Kirjoittaja Aihe: Humanismin ja etiikan modernisointi: Informationistinen ja experientalistinen e.  (Luettu 22648 kertaa)

valtteri

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 32
Eikö nykyään kaikki ymmärrä ihminen/eläin -erottelun suku/laji -erotteluna? Siis se ymmärretään samalla lailla kuin eläin/hevonen, eläin/koira -erottelu. Aivan normaalia ilmiöiden lajittelua, yleistämistä ja spesifiointia? Eli ihminen on biologisessa lajittelussa eläin ja ja tiettynä eläinlajina ihminen. Eikö ihmistä saa nimetä lajina ihmiseksi ja keskittyä ihmislajin spesifeihin ominaisuuksiin? Samoin kuin joku biologi spesifioi vaikka talitiaiset ja tarkastelee talitiaisille ominaisia piirteitä. Eikö talitiaisia saa spesifioida erilleen eläimistä?

Kuka kokee eläin/ihminen erottelun esim. eläin/kasvi kaltaisena erotteluna? Eli eri sukuina. Vaikka ihminen on lajina hyvin erilainen muista lajeista, ei se tee ihmisestä biologisesti eri sukua. Ihminen on niin erilainen muista lajeista, että jotkut voivat yrittää asettaa ihmistä jopa omaan sukuun. Tai että biologinen luokitteluperuste ei ole enää riittävä spesifioimaan ihmistä kokonaisuudessaan. Eli voiko esim. historiallisuutta enää tarkastella biologisen lajittelun ja siis lajiominaisuuden vinkkelistä? Onko ihmisellä sellaisia ominaisuuksia, joita ei ole mielekästä tarkastella biologisen diskurssin ja sen erottelujen pohjalta? Historiallisuus jne olisi jotain muuta kuin keskustelua ekosysteemeistä, vaistoista, evoluutiosta jne.

Se, että ihmisen kohdalla ei puhuttaisi ekosysteemeistä tai vaistoista, koetaan sitten siten, että ihminen dikotomisoidaan erilleen muusta luonnosta. Toisaalta jos ihmisen kohdalla puhutaan ekosysteemeistä niin koetaan, että ihminen palautetaan muiden eliöiden joukkoon luontoon ja ihminen alkaa elämään "sopusoinnusssa" muun luonnon kanssa. Itse asiassa tällöin ihminen voisi täysin "luonnnollisesti" ryhtyä valtaamaan muiden lajien reviirejä. Ihmnen voisi alkaa näkemään tekniikan luonnollisena evoluutiona, joka jyrää "vaistomaisesti" alleen muun luonnon.       

Itse asiassa eliölajit ovat täysin välinpitämättömiä suhteessa toisiinsa. Paitsi tietysti niistä lajeista ovat kovasti kiinnostuneita, jotka toimivat ravinnon ominaisuudessa. Ihminen biologisena eläinlajina olisi myös täysin välinpitämätön suhteessa muihin lajeihin. Paitsi niihin, jotka olisivat tämän vaistomaista luonnollista ravintoa.       
« Viimeksi muokattu: Ma 24.10.2016, 15:40:25 kirjoittanut valtteri »

Laika

  • Jäsen
  • ***
  • Viestejä: 188
Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta aiheutti ihmisen biologisen alkuperän tuominen keskusteluihin 70-luvulla rajuja kiistoja, joista Ullica Segerstrålekin kävi pari vuotta sitten luennoimassa Helsingin yliopistolla:

https://www.youtube.com/watch?v=aRH8L7pQQX0

Segerstråle kirjoitti aiheesta myös kirjan, Defenders of Truth:

https://www.amazon.com/Defenders-Truth-Battle-Science-Sociobiology/dp/0198505051

Nature/nuture -kiista vaikutti yhteiskuntatieteisiin vuosikymmeniä. Oikeastaan vasta tällä vuosituhannella kuilua on ryhdytty kasvattamaan umpeen, vaikka väittäisin, ettei kiistan tieteenfilosofista merkitystä olla vielä sisäistetty esimerkiksi sosiologien keskuudessa. Mutta ennen muuta minä puhun kulttuurisesta arkikokemuksesta, jossa eläin/ihminen -dikotomia on vahvassa roolissa. Lajien väliset sosiaaliset suhteet kuuluvat ihmisen kannalta kartoittamattomaan maastoon, koska suhteemme eläimeen on kulttuurisesti totaalisen ristiriitainen. Toisekseen myös suhteemme ihmisen eläimellisyyteen on ristiriitainen ja älyllisesti horjuvalla pohjalla, vaikuttavimpana esimerkkinä siitä koko kristillisen maailman jumaluusopillinen historia ja sen metafysiikkaa koskeneet kamppailut, jotka ikäänkuin tyydyttiin viime vuosisadalla pitkälti lakaisemaan maton alle ilman sen kummempaa filosofista selvyyttä menneisyydestämme. Joku kaltaiseni ilkeämielinen voisi kysyä, miten muuten kirkko olisi selvinnyt kriisistään, paitsi lakaisemalla asian maton alle.

Kuten kirjoitin antropologisen etiikan ketjussani, darwinismin projekti jäi keskeneräiseksi, sitä ei koskaan ole viety loppuun. Sen biologinen puoli kyllä on ymmärretty lännessä, mutta sen kulttuurista, etologista ja eettistä merkitystä ei, saati että nuo merkitykset olisivat missään mielessä läpäisseet yhteiskuntiamme. Ihmiset ovat vulgaaridarwinisteja parhaimmillaankin, sikäli kuin kysymyksellä on heidän ihmiskuvansa (tai eläinkuvansa) kannalta suurtakaan väliä. Kuitenkaan ei ole tarpeellisessa määrin ymmärretty ihmistä ymmärtämättä sen historiaa, ja siksi joudutaan kysymään myös, millainen eläin se on, mikä on sen ontologia eläimenä. Siihen keskusteluun muun muassa evoluutiopsykologit ottavat osaa vasta näinä aikoina. Itse asiassa tieteenalan nimi vaihdettiin, koska aiemmin sosiobiologia oli saanut niin paljon poliittista lokaa päälleen. Minusta se on sinällään kiinnostava ja tutkimisen arvoinen seikka. Esimerkkinä mainittakoon, että sosiaalidarwimismi terminä yleistyi yhteiskunnallisessa tutkimuksessa vasta maailmansotien jälkeen (1).

(1) http://www.geoffrey-hodgson.info/user/image/socialdarwinism.pdf
« Viimeksi muokattu: Ti 25.10.2016, 06:48:57 kirjoittanut Laika »
'Achieving human status has never been easy.' -Erica Fudge

MrKAT

  • Vieras
Tartun otsikkoni kohtaan etiikan modernisointi vähän toisesta näkökulmasta.

Jo yksinkertainen optimointi
  "Mikä valintasi tuottaa vähiten CO2 ja CH4 ja siis lämmittää vähiten ilmakehää tuleville sukupolville?"
osaa olla monimutkainen, pahimmoilleen pirullinen, puhumattakaan useammasta etiikan optimoinnista.

Optimointeja
 1-Ilmastonlämpenemisen pysäytys
 2-Eettinen kohtelu sekä a) eläinten että b) (syrjittyjen) ihmisten
 3-Työllisyyden optimointi
 4-Kotikylän työllisyys vs kehitymaiden työllisyys -valinta (lähiruoka vai..)
 5-Nautinnon maksimoinnan ja/vs kärsimyksen minimoinnin optimointi
 6-Kotiväen rahan riittäminen.
 7-terveys ja pitkä ikä.
 jne

4 ja 1 voivat olla ristiriidassa. Lähiruoka voi olla ilmastolle paljon haitallisempaa Suomessa kuin kaukomailla tuotettu.
2a ja 2b voivat olla ristiriidassa. 6 ja 7* on köyhällä usein ristiriidasa muiden kanssa jne.

Tarvitaan supertietokone, siis nykyään älykännykkä ja siihen eettinen optimointialgoritmi. Tavis-ihminen ei sitä kaupan hyllyn edessä pysty laskemaan. Oras Tynkkysellekin on ollut yhtä tuskaa, vienyt kauan pähkäillä kaupassa.
"Kulutuskapula" kertoo mikä on parasta kullekin, jokaisen omalla itsevirittämällään yksilöpainotetulla individualistisella etiikalla. Ristiriita sinänsä. Etiikan piti olla universaali tai suurelle joukolle? Ehkä se on myytti?

*) 1:n painotus johtaa että algoritmi käskee ostamaan lyhyen eliniän tuotteita tai pahimmoilleen: Hyppää järveen ja pysy siellä niin maailma pelastuu... Tarvitaan esim. Asimovin robottisääntöjä. Ihmistä ei saa vahingoittaa.

Laika

  • Jäsen
  • ***
  • Viestejä: 188
"Kulutuskapula" kertoo mikä on parasta kullekin, jokaisen omalla itsevirittämällään yksilöpainotetulla individualistisella etiikalla. Ristiriita sinänsä. Etiikan piti olla universaali tai suurelle joukolle? Ehkä se on myytti?

Etiikka praksikseksi muutettuna järjestelmänä on myytti (siksi John Rawlsin kaltaiset suuren eettisen teorian kehittäjät näyttävät minusta paljolti tarinaniskijöiltä). Parhaimmillaan etiikasta keskusteltaessa ihmiset saa kiehumaan raivosta, en löisi vetoa sitä ylevämmän päämäärän tavoittamisesta analysoimalla ihmisten valintojen etiikkaa ja noiden valintojen vaihtoehtoja.

Yleisempää on, että he vain kiinnittävät huomionsa toisaalle. Tosiasiallisesti ihminen on kehittynyt ratkaisemaan ensisijaisesti kulloinkin käsilläolevia ongelmiaan. Kiinnostavaa kyllä se usein myös rakastaa tarinoitaan, jopa tarpeeksi uskoakseen niihin vilpittömästi.
'Achieving human status has never been easy.' -Erica Fudge