Vuorovaikutus > Tiukka vääntö

Universumin diversiteetistä

<< < (2/2)

mks:
1770-luvulla Bergman teki kemiaan jaottelun "orgaaninen" ja "epäorgaaninen".  Hän havaitsi elävien olioiden tuottavan yhdisteitä, joita ei muutoin ollut.

Suunilleen 150 vuotta sitten Pasteur osoitti, ettei elämä synny likaisista räteistä. Samoihin aikoihin Darwin esitti hypoteesin kuinka elämä kehittyy varhaisemmista muodoista monimutkaisemmiksi.

Yleinen käsitys oli 1900-luvulle saakka, että "elämä" oli jotain Jumalan luomaa ja "sielu" Jumalan Aatamin sieraimiin puhaltamaa  ainesta.

Tämän päivän näkökulmasta vain Pasteur ja Darwin ovat huomion arvoisia. Damasio nerofysiologiakööreineeen ovat ilmeisen epäuskottavia muka selittäessän subjektiivisen tietoisuuden elämyksellistä ilmiötä.

Meillä on siis pohdittavana kysymykset

- onko "elämä" jokin prosessi, joka käynnistyy aina/usein kunhan olot ovat sopivat

- onko "tietoisuus" kehittyneesen "elämään" olennaisesti liittyvä ominaisuus ja

- mikä on universumin diversiteetin määrä eli kuinka suuri on mahdollisuuksien avaruus ja kuinka epätodennäköisiä tapahtumia vasten näitä mahdollisuuksia pitä arvioida.

Oma kantani on, että

- Telluksella olevaa "tietoisuutta" ei ole järkevää määritellä siten, että vain ihminen tunnetuista olioista mahtuu siihen. Lukemattomat tutkimukset kädellisten ja "alempienkin"  olentojen reaktioista osoittavat poissulkevan määrittelyn ongelmaliseksi.

- "elämää" syntyy aina, kun siihen mahdollisuus on

- "älyllisen elämän" löytäminen universumista on sinänsä kiinnostavaa, mutta tuskin kovin hedelmällistä,. koska
- - etäisyys on pitkä ja dialogi verkkaisaa,
- - ongelmat tuskin ovat samoja ja
- - fiksuimmat saattavat pitää suunsa kiinni

Edellä käyvästä huolimatta olen innostunut siitä, että Proxima Centaurilla on elinkelpoisella alueella kiviplaneetta.

Jos miljardilla tähdellää pelkästään Linnunradassa on elinkelpoisella alueella oleva kohtuullinen planeetta, elämän ainutkertaisuus Telluksella on kohtuullisen haastettavissa oleva hypoteesi.

Näin siis jään ilman mainittavia hypejä odottelemaan, että oman elämäni aikana vielä löytyy vahvistus "elämän" synnystä useammin kuin kerran universumissa.

mks
 
PS:

Olen aiemmin naureskellut ajatukselle, että sattuisin kuulumaan siihen ihmeelliseen ensimmäiseen sukupolveen, jonka "totuudet" eivät olisi jälkipolvien silmissä naurettavia. Odotan nöyrästi vain vahvistusta "elämän" universaalisuuteen samassa mielessä kuin Pasteur, Darwin ja Watson/Crick avasivat ymmärrystämme. Kysymys tietoisuuden olemuksesta jää minulle näkymättämän tulevaisuuteen kuten myös muut uudet pohdinnat sitä mukaan, kun näiden nyt ymmärrettyjen ongelmien erittelyt virittävät uusia kysymyksiä.

valtteri:

--- Lainaus käyttäjältä: mks - To 01.09.2016, 12:17:01 ---1770-luvulla Bergman teki kemiaan jaottelun "orgaaninen" ja "epäorgaaninen".  Hän havaitsi elävien olioiden tuottavan yhdisteitä, joita ei muutoin ollut.

Suunilleen 150 vuotta sitten Pasteur osoitti, ettei elämä synny likaisista räteistä. Samoihin aikoihin Darwin esitti hypoteesin kuinka elämä kehittyy varhaisemmista muodoista monimutkaisemmiksi.

Yleinen käsitys oli 1900-luvulle saakka, että "elämä" oli jotain Jumalan luomaa ja "sielu" Jumalan Aatamin sieraimiin puhaltamaa  ainesta.

Tämän päivän näkökulmasta vain Pasteur ja Darwin ovat huomion arvoisia. Damasio nerofysiologiakööreineeen ovat ilmeisen epäuskottavia muka selittäessän subjektiivisen tietoisuuden elämyksellistä ilmiötä.

...

--- Lainaus päättyy ---

voitaisin puhua muös tietoisuuksien diversiteetistä. Bakteerilla, koiralla jne ja toisaalta ihmisellä tietoisuus tarkoittaa eri asioita. Eliöt elää erilaisissa maailmoissa jolloin tietoisuudetkin on erilaisia. Näille on turha etsia mitään yhteistä yleistä totuutta. Kehittyneisyys tarkoittaa itse asiassa tietoisuuden lisääntyvää diversifiaatota. Ihmislajin kohdalla on jo diversiteettiä lajin yksilöiden tietoisuuksien välillä. Kieli muodostaa ja ylläpitää toisaalta yhteistä tietoisuutta eri ihmisyksilöiden välille. 

Onko tämä tutkimusmatkailu nimenomaan länsimainen ilmiö? Onko se jotenkin luonnollinen tietoisuus, että pyritään laajentamaan tietoisuutta kohti jotain tuntematonta? Muut eliölajit kuin ihminen ei mitenkään pyri ottamaan selvää että mitä sieltä oman elinpiirin laitamilta ja ulkopuolelta oikein löytyy. Jonkinlaista pelokasta ylivarautumista yllätysten suhteen?

mks:

--- Lainaus käyttäjältä: valtteri - Pe 02.09.2016, 11:47:19 ---Bakteerilla, koiralla jne ja toisaalta ihmisellä tietoisuus tarkoittaa eri asioita. Eliöt elää erilaisissa maailmoissa jolloin tietoisuudetkin on erilaisia. Näille on turha etsia mitään yhteistä yleistä totuutta.
--- Lainaus päättyy ---

Näin varmaankin on. Toisaalta vuosien mittaan on kovasti varoiteltu eläinten - etenkin koirien - "inhimillistämisestä".  Onneksi nykytieto sallii koiran omistajillekin tilaa omaan havaintoonsa lemmikin "ymärryksestä".

Gorillojen, simpanssien ja bonobojen kyvystä tietoisuuteen, käsitteellistämiseen ja jopa huumoriin on saatu hienoja osoituksia viittomakielen avulla. Bonobot jopa opettavat viittomia lapsilleen.


--- Lainaus ---Ihmislajin kohdalla on jo diversiteettiä lajin yksilöiden tietoisuuksien välillä. Kieli muodostaa ja ylläpitää toisaalta yhteistä tietoisuutta eri ihmisyksilöiden välille.
--- Lainaus päättyy ---

Tästä oli hätkähdyttävänä esimerkkinä  Kaakkois-Australian aboriginaaliryhmä, jolta puuttui käsitteet "vasen", "oikea", "edessä" ja "takana". Niiden sijalla oli ilmansuuntia. Siis kardinaalijärjestelmä ordinaalisen sijaan!


--- Lainaus ---Onko tämä tutkimusmatkailu nimenomaan länsimainen ilmiö?
--- Lainaus päättyy ---

Ei.

Polynesialaiset, Tsingis-kaani sun muut ovat kautta historian lähteneet aloiltaan. Ihminen lajina ilmeisesti Etelä-Afrikasta. Kiinalaiset muureineen ovat melkoinen poikkeus, mutta se ratkaisu oli vuosituhantisen kulttuurin tulos!


--- Lainaus ---Muut eliölajit kuin ihminen ei mitenkään pyri ottamaan selvää että mitä sieltä oman elinpiirin laitamilta ja ulkopuolelta oikein löytyy. Jonkinlaista pelokasta ylivarautumista yllätysten suhteen?
--- Lainaus päättyy ---

Ainakin selkärankaisilla esiintyy yleisesti "eksploratiivista motivaatiota". Selvimmät esimerkit ovat lajeilla, joilla nuoret aikuisyksilöt tutustuvat ympäristöönsä yhden kesän ennen pariutumista. Asian voi toki latistaa testosteronikysymykseksi ihan siinä kuin korkeakulttuurinkin osalta väittää, että Sibelius olisi tuosta vain vasemmalla kädellä säveltänyt kahdeksannen sinfoniansa kunhan olisi saanut testosteroniruiskeita.

mks

PS: "Vapaa hahmotus" -osio olisi ollut luontevampi tälle avaukselle, mutta pidetään vielä toistaiseksi tavoitteena, että ilmaisu  "avautua tietoon ja loogisuuteen liittyville argumenteille" löytää tässäkin sijansa.

MrKAT:
Teknistä syvävilkaisua:

Löydön julkaisseessa tieteellisessä paperissa ...

http://www.eso.org/public/archives/releases/sciencepapers/eso1629/eso1629a.pdf

... on kappaleessa 5.8 kuvassa 8 "Radial velocities and chromospheric emission during a flare" kuvattu spektriviivoja tähdessä tapahtuneen n. 2.5 tuntia (0.1 d) kestävän erään flare-purkauksen (=tähden pinnan roihupurkauksen) aikana. Flare näkyy vetyalfa-viivassa ja natriumin kaksoisviivassa ja S-indeksissä (spektriviivan vahventumisena ts. levenemisenä). Mutta oleellista on että spektriviivan doppler-shiftissä (Radial velocity, RV [m/s]) ei tapahdu tilastollista kohinasta erottuvaa oleellista muutosta sen flaren aikana.

"Relevant to this study, we show that the typical flares on Proxima do not produce correlated Doppler shifts (Extended Data Figure 8 ). This justifies the removal of obvious flaring events when investigating signals and
correlations in the activity indices"

Auringonpilkut->flare-kaasupurkaukset voisivat häiritä mittausta, mutta häiriö on hyvin vähäinen doppler-shiftiin (RV) ja noilla em. spektriviivoja tarkkaillen ne flare-jaksot voitiin pyyhkiä RV-mittahavainnoista pois. (Säännöllinen 11 päivän tähden pinnan flaretussyklihän olisi voinut näyttäytyä "valeplaneettana" eli voitaisiin tulkita väärin).

Liki maan kokoinen planeetta kieppuu 7 miljoonien kilometrin säteellä ja Newtonin fysiikan laeilla emotähti Proxima Centauri kieppuu myöskin vastapuolella yhteistä massakeskipistettä mutta niin hiljaa ja pienemmällä säteellä että säteisnopeus meihin vaihtelee vain  ~+-1.4 m/s. Tämän mittaaminen, josta planeetan olemassaolo päätellään, ei ole helppoa ja altis virheille ja virhetulkinnoille. HARPS spektrilaitteen mittaustarkkuus kun on samaa suuruusluokkaa ~+-1.1..1.7 m/s.
Jos tähti olisi auringon massainen niin emme havaitsisi sitä koska sen kieppuminen olisi paljon vähäisempää. Kevyiltä kääpiötähdiltä on siksi helpompi löytää maankokoisia tällä spektriviivain doppler-menetelmällä.

mks:
Ihana puheenvuoro TED talkissa:

https://www.ted.com/talks/tabetha_boyajian_the_most_mysterious_star_in_the_universe

Tähden käyttäytymisen päällimäiset selitykset ovat ...

-  kiehtova uusi dynamiikka tähden valoisuuden vaihtelussa

- planeettaa asuttavan älyllisen kultturin teknologinen ratkaisu energiapulaan

- jotain ihan muuta

... ja seurantaan joka tapauksessa.

Kiitos jälleen kerran TED.

mks

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu