Vuorovaikutus > Politiikka

Vapaavuori tykittää täysillä

(1/2) > >>

Laika:
En voi olla kuin hyvilläni, sillä vihdoin joku tuulettaa julkisen keskustelun ummehtuneisuutta:

– On ihmisluonnon vastaista odottaa, että tuore pääministerikandidaatti epäilisi omia kykyjään ja omaehtoisesti kieltäytyisi ehkä vain kerran elämässään eteentulevasta mahdollisuudesta. Harva hallitustaan hajottaa, vielä harvempi ennen sen syntymistä. ...


Maassa on eletty pitkään iloisen huolettomasti. Ei ole yhtä suurta mokaa, mutta paljon pieniä virheitä miltei jatkuvalla syötöllä. Nyt maa on taloudellisesti jumissa. Työmarkkinat ja sen etujärjestöt jököttävät pysähtyneisyyden tilassa. Taloudessa eletään kroonisessa ylikulutustilassa. Maa on moniongelmainen ja mikä pahinta talouden romahtaessa myös demokratian uskottavuus ja toimintakyky romahtaa.
 Politiikkakin on Vapaavuoren mielestä kehittynyt arveluttavaan suuntaan. Puolueensa asialinjan poliitikoihin luettu Vapaavuori valittaa henkilöitymistä, pinnallistumista ja viihteellistymistä.

– Tämän seurauksena eduskuntaan valitaan monia sellaisia, jotka eivät sinne kuulu, ja monet niistäkin, jotka kuuluvat kekkaloivat viihdeohjelmissa, tikkakisoissa ja yökerhojen avajaiskutsuissa.


Vapaavuori ei nimeä yhtään poliitikkoa, joka olisi uuden ja arveluttavan tikkakisapolitikoinnin edustaja, mutta vastauksen voi politiikkaa seuraava lukija löytää rivien välistä.

– Johtaviinkin posteihin pääsee aika ajoin kipuamaan myös patologisia narsisteja, joille politiikan sisällöllä ei koskaan ole muuta kuin välinearvoa heidän omalle julkisuuskuvalleen, Vapaavuori rusikoi.


Timo Soinin johtamien perussuomalaisten vaikutuksesta hänellä ei ole korkeaa käsitystä.

– Perussuomalaisilla on Suomessa ollut omaa painoarvoaankin suurempi vastuullisen politiikanteon moraalia rapauttava vaikutus.

http://yle.fi/uutiset/stubbille_havinnyt_vapaavuori_tykittaa_johtaviinkin_posteihin_paasee_kipuamaan_myos_patologisia_narsisteja/8747695


Joistain Vapaavuoren arvioista olen hiukan agnostinen, joka tapauksessa etenkin Vapaavuoren viittaus narsisteihin on kiehtova ja hän on luultavasti oikeassa Turun telakan suhteen. Vapaavuoren henkilöstä olen saanut vaikutelman, että hän kuuluisi helposti kokoomuksen älykkäämpään siipeen. Ehkä näen asian vääristyneesti, kun en tunne Vapaavuoren poliittista historiaa sen kummemmin. Onko muilla vastaavaa tai vastakkaista kokemusta?

wade:
Minustakin hyvä, että ihmiset uskaltavat antaa kriittisiä arvioita politiikan sisältä.

Toki, tilanne on hankala, koska poliittinen järjestelmä on yhä omalla tavallaan oma suljettu maailmansa: missä määrin kyse on omaan kompasteluunsa pettyneen miehen valituksesta, missä mielessä hyvä kriittinen kuvaus poliittisen järjestelmän ongelmakohdista, sitä on hankala arvioida ulkoapäin.

Kyse on isolti siitä, arvostaako kriitikkoa poliitikkona vai ei (luottaako vai ei). Kun Tony Halme uhkasi aikanaan pistää edustajat ruotuun salissa (ja heittää heitä ulos salista), en kokenut sitä erityisen hyväksi tavaksi tuulettaa ummehtunutta poliittista puhetta. Enkä myöskään kun sahuri Hakkarainen otti junan Helsinkiin ja alkoi puhua suoraan ja rehellisesti.

Kansanomaisessa katsannossa mikä tahansa paskapuhe ja uhittelu on tervetullut poliittisesti epäkorrektia puhetta. Minusta taas (kuten olen poliittista korrektiutta puolustanut: termin positiivisestä määrittelystä käsin) poliittisen korrektiuden idea on kunnioitus poliittisen puheen ennalta-arvaamattomuutta kohtaan: "mikä tahansa" ei kuulu sanottavan piiriin, vain "koska sananvapaus". Tämä ei kuitenkaan tarkoita että kannattaisin poliittista korrektiutta sen hymistelevässä mielessä, tai mekanismina säilyttää vakiintuneita valtarakenteita (perinteisten puolueiden vallan tasapainoa).

Kaipaan poliittista epäkorrektiutta, joka on samalla vastuullista. älyllisesti rehellistä ja jossa on käytetty kypsää poliittista arvostelukykyä. Kun taas en arvosta asioiden laukomista sitä mukaan kuin sylki sen suuhun tuo.

Noh, tarkoitukseni ei ole alkaa paasaamaan poliittisesta korrektiudesta. Ja toisekseen, edell. kappaleessa erittelemäni "valistunut" ja "vastuuton" epäkorrektius ovat melko hankalasti määriteltävissä objektiivisesti. Mutta Vapaavuoren ulostulo nosti tällaisia ajatuksia itsessäni.

--

Pohdin myös sitä, kuinka Vapaavuori nostaa esiin kritiikissään sekä patologiset narsistit että poliittisen järjestelmän. Molemmat. Kumpi on mätä ja missä suhteessa: järjestelmä, vai järjestelmässä toimiva yksilö?

Olen itse ajatellut, että kun yhteiskunnassa individualismi on niin keskeinen eetos, kuinka olisi ajateltavissa että politiikkaan yhteisiä asioita hoitamaan eivät nousisi juuri nämä yksilöt. Nämä, jotka markkinoivat itseään tuotteena; opiskelevat ja tekevät työtä vain sijoituksena itseensä; määrittelevät arvonsa toimijoina työ-toimijuuden kautta. Oletettavaa on, että myös yhteisien asioiden hoidossa nämä "yhteiset asiat" jäävät entistä enemmän oman CV:n varjoon. (Vaikka toki: maine ja kunnia on aina ollut keskeistä politiikassa).

Vapaavuori vetoaa hieman kliseisesti kansanomaisesti trendikkääseen narsismidiagnoosiin. En tiedä olisiko kannattanut. Veltto Virtanen diagnosoi vuosia sitten neljänneksen edustajakollegoistaan psykopaateiksi, todennäköisesti yhtä heppoisin perustein. Mutta yleisesti ajatellaan, että valtaa haalii tietynlainen ihmistyyppi; sellainen, jolle ei laajojen ihmismassojen näkökulmasta valtaa kannattaisi antaa. Kun taas ne oikeasti parhaat tyypit eivät ole valmiita kilpailemaan "narsistien", "psykopaattien" ja "A-tyypin persoonallisuuksien" kanssa.

wade:
Lisäyksenä liittyen Poliittisen järjestelmän ominaisuuksiin. Konsensus on se, että kansalaiset ympäri Euroopan ovat etääntyneet politiikasta: kyynistyneet politiikkaan ja poliitikkoihin, jättävät entistä enemmän äänestämättä, ovat muuttuneet liikkuvammiksi äänestäjiksi.

Poliittinen järjestelmä ja siinä toimivat ihmiset koetaan etäisemmiksi, ja poliittinen järjestelmä reagoi pinnallisella ja näennäisellä huolestumisella populaari elementin heikkenemisestä. Mutta samalla poliittinen järjestelmä reagoi etääntymällä kansasta edelleen, legitimoimalla itsensä hallinnoijina. Näin kehityssuuntana on paluu entistä elitistisempään poliittiseen järjestelmään, jos ei jopa poliittiseen luokkaan.

Jorma Moottori:

--- Lainaus käyttäjältä: wade - Pe 18.03.2016, 17:52:07 --- Näin kehityssuuntana on paluu entistä elitistisempään poliittiseen järjestelmään, jos ei jopa poliittiseen luokkaan.

--- Lainaus päättyy ---

Tämä on vaarana kun vajaa puolet tulevaisuudessa äänestää ja heidänkin äänistään suuri osa menee ehdokkaille joita ei valita. Muodostettavalla hallituksella on taas ehkä hiukan reilu puolet valituista edustajista takanaan. Siinä sitten kovin pienen kannatuksen omaava ryhmä päättää kaikkien asioista.

Pahaisella diktaattorillakin on usein parempi kannatus.

MrKAT:
Jan Vapaavuoresta jäi hyvä maku kun hän vastusti Ideaparkia ja halusi keskittyä pitkäaikaisasunnottomiin. Sävyjä joita olisi odottanut vasemmistolaisen eikä kokoomuslaisen suusta. Yllätti.

YLEn jossain radiohaastattelussa hän toi esille myös kristillisiä arvojaan ja se selittänee osaltaan tuota. Myös Seurakuntalaisen haastattelu-jutussa hän mainostaa puolueensa kristillisyyttä. (Huomatkaa, että haastateltavana on juuri hän eikä esim. Stubb).
 Jos hän nyt korvaisi Stubbiin niin meillä olisi sitten kolmen uskovaisen johtama SSS-hallitus?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu