Vuorovaikutus > Vapaa hahmotus

Teleologia ja (evoluutio-)biologian tieteenfilosofia

<< < (2/2)

Laika:

--- Lainaus käyttäjältä: wade - Ma 11.04.2016, 23:32:00 ---Ihmettelen mitä Laika tarkoitat, kun kirjoitat :

"[...]en voi olla tyytyväinen illuusioon ihmisestä 'merkityksiä luovana olentona', kun merkitykset abstraktioina katoavat heti nurkkiin kuin torakat, jos niitä yrittää abstraktisti ymmärtää erillään serkustaan Ontologisesta Objektista. En voi hyväksyä ihmistä jonain teleologisena (kas kun ei teologisena) subjektina."

Merkityksien luominen on illuusio, "teleologista subjektia" ei voi hyväksyä.

Millainen subjekti ihminen sitten on?

--- Lainaus päättyy ---

En ikäänkuin periaatteelliselta kannalta voi hyväksyä ontologiaa ja tulkintaoppia toisilleen yhteensovittamattomina, vaikka ne sitä ovat. Tämähän on se erottelu, jota muun muassa Nietzsche koetti ylittää kirjoittaessaan muistamisesta ja unohtamisesta:

...it is possible to live with almost no memories, even to live happily as the animal shows: but without forgetting it is quite impossible to live at all.

http://www.pauldoolan.com/2014/02/nietzche-on-forgetting-past.html

Ollakseen ihminen sillä täytyy olla historia, mutta historia on mahdollista vain unohtamisen vuoksi. Tämä on se horisontti, jonka sanoisin muodostavan fenomenologisen todellisuuden perustan, tai selkeämmin sanottuna tavan, jolla maailma ilmenee meille. Mutta uskonnollisessa opissa se nähtiin mystisenä. Kristillisyydessä Jumala asetti ihmiselle tehtävän, ja koko ilmenevä todellisuus oli tuota tehtävää varten olemassa. Historiallisessa mielessä voitaisiin ehkä sanoa, että varhaisten kosmologisten selitysyritysten tutkimuksella on erityistä eläintieteellistä arvoa.

 Minulla on sellainen haisu, etteivät ihmistieteet ole aivan niin erkaantuneet samasta ongelmasta, johon ratkaisuksi haettiin varhaisemmalla ajalla vastausta jumaluusopista. Tuskinpa varhaiset ihmiset olivat merkittävästi tyhmempiä kuin nykyisetkään. He käsittelivät ongelmaansa toisenlaisen kielen puitteissa. Kausaalinen selittäminen tuli kuvaan myöhemmin, ja on sen jälkeen saanut kristillisen kuvaston näyttämään jotenkin koomiselta ja vähän yksinkertaiselta. Kausaalinen selitys vaikuttaisi kuitenkin olevan ennen muuta instrumentti, välineurheilua ihmisen kuvitelmille kehityshistoriasta. Kummallinen maailma -mikä saa historian näyttämään siltä kuin se kehittyisi, ja miksi esimerkiksi luonnonvalinnan kaltaiset teoriat eivät tavoita mikä saa sattuman ja epäkelpojen ratkaisujen kautta tapahtuvan muutoksen näyttämään niin erehdyttävästi teleologiselta kehitykseltä, jolloin tarvitaan merkitysmaailman tutkimusta kuten nyt vaikka semiotiikkaa tai lingvistiikkaa? Eikö ole niin, että ymmärrys itsessään on emergentti ominaisuus ja sille käsittämättömän prosessin tulosta?
 En tiedä onko epäortodoksista ajatella, että rajapinta on lopulta käsityskyvystämme johtuva ja siksi sopimuksenvarainen. Ei ole niin, etteivät eläimet ylipäänsä ihmistä lukuunottamatta muodostaisi ymmärrystä ympäristöstään. Se vain ei ole käsitteellistä ymmärrystä siten, kuin tyypillisesti määrittelemme asian. Henkilökohtainen kokemukseni on, että esimerkiksi koira kykenee saattamaan sille ilmenevän maailman tietynlaiseen loogiseen järjestykseen. Ihmiset yleensä käsitteellistävät asian siten, että koira 'ehdollistuu'. Vikana termissä on sen mekanistinen selitysmalli, joka kieltää ymmärrystä rakentavan tahdon. Sitä paitsi mekanistiikan puolesta on helppo puhua, kun irrotetaan nurture ja nature, ja tutkitaan oliota häkissä tai pellolla. Reiluuden nimissä myös ihmistä tulisi silloin tutkia samoilla ehdoilla, ja tehdä johtopäätökset alastomasta elossaolosta, irroitettuna ymmärrykseen tähyävästä elämänmuodosta.

mks:

--- Lainaus käyttäjältä: Laika - La 16.04.2016, 13:37:20 ---Minulla on sellainen haisu, etteivät ihmistieteet ole aivan niin erkaantuneet samasta ongelmasta, johon ratkaisuksi haettiin varhaisemmalla ajalla vastausta jumaluusopista. Tuskinpa varhaiset ihmiset olivat merkittävästi tyhmempiä kuin nykyisetkään. He käsittelivät ongelmaansa toisenlaisen kielen puitteissa.
--- Lainaus päättyy ---

Koko filosofian historia viittaa siihen, että alun alkaen tietoisuus on oivallettu aineellisen todellisuuden kvaliteeteista poikkeavaksi. Raja hengettömään on vain vaihdellut: Historiallisen ajan varhaisissa vaiheissa
animistiset käsitykset levittivät henkisyyden kaikkeen. Juutalaiset rajasivat luomisopissan henkisyyden ihmiseen. "Pakanalliset" käsitykset sekoittivat kristinuskoon taas ainakin eläinten henkisyyttä. Valistus uskonnonvastaisuudessan hävitti henkisyyden kyseenalaiseen marginaaliin, josta nykyinen raivotieteellisyys ja sen rakkikoira uusateismi ovat evankelisoineet koko jutun pelkäksi typerysten illuusioksi. Toisaalta ihan laadukas  ideologioista vapaa tutkimus on siirtänyt 1900-luvun lopulla käsitystä tietoisuuden kynnyksestä aina vain kauemmaksi ihmisen erikoisasemasta.


--- Lainaus --- Kummallinen maailma -mikä saa historian näyttämään siltä kuin se kehittyisi, ja miksi esimerkiksi luonnonvalinnan kaltaiset teoriat eivät tavoita mikä saa sattuman ja epäkelpojen ratkaisujen kautta tapahtuvan muutoksen näyttämään niin erehdyttävästi teleologiselta kehitykseltä, jolloin tarvitaan merkitysmaailman tutkimusta kuten nyt vaikka semiotiikkaa tai lingvistiikkaa?
--- Lainaus päättyy ---

Osaltaan tässä vaikuttavat antrooppisen prinsiipin kaikkein narsistisimmat sovellukset: Koska minä olen kaiken kehityksen ylin tulos, kehitys on koko ajan tavoitellutkin juuri minua geeneineni ja meemeineni!


--- Lainaus ---Eikö ole niin, että ymmärrys itsessään on emergentti ominaisuus ja sille käsittämättömän prosessin tulosta? En tiedä onko epäortodoksista ajatella, että rajapinta on lopulta käsityskyvystämme johtuva ja siksi sopimuksenvarainen.
--- Lainaus päättyy ---

Pidän nyvin todennäköisenä, ettei ihminen koskaan kykene oivaltamaan ymmärryksensä elämyksen luonnetta objektiivisesti. Gödeliä vertauskuvallisesti soveltaen: Sitten, kun ihminen kykenee oivaltamaan nykyihmisen elämyksen luonteen objektiivisesti, hänpä ei kykenekään oivaltamaan oman monimutkaisemmaksi kehittyneen elämyksensä objektiivista luonnetta.


--- Lainaus ---Henkilökohtainen kokemukseni on, että esimerkiksi koira kykenee saattamaan sille ilmenevän maailman tietynlaiseen loogiseen järjestykseen. Ihmiset yleensä käsitteellistävät asian siten, että koira 'ehdollistuu'.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä on viety pisimmilleen Pavlov-Vygotskilaisessa mekanistisessa käsityksessä. Siinä ihminen on biologisesti toteutettu mekaaninen tabula rasa, johon ehdollistuminen piirtää ihmisen piirteet.

mks

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu