toki sieltä saa ihan kohtuullisen yleiskuvan tilanteesta. Mutta hienoa olisi, jos aiheesta tarjottaisiin luettavaksi sellaista artikkelia, johon on ytimekkäästi tiivistetty se, mitä on tapahtunut ja mitä tähän mennessä tiedetään. Isoin puute näin äkkiseltään arvioiden on siis omasta mielestäni kenties se, että esille ei panna aihekokonaisuuksiin liittyviä toimituksellisesti harkittuja juttukokonaisuuksia vaan vain yksittäisiä juttuja, jolloin kokonaiskuvan hahmottaminen ja esiin kaivaminen jää kokonaan lukijan oman viitseliäisyyden ja vaivannäön varaan.

MrKAT:

--- Lainaus käyttäjältä: Topi - Ti 06.10.2015, 17:45:02 ---
--- Lainaus käyttäjältä: mks - Ti 06.10.2015, 09:10:41 ---Kotimaa klo 8:03
"Influenssarokote on täysin turha" – Mursimme viisi sitkeintä myyttiä

--- Lainaus päättyy ---

Otsikoinnin tyylissä voi olla jonkin verran klikkijournalismin vaikutusta, mutta en pidä sitä tai itse juttua ollenkaan niin huonona kuin kommenttisi antoi ymmärtää. Ensinnäkin väite "Influenssarokote on täysin turha" on otsikossa lainausmerkeissä, ja on kai ajateltu, että se on riittävän selvästi tällainen kansan uskomus tai myytti, joiden kautta asiantuntijoita lähdettiin jutussa haastattelemaan.

--- Lainaus päättyy ---

Mutta vaikka se noudattaisi nimellisesti journalistien tapoja, se ei toimi oikein johon se on tarkoitettu.

Muutama vuosi sitten näin tieteellisen tutkimuksen, että tuo perinteinen myytinmurto-tapa:
 "Myytti 1"
   Tosiasiassa ...
"Myytti 2"
   Tosiasiassa ...

..ei toimi. Ihmisille jäi (kyseltiin muutaman pv:n tai viikon kuluttua uudelleen) mieleen otsikot. Ja ne myytit siis vahvistui ! (Myyntipuolellahan jne korostetaan ensivaikutelman merkitystä, eipä vaan vieläkään oteta opiksi..).

Tuo pääotsikointi on vielä pahempi. YLE munasi.

Renttu:

--- Lainaus käyttäjältä: Topi - Ti 06.10.2015, 18:49:16 --- Isoin puute näin äkkiseltään arvioiden on siis omasta mielestäni kenties se, että esille ei panna aihekokonaisuuksiin liittyviä toimituksellisesti harkittuja juttukokonaisuuksia vaan vain yksittäisiä juttuja, jolloin kokonaiskuvan hahmottaminen ja esiin kaivaminen jää kokonaan lukijan oman viitseliäisyyden ja vaivannäön varaan.

--- Lainaus päättyy ---
Näin on mediassa yleisemminkin, ja joidenkin ilmiöiden kohdalla toimintatapa on erittäin harkittuakin. Kansainvälinen mediakin on erittäin keskittynyttä. Seurauksena, että yhtä alkulähdettä (Vaikkapa The New York Times) siteeraavat sadat tai tuhannet muut uutisalustat, ympäri maailman, tai virittävät oman artikkelinsa käytännössä alkulähteen pohjalta.

Laajassa ja laadukkaassa artikkelissa ei myöskään riitä, että toimittaja on paneutunut aiheeseensa - silloin myös lukijan täytyy paneutua artikkeliin. Nykyisessä informaatiotulvassa täytyy myös osata poimia oleellinen informaatio epäoleellisesta samalla, kun vielä yhdistelee eri tahoilta hankkimiaan tietoja.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu