Kirjoittaja Aihe: Ansiosidonnainen rahapeli  (Luettu 7975 kertaa)

Laika

  • Jäsen
  • ***
  • Viestejä: 188
Vs: Ansiosidonnainen rahapeli
« Vastaus #15 : Ti 27.10.2015, 13:47:45 »
Vaikka meitä on joka lähtöön, jaksan uskoa siihen että valtaosa työttöminä olevista haluaa töihin.
Periaatteessa kyllä, mutta monilla työttömillä on liian korkeat vaatimukset haluamilleen töille. Työelämän pelisäännöt kovenevat jatkuvasti, eikä uuden työsuhteen ehdot ole välttämättä niin hyvät kuin aikaisemmissa työpaikossa. Työnhakijan asenne on pikemnminkin sellainen, että haluan yllä kovasti töitä, mutta paskaduuneihin en lähde.

Jos edellinen on totta -ja olen valmis uskomaan sen todeksi kuulemani perusteella kiristyneestä työtahdista- niin sittenhän insentiivien rakenne on vinoutunut sekä työntekijäpuolella että työttömien keskuudessa. On aivan standarditeorian mukaista olettaa ihmisten pyrkivän maksimoimaan omaa etuaan, ja jos työnteon mielekkyys on kärsinyt, ongelmaa yritetään korjata väärästä päästä.

On tilastollisesti osoitettavissa, että tuottavuuskehitys erkani palkkakehityksestä länsimaissa kauttaaltaan muutamia vuosikymmeniä sitten. Jos tuottavuuden kasvusta osa on yksinkertaisesti saavutettu kiristämällä työtahtia, on täysin järkeenkäypää ja teorian mukaista, että työttömyys kasvaa myös työhaluttomien vuoksi, mutta on kyseenalaista kutsua dilemmaa 'heikentyneeksi työmoraaliksi'. En julista ratkaisuani, edellinen olkoon hypoteesi.

Minun puolestani ansiosidonnaisesta voisi luopua, tosin tilanne lienee eri velkaantuneille. Kenties työttömyysvakuutuksen ehdot ja maksujen suuruus voisivat olla erilaiset suuria asuntolainoja nostaneille työntekijäosapuolille. Myös siihen pitäisi kiinnittää huomiota, että työttömyysvakuutusmaksuista ei kateta kaikkia kustannuksia. Tästä aiheutuu moraalikato vakuutusalalla, joka on tunnetusti muutenkin altis vastaavanlaisille  ilmiöille.

Ps. Tuottavuusloikista ja sen sellaisesta on puhuttu niin paljon, että pitäisi palauttaa mieliin mitä tuottavuudella tarkoitetaan ja mitä sillä ei tarkoiteta. Jos työtahdin kiristykset johtavat lopulta vapaaehtoisen työttömyyden kasvuun, niin on kyseenalaista edes puhua parantuneesta tuottavuudesta. Samoin tuottavuuden kasvulla ei tarkoiteta työtuntien lisäämistä yksittäisille työntekijöille.
'Achieving human status has never been easy.' -Erica Fudge

mks

  • Jäsen
  • ****
  • Viestejä: 311
Vs: Ansiosidonnainen rahapeli
« Vastaus #16 : Ti 27.10.2015, 14:09:50 »
Ps. Tuottavuusloikista ja sen sellaisesta on puhuttu niin paljon, että pitäisi palauttaa mieliin mitä tuottavuudella tarkoitetaan ja mitä sillä ei tarkoiteta. Jos työtahdin kiristykset johtavat lopulta vapaaehtoisen työttömyyden kasvuun, niin on kyseenalaista edes puhua parantuneesta tuottavuudesta. Samoin tuottavuuden kasvulla ei tarkoiteta työtuntien lisäämistä yksittäisille työntekijöille.


Voitaisiin kai sopia myös, ettei ole kyse tuottavuusloikasta, jos työn hintaa alennetaan kunnes heikostikin tuottavaa työtä kannattaa teettää.

mks
Meiss' sama kude on kuin unelmissakin ja uni kietoo pientä elämäämme.
Shakespeare

mks

  • Jäsen
  • ****
  • Viestejä: 311
Vs: Ansiosidonnainen rahapeli
« Vastaus #17 : Ti 27.10.2015, 14:21:29 »
Minun puolestani ansiosidonnaisesta voisi luopua, tosin tilanne lienee eri velkaantuneille. Kenties työttömyysvakuutuksen ehdot ja maksujen suuruus voisivat olla erilaiset suuria asuntolainoja nostaneille työntekijäosapuolille.

Yksi malli olisi yhdistää pankkien tarjoamien maksukykyvakuutusten, jo olemassa olevan työttömyysvakuutuksen ja työnantajan irtosamiskustannusten poolit kattamaan jossain määrin työntekijän sitoumuksia ja työttöm,yyskorvaus jäisi lähinnä elantokustannusten hoitoon.

Itse pidän olennaisimpana, että työllistyminen on aina kannattavaa. Siksi suosin alenevaa ansiosidonnaista, joka lähtee nousemaan heti ensimäisestä työllisestä päivästä. 

Lainaus
Myös siihen pitäisi kiinnittää huomiota, että työttömyysvakuutusmaksuista ei kateta kaikkia kustannuksia. Tästä aiheutuu moraalikato vakuutusalalla, joka on tunnetusti muutenkin altis vastaavanlaisille  ilmiöille.

Minua ei huolestuttaisi sataprosenttinen korvaus työttömyyden ensimäisenä päivänä. Huolestuttavaa on, että seuraavina muutamana satana päivänä tilanne pysyy vakiona ja etenkin harmaalla taloudelle altiilla alalla työllistymistä estävänä, pidemmällä tähtäimellä syrjäytymistä aiheuttavana.

mks
Meiss' sama kude on kuin unelmissakin ja uni kietoo pientä elämäämme.
Shakespeare

Patu

  • Jäsen
  • ****
  • Viestejä: 254
Vs: Ansiosidonnainen rahapeli
« Vastaus #18 : Ti 27.10.2015, 15:45:13 »
Minun puolestani ansiosidonnaisesta voisi luopua, tosin tilanne lienee eri velkaantuneille. Kenties työttömyysvakuutuksen ehdot ja maksujen suuruus voisivat olla erilaiset suuria asuntolainoja nostaneille työntekijäosapuolille. Myös siihen pitäisi kiinnittää huomiota, että työttömyysvakuutusmaksuista ei kateta kaikkia kustannuksia. Tästä aiheutuu moraalikato vakuutusalalla, joka on tunnetusti muutenkin altis vastaavanlaisille  ilmiöille.


Miksi ansiosidonnaisesta pitäisi luopua?
Vastauksia lienee kaksi: jotta kurjistuva elintaso patistaisi laiskan työttömän töihin, ja jotta työttömyyden kustannukset saataisiin pienemmiksi.

Uskokoon tuohon patistavaan kannustukseen kuka haluaa. Se varmaan pätee joihinkin työttömiin yksilöihin, mutta ansiosidonnaisen poistaminen koskisi kaikkiin työttömiin.

Työttömyysvakuutusmaksuja sen sijaan pitäisi korottaa. Nyt työnantaja maksaa keskimäärin 2,8% palkkasummasta työttömyysvakuutusmaksuja. Maksu on porrastettu työntekijämäärän suhteen.
Jos heikkevä ansiosidonnainen kannustaa työttömän töihin, ehkä työttömyyteen sidottu työttömyysvakuutusmaksu kannustaisi työnantajia tarjoamaan töitä.
Työttömyysvakuutusmaksu voisi olla vaikka =työttömyysaste/2 %. Eli jotain luokkaa 5% tällä hetkellä.
Se joka uskoo siihen että työttömyys katoaisi jos työttömät vain viitsisivät hakea töitä varmaan uskoo siihenkin, että työpaikkoja tulee lisää jos työnantajia vain viitsisi tarjota niitä.


Laika

  • Jäsen
  • ***
  • Viestejä: 188
Vs: Ansiosidonnainen rahapeli
« Vastaus #19 : Ti 27.10.2015, 21:54:58 »
Tuollainen löytyi:

Lainaus käyttäjältä: Osmo Soininvaara
Olin tekemässä esitystä ansioturvan reformista viisihenkisessä joukossa, jota voi hyvinkin kutsua epäpyhäksi allianssiksi. Meitä oli Elina Lepomäki (kansanedustaja, kok), Juhana Vartiainen (VATT, ylijohtaja), Tuomas Pöysti (valtion tarkastusviraston pääjohtaja), sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo ja minä. Jotta en ottaisi kunniaa toisten tekemästä työstä on heti sanottava, että minun osuuteni tekstiin jäi muiden kirjankirjoituskiireiden vuoksi vähäiseksi.
Esityksen voi lukea tästä.
Pääkohdat esityksessämme olivat:
Työttömyysvakuutus pakolliseksi ja Kelan hallinnoimaksi. Työttömyysvakuutus on kummallinen sekasikiö. Se rahoitetaan 95-prosenttisesti kaikilta palkansaajilta ja heidän työnantajiltaan kerätyillä veroilla. Työttömyyskassat maksavat ansioturvan menoista vaivaiset viisi prosenttia, mutta vakuutus koskee vain kassan jäseniä. Muut siis maksavat, mutta eivät saa vakuutusturvaa.

http://www.soininvaara.fi/2015/01/24/ansioturvareformi/

Minusta olisi parempi kehittää työtilaisuuksia mielekkäämmiksi tarttua kuin potkia työttömiä. Työttömyysetuuksiin joudutaan puuttumaan, jos työelämä kurjistuu, koska ihmiset vertaavat käytännössä työstä saatavaa marginaalihyötyään siihen, että luopuvat vapaa-ajastaan 'paskaduunin' vuoksi. Yleensä puhutaan työelämän tehostamisesta, työntekijäosapuolen kannalta kyse on kuitenkin työtahdin kiristyessä negatiivisesta kannustinvaikutuksesta. Valitettavasti minulla ei ole tarpeeksi tietoa kertoakseni, miten esimerkiksi suomalainen työelämä on työnteon kannalta katsottuna muuttunut parin viime vuosikymmenen aikana. Ihan totta puhuakseni välillä vaikuttaa, kuin työmarkkinoita pidettäisiin vain työn hintaan perustuvana huutokauppana, jossa hinnan noustua liikaa työnantajat sulkevat yritykset ja muuttavat Espanjaan aurinkorannalle. 'Liian korkeat työntekijäkustannukset' on sikäli kummallinen argumentti, että nähtävästi työn hinta on 'liian korkealla' liki kaikissa länsimaissa, joiden elintaso joka tapauksessa on ainakin joskus aikoinaan perustunut verrattain korkeisiin keskituloihin! Intialaisilleko ne yritysten lopputuotteet olisi tarkoitus myydä?

Teesini on, että työtahti on kiristynyt kaikissa töissä (tai se on organisoitu entistä tehokkaammin, millä selittyy työn tuottavuuden ja palkkatason erkaneminen toisistaan  25 vuotta sitten kaikissa teollistuneissa maissa, ns. palkkastagnaatio), ja se vaikuttaa rasittavuudeltaan negatiivisesti eniten suorittavassa työssä. Työntekijän työstä saama kokonaishyöty on työntekijälle eri suuri kuin maksettava nettopalkka. Tätä siistiä sisätyötä tekevän johtoportaan on tietenkin vaikea ymmärtää. Anteeksi taas vasemmistolaisuuteni. Pidin kyllä siteeraamaani ehdotusta työmarkkinoiden uudistuksiksi pääosin järkeenkäypänä.

Kysymys kuuluu: jos kerran palkkojen nousu ei ole enää aikoihin seurannut työn tuottavuuden kehitystä, niin mihin työn tuottavuuden noususta koitunut hyöty on mennyt? Se on pienoinen mysteeri.
« Viimeksi muokattu: Ti 27.10.2015, 22:06:19 kirjoittanut Laika »
'Achieving human status has never been easy.' -Erica Fudge

Renttu

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 27
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Ansiosidonnainen rahapeli
« Vastaus #20 : Ke 28.10.2015, 16:37:30 »
Koko ansiosidonnaista koskeva kuvio on ollut mielestäni työllistämistoimeksi (Kehnosti) naamioitu leikkaustoimi.

Köyhät kyykkyyn!
Evil genius seeking minions to sacrifice their lives in a world domination attempt. Must be prepared to work 24/7.

Laika

  • Jäsen
  • ***
  • Viestejä: 188
Vs: Ansiosidonnainen rahapeli
« Vastaus #21 : Ke 28.10.2015, 17:38:23 »
Koko ansiosidonnaista koskeva kuvio on ollut mielestäni työllistämistoimeksi (Kehnosti) naamioitu leikkaustoimi.

Köyhät kyykkyyn!

No hallituksen on vaikea uskottavasti selittää, että kyse olisi yhteisistä talkoista. Ei sillä, yritystä siihen on kyllä ollut. Itse päätösten vaikutukset kohdistuvat pelkästään palkansaajiin ja tulonsiirtojen varassa eläviin. Nuo vaikutukset eivät korjautuisi, vaikka taloustilanne paranisikin, koska vaikutukset kohdistuvat eri ryhmien tulonmuodostukseen epätasaisesti.

Politiikan tosiasiallisten vaikutusten seuraamista haittaa, kun talouspoliittisesti luku- ja kirjoitustaidottomat toimittajat kirjoittavat tällaista perinpohjaista soopaa ymmärtämättä käyttämiään tunnuslukuja vaikkapa maiden taloudellista menestystä mitatessaan:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1445838076593

Menestystarina, joopa joo! Jos kansantuote sukeltaa 15 %, on luonnollisesti kymmenen prosentin nousu eräänlainen menestys. Asiaa auttaa, että Irlannin talouspolitiikkaa ohjataan pitkälti euroryhmästä käsin. Avustusohjelmaan joutuneen maan vikuroidessa lieassaan euroryhmä voi pysäyttää maan talouden kuten Kreikassa. Irlanti maksaakin maassa toimivalle finanssisektorille lunnasrahoja yhteiskuntarauhasta. Euroryhmä on se elin, jonka päätöksiin ja kokoonpanoon sinäkään et voi äänestämällä vaikuttaa.

Nyt kun harhauduin aiheesta, niin sanottakoon niteeksi, että linkittämäni ehdotus ansiosidonnaisen muuttamiseksi oli ainakin Osmo Soininvaaran mukaan kustannusneutraali, eli esityksen tarkoituksena ei olisi leikata jaettavan etuuden määrää.
« Viimeksi muokattu: Ke 28.10.2015, 18:00:30 kirjoittanut Laika »
'Achieving human status has never been easy.' -Erica Fudge