Vuorovaikutus > Politiikka

Brexit

<< < (2/6) > >>

mks:
Tänään 27.3.2019 brexitin tilanne:

- 2 päivää aikarajaan, jolloin nyt voimassa olevan lain mukaan UK eroaa EU:sta.
- Theresa May on todennut, ettei kolmaskaan äänestys hänen neuvotelutuloksestaan veisi maaliin, joten siitä ei NYT äänestetä.
- EU on antanut Maylle lisäaikaa 12.4. saakka, mutta lisäajan käyttö edellyttää UK:n lakiin muutosta (muok: joka tehtiinkin 27.3.).
- Kukaan ei tiedä mille muodolle  brexitiä löytyisi parlamentissa enemistö sen enempää kuin mikä muu muoto saisi EU:n siunauksen. Sopimuksettoman ero UK voi tehdä ilman neuvottelua ja nykyiseeltä pohjalta EU ei enää neuvottele.
- Useita satoja tuhansia ihmisiä - mahdolliseti miljoona - marssi Lontoosssa brexitistä luopumisen puolesta.
- 5 750 000 ihmistä on allekirjoittanut vetoomuksen brexitistä luopumisesta.
- Gallupin mukaan 55% äänestäisi brexitistä luopumisen puolesta.

Mielenkiintoista tilanteessa on, että BBC ja johtava brittilehdistö ei ihan viime päiviin saakka ole juurikaan hiiskunut brexitistä luopumisesta. Mannermainen ja rapakon takainen lehdistö on jo pitkään puhunut siitä kuin aina vain todennäköisemmin lankeavasta vaihtoehdosta. (Vrt Donald Tusk yllä) Samoin muutamat brittieliitin edustajat yksityisesti.

Huviksi, jos kohta ei suureksi hyödyksi näin sivulliselle, voi lukea myös peliteoreettista erittelyä:

http://theconversation.com/will-theresa-mays-brexit-deal-survive-game-theory-has-an-answer-107532

https://www.newscientist.com/article/2193345-game-theory-says-brexit-negotiations-are-now-all-about-avoiding-blame/

Peliteoreettisen analyysin ongelma on sen oletus, että toimijat ovat rationaalisia. Kimurantein tilanne syntyy silloin, jos rationaalisuusoletus antaa laskelman, jossa toimijat näyttävät arkijärjestä poiketessan rationaalisilta ja meidän on sittenkin arkijärjellä pääteltävä ovatko osapuolet rationaalisia ja hyviä pelaajia vai irrationaalisia tunareita. Tähän kysymykseen peliteoria ei pysty vastaamaan. Rationaalinen pelitorian hallitsija voi hyvinkin sotkea selvän win-win asetelman loose-loose-tulokseksi juuri tästä syystä. Brexitin kohdalla tähän ajaudutaan "no deal brexitissä" tasktisen uhan toteutuessa. Myönnän, kuitenkin, ettei win-win tilaksi tunnistettua skenaariota ole vielä esitetty.

mks

Jorma Moottori:

--- Lainaus käyttäjältä: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/5050f56d-f021-46e5-a994-0f8ddd7dc524 ---Eurooppaneuvoston puheenjohtaja Donald Tusk ehdottaa vuoden lisäaikaa brexitille

Jatkoaika olisi joustava.
--- Lainaus päättyy ---

Aika hoitaa.

mks:
Brittien Brexit-turbulenssi kiihtyy!

Nyt kaikien näkyviin on avautunut johtajan valintaan liityvä ongelma: Konservatiiveilla ja työväenpuolueessa puoluejohtajan ja siis mahdolisen pääministerin valitsee sisäpiiripoppoo (jäseniä sun muita), parlamentissa puolueen edustajat voivat antaa pääministerille epäluottamuslauseen ja vaalikarja voi vain äänestää tai olla äänestämättä henkilöä, joka on äänestysaluelle asetettu ehdokkaaksi. Näin siis jo molemmilla pääpuolueilla on kummallakin kolme itsenäistä ja substanssista keskenään kommunikoimatonta settiä kustakin asiasta.
 
Eroavuudet saattavat olla käsittämättömän suuret:

Kun Labourin parlamentin jäsenet olivat antaneen Jeremy Corbynillle epäluottamuslauseen äänin 172-40, hän voitti puoluejohtajaäänestyksen 61.8%:lla äänistä (puolueen jäseniä, rekisteröityneitä äänestäjiä ja ammattiliittojen edustajia).

Mielipidetutkimusten mukaan konservatiivien perlamentaarikoista kolme neljästä kannattaa "no deal brexitiä", jos vaihtoehtona on brexitistä luopuminen, äänestäjistä kolme viidestä on päivastaisella kannalla.

Jos konservatiivit (120 000 jäsenen äänestys) valitsevat pääministeriksi Boris Johnsonin "no deal brexit"-kantoineen, Labourin Jeremy Corbynille jää käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi linnoittautua vaatimaan kansanäänestystä suosituksin luopua brexitistä kokonaan.

Selkeästi määritellyssä kansanäänestyksessä brexitistä luopuminen ilmeisesti voittaisi. On kuitenkin väläytelty "kompromissiäänestystä", jossa on yli kaksi vaihtoehtoa ja tuloksen tulkitsemisesta voitaisiin sitten politikoida hamaan tulevaisuuteen (pelkkä kansanäänestyksen järjestäminen edellyttäisi 31. lokakuuta takarajan lykkäämistä, mihin muut EU-maat varmaankin helposti suostuisivat). Toisaalta aina vain kauhistuneemmat puheenvuorot liike-elämästä toteavat, että jopa katastrofaalinen "no deal brexit" on parempi kuin pitkittyvä epävarmuus.

Ulkopuolis(t)en silmin britit pääsisivät halvemmalla ja helpommalla, jos parlamentti yksikertaisesti päättäsi perua brexitin.

mks

Jorma Moottori:
Boris Johnson ampuu kovilla ja uhkaa jättää arvioidun erokorvauksen, 44miljardia euroa, jos erosopimus ei ole mieleinen. Tällä tavalla neuvotellen Britannia näyttää eurooppalaisdemokratiaa enemmän kehitysmaalta, joten annetaanko sen vain valua sellaiseksi?

mks:
Ajan kanssa jotain selkenee ja vastaavasti uusia kysymyksiä avautuu.

Boris Johnsonin profiili on monien mielestä P.G.Wodehousen jo karakterisoima, mutta Bertram Wooster vai Gussie Fink-Nottle ...

Lontoon pormestarina Johnson menestyi.  Pääministerin tehtävä on vaativampi. Politiikassa kyky ratkaista ongelmia ei ole yhtä tärkeää kuin kyky paimentaa enemistö ratkaisuksi luullun ajatuksen ääreen. Historian tutkijoiden tehtvä on sittemmin eritellä aukesiko auvo vai helvetti.

Presidentti Trump ilmaisi Johnsoin olevan brittien Trump ja uskoi brändin suosituksi. Nähtäväksi jää.

Erehdyin Mayn suhteen. Hänellä ei ollut takataskussaan näytelmän loppuhuipennusta. Eron kyyneleet sävyttivät annetulle tehtävälle kuuliaisen pääministerin kolmasti parlamentissa ylikäveltyä lapsuuden haaveiden roolia.

Vaan mitä kuuluu Brexitile?

Brtitit päättivät kansanäänestyksellä vahingossa  erota EU:sta vaikka tarkoitus oli vain ilmaista inho EU:ta kohtaan ja liputtaa "Make Britannia Great Again"- fiilistelyjä.

Jaan britit kolmeen ryhmään (oikeasti useimmat eivät kuulu yhteenkään näistä ihan vakaasti) : Niukka enemmistö on tänään selkästi brexitiä vastaan. Jotkut  tykkäisivät brexitistä isänmaalliselta kannalta, mutta pelkäävät sen seurauksia. Hiukan suurempi joukko on brexitfundamentalisteja, joille brexit on saman tapainen meemi kuin "make America Great Again" tai saksalaisten vanhempi "Lebensraum".

Näiden vaalimassojen paimentamisen optimoinnin logiikoita sangen kyyniset poliitikot sitten pähkäilevät enemistövaalien ilmaisuköyhässä maassa.

Toiveajattelun sävyttämä enuste: Brexitiä ei lopulta tule. Britit päätyvät säätämään maalleen perustuslain ja luopumaan enemmistövaalista.

mks

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu