Kirjoittaja Aihe: Musiikkinurkka  (Luettu 30844 kertaa)

Laika

  • Vieras
Musiikkinurkka
« : Ti 10.11.2015, 00:43:46 »
Otsikon aihe kuulunee hyväntahtoisen pölinän piiriin?

Etsiskelin toissapäivänä jotain uutta kuunneltavaa ja osuin uudenlaiseen Youtuben nurkkaukseen:

Savages - You're My Chocolate

Kappale on hyvin smooth, jos sellaisesta sattuu pitämään. Minuun jostain syystä nykyään tehoaa tunnelmoiva musiikki, ja aivan ilmeisesti se toimii kotona taustalla, varsinkaan kun yökerhot ja pubit eivät oikeastaan soita juurikaan mitään vastaavaa. Nykymusiikki näyttää lainaavan jokaisesta tyylisuunnasta, mikä vain korostaa musiikin luonnetta loputtoman muuntelun jatkumona. Erikoisen kiinnostavia ovat C.W. Stonekingin kaltaiset elinvoimaiset artistit (viitatakseni vielä MrKatin viestiin), jotka levyttävät 2010-luvulla, mutta kuulostavat 1920-luvun musiikilta. Tietoisuus juurista ja leikittely vanhan ja uuden välillä tietää näinollen hyviä hetkiä erilaista musiikkia etsivälle tulevaisuudessakin.

Tuco

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 25
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #1 : Ti 10.11.2015, 08:12:48 »
Kappale on hyvin smooth, jos sellaisesta sattuu pitämään. Minuun jostain syystä nykyään tehoaa tunnelmoiva musiikki, ja aivan ilmeisesti se toimii kotona taustalla, varsinkaan kun yökerhot ja pubit eivät oikeastaan soita juurikaan mitään vastaavaa.

Kun olen tunnelmoinnin tarpeessa, kuuntelen slaavilaista musiikkia.

Suosikkini on Venäjän Värttinä, Pelageya:

https://www.youtube.com/watch?v=8a10dg46x4w

Kansanmusiikin lisäksi Pelageyalta luontuu myös länsimainen pop-musiikki:

https://www.youtube.com/watch?v=D4qRoncLzRg

Hello darkness, my old friend

Laika

  • Vieras
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #2 : Su 29.11.2015, 02:44:28 »
Laitan muutamia poimintoja, kun ketjussa on niin vähän lihaa luiden ympärillä. Luonnollisesti ne heijastelevat tämänhetkistä makuani ja seks... musiikillista suuntautumistani:

Polica - Berlin
(Hienot bassot)

Bonobo - KEXP live

Teknompaa:

Ellen Allien - Take Me Out


MrKAT

  • Vieras
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #3 : Ma 30.11.2015, 01:00:03 »
Pitkästä aikaa kun kuuntelee lempikappaletta niin voi hämmästyä joko siitä
   a) kuinka yksinkertainen se olikin tai
   b) kuinka monimutkainen tai monikerroksellinen se onkaan.

Edellistä edustaa minulle 2000-l alun hitti:
Faithless - W Come 1 (4:01)
(Minulle koukuttavin osa alkaa kohdasta 1:18-, (näennäisen?*) simppeli säröinen syntikkateema)

Jälkimmäistä taas esim. ekat 5 minuuttia tästä:
One Hour Mix of Indian Trance music - Volume 1 (1:02:52)
(Modernin trancemusiikin lailla tässä on monikerroksellisuutta ja paljon kaiku-,reverd-, 3D- ties mitä efektejä syventämässä ääniä avaruudellisiin sfääreihin)

*)näennäisen simppeli teema mutta jonka viheltäminen ei onnistunut ihan heti tai ei tahtonut jäädä mieleen oikein, koska tavallaan rikottu rytmi. Toiseksi monet simppelitkin soundit hiotaan studiossa viimeisen päälle eli kova työ voi olla takana vaikka lopputulos kuulostaa silotun simppeliltä.

Hippi

  • Jäsen
  • **
  • Viestejä: 59
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #4 : La 02.01.2016, 20:29:10 »
En ole suuremmin Tuure Kilpeläisen laulelmista piitannut, sillä ne eivät vaan ole olleet minun makuuni. Mutta tänä aamuna löytyi biisi, joka sai ihoni tipunlihalle. Varmaan osaksi kuuntelutilanne osaltaan vaikutti biisin tehoon, sillä odottelin tyynessä pakkassäässä ja lempeässä lumisateessa bussia. Liikennettä ei juurikaan niin varhain ollut, joten korvanapeista kuultuna ehkä hiukan liian kovalla äänellä, biisi meni niin sanotusti luihin ja ytimiin.

Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani - Hymyilevä Apollo

Erityisesti biisin sanat koskettivat ja nostivat jopa kyynelet silmiini. Nyt myöhemmin, samalla kun kuuntelin laulua uudelleen, etsin sanoja vielä lukeakseni ne ilman musiikkia, olikin yllätys melkoinen. Jälleen löytyi aukko sivistyksestäni, mikä ei ole suinkaan harvinaista, sillä tekstin tekijäksi paljastui itse Eino Leino.

Minusta tuo oli todella vaikuttava esitys ilman yliesittämistä. Yliesittämisellä viittaan tietysti Loirin Leino-tulkintoihin, jotka eivät kyllä minua kosketa lainkaan. Mutta niistä taitaa muut olla hyvinkin eri mieltä.


Laika

  • Vieras
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #5 : Su 03.01.2016, 04:24:01 »
Blendasi reggeetä iskelmään Kilpeläisen Tuure. Ugh. En pysty kuuntelemaan iskelmää, lasketaan se viakseni.

Kuuntelin taas Policaa. Se lausutaan kuulemma 'polisa'. Hyvin syntistä poppia, jollaisesta tietty tykkään. Täytyy päästä soittamaan tuo biisi joskus vähän isommissa bileissä.

Hippi

  • Jäsen
  • **
  • Viestejä: 59
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #6 : Su 03.01.2016, 18:42:50 »
En pysty kuuntelemaan iskelmää, lasketaan se viakseni.

Jaa-a, mitenhän iskelmä nykyisellään määritellään? Joskus lapsuusvuosinani kaikki kevyt musiikki, joka ei ollut rokkia tai jatsia, oli iskelmää. Näin luulisin. Nykyisin musiikki on jaettu niin hienojakoisiin genreihin, että olen kauan sitten lakannut tunnistamasta, mihin kulloinenkin biisi kuuluu. Toisaalta rokiksi sanotaan jotain sellaista, jota itse en rokiksi tunnista esim. Maija Vilkkumaan tuotanto  :o

Jos nyt pitkästä iästä on jotain iloa, niin ainakin se, että on voinut seurata ja nauttia musiikin kehittymisestä ja monipuolistumisesta. Noista olen sitten voinut napata, kuin rusinat pullasta, parhaat palat itselleni. Oikeastaan on aika vähän musiikinlajeja, joita ”en pysty kuuntelemaan”. Klassisen samoin kuin jazzin puolelta voisin mainita ns. kokeilevan nykymusiikin, joka kuulostaa lähinnä riitasointuiselta meteliltä, jonka kuunteleminen saa aikaan samanlaisen reaktion kuin joutuminen keskelle Stokkan hulluja päiviä.

Sain jopa kuunneltua tuon linkkaamasi biisin. Tuli mieleen ysäritekno, johon sain aikanaan perehtyä varhaisteinieni suosiollisella avustuksella. Heh, hauska lukivirhe tuli tuossa kun luin viestistäsi syntisen synteettiseksi popiksi. Konemusiikkiakaan ei omasta levyhyllystäni löydy, muuten kuin jokunen lapsilta perinnöksi jäänyt. Pitääpä joskus kuunnella, josko kuulija olisi kypsynyt niitä kuuntelemaan.

Muuten levyhyllyni on melkoinen sillisalaatti, josta löytyy kuunneltavaa mihin mielialaan tahansa. Olen ehdottomasti mielialakuuntelija.

Laika

  • Vieras
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #7 : Ma 04.01.2016, 06:54:42 »
Sain jopa kuunneltua tuon linkkaamasi biisin. Tuli mieleen ysäritekno, johon sain aikanaan perehtyä varhaisteinieni suosiollisella avustuksella. Heh, hauska lukivirhe tuli tuossa kun luin viestistäsi syntisen synteettiseksi popiksi. Konemusiikkiakaan ei omasta levyhyllystäni löydy, muuten kuin jokunen lapsilta perinnöksi jäänyt. Pitääpä joskus kuunnella, josko kuulija olisi kypsynyt niitä kuuntelemaan.

Tuossa linkitetyssä kappaleessa kieltämättä soi teknon äänimaisema, mutta Polican tapauksessa se johtuu yhtä paljon ryhmän hiotusta soittotekniikasta kuin miksauksesta. Musiikillisesti Polica on tyylillisesti lähempänä syntikkapoppia, tosiaan vain sillä poikkeavuudella, että yhtye soittaa poikkeuksellisen hyvää musiikkia. Kuvaavampi yhtyeen tyylille on esimerkiksi Chain My Name, vaikka senkin tempo on melko nopeasta päästä. Rumpaleita on kaksi! Ja basisti on suosikkini. Pakko saada jostain Polican teepaita, olen niin fani. Laulajaan olenkin sitten rakastunut. Näkeehän sen jo ulkonäöstä, että hän on älykäs, kaunis ja hyvä olento. Pakko... saada... kylkiluu... herkullinen...

Tuossa solisti, Channy:

« Viimeksi muokattu: Ma 04.01.2016, 07:24:08 kirjoittanut Laika »

Laika

  • Vieras
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #8 : To 18.02.2016, 21:47:20 »
Mainitulta Policalta tuli uusi levy, United Crusher. Studiosessiosta otettu uusi kappale:

Polica - Wedding

Laika

  • Vieras
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #9 : Ti 08.03.2016, 04:43:11 »
Cocorosie - Werewolf

Tosi... tyttömäistä?

Laika

  • Vieras
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #10 : Ke 16.03.2016, 06:13:20 »
En pidä levytysten autotunesta, mistä huolimatta olen hulluna bändiin (ja Channy on ihana):

Polica - Fist, Teeth, Money

Kappaleessa kuuluu tietty kinky sävy, joka minua musiikissa niin usein viehättää. Sanat:

Fist on the floor pay me honey
Teeth on the rope give me something
Look me money
Fist on the floor pay me honey
Teeth on the rope give me something
Look me money

Wind, you roll me like a viper
Time, you lead me to the fire
Wind, you roll me like a viper
Time, you lead me to the fire

Teeth on the rope pay me honey
Fist on the floor give me something
Look me money

Wind you roll me like a viper
Time you lead me to the fire
Time you lead me to the fire
Time you lead me to the fire
Wind you roll me like a viper
Wind you roll me like a viper

Laika

  • Vieras
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #11 : To 19.05.2016, 19:31:53 »
Uutta Daughter'ia, studioesiintyminen. Rumpalikin soittaa niin hellästi, että tarvitsee työssä pehmustettuja kapuloita. Rakastan sitä!

Daughter - Doing The Right Thing

Laika

  • Vieras
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #12 : Su 04.09.2016, 04:46:20 »
Uutta Daughter'ia, studioesiintyminen. Rumpalikin soittaa niin hellästi, että tarvitsee työssä pehmustettuja kapuloita. Rakastan sitä!

Daughter - Doing The Right Thing

Kerroinhan jo rakastuneeni yhtyeen kosketinsoittaja-kitaristiin? Jaa miksikö? Seuraavaa kappaletta olen kohta kuunnellut vuoden päivät. Mestariteos, eittämättä yhtyeen paras, ja paras jonka olen aikoihin löytänyt:

New Ways

Suosittelen kuuntelemaan etenkin loppuosan kitarakiertoa. Se luo ympärilleen jotain ihmeellistä. Fetissisarjassani ihania naissolisteja kilpailee myös Halos. Yhtye on kuvaillut kappaleitaan juhlien jälkeisen aamuyön melankolisten ajatusten inspiroimiksi. Muistaakseni haastattelussa he kertoivat tutustuneensa rahoitusalan puolella toimiessaan (!). Tuhlaan todella pahasti parhaita löydöksiäni, joten saatte olla kiitollisia. Kahdesta mainitusta Daughter tosin on ainakin miljoonayleisön saavuttanut bändi. Soittolistojen roskan seassa tietenkään kumpikaan orkesteri ei kellu. Sitä on pidettävä ihmiskunnan tragediana, sen piilotettuna kauneutena. Näitä kuunnellessani huomaan nauttivani, kun kuuntelen musiikkia ajatuksella. En saa niistä kyllikseni.

Halos - Earth Not Above
« Viimeksi muokattu: Su 04.09.2016, 04:58:40 kirjoittanut Laika »

MrKAT

  • Vieras
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #13 : To 08.09.2016, 20:17:20 »
Toisella foorumilla jo vihjaisinkin että Daughter - New Ways:n ekat 1½ minuuttia tuo mieleeni (suosikkini) Björkin.
Ei paha.  Trance-puolella tuota tiettyä atmosfääriä luovaa äänimaisemaa kait sanottaisiin ambientiksi.


Laika

  • Vieras
Vs: Musiikkinurkka
« Vastaus #14 : Ti 13.09.2016, 05:23:09 »
Worst I bring
I have a dirty mind
Oh, I need, I need new ways
To waste my time
I need new ways
Worst I bring
I live alone, alone, alone
Worst I face
Keep me inside, I need new ways
To waste my time
I need, I need new ways
I’m trying to get out
Find a subtle way out
Not just cross myself out
Not just disappear
I’ve been trying to stay out
But there’s something in you
I can’t be without
I just need it here


Vasta huomasin, miten sanat antavat kuvan länsimaisesta sielusta. Sen kokija yrittää koota merkityksen maailmalleen, mistä kaipuu saa alkunsa. Mutta se on kirous, katseet ja toiveet on kiinnitetty poissaolevaan, ei maailmaan. Siinäpä tragedia. Länsimaisen ihmisen tragedia on runollinen. Ehkä olisi sopivaa puhua länsimaisesta tragediasta.