Kapea näkökulma

The Guardianin kolumnisti on kanssamme samoilla linjoilla:

Polly Toynbee / The Guardian:

"Devoid of agility, charisma and credibility, Corbyn has led Labour into the abyss
...
The nightmare has happened. The worst of men is elected prime minister. The hardest of times lie ahead. Unfit in every way for any kind of office, Boris Johnson takes up the reins of absolute power bestowed on any leader with such a majority.
...
Given the worst choice in history, the public preferred him to his opponent. How bad did Labour have to be to let this sociopathic, narcissistic, glutton for power beat them? That’s the soul-searching question every Labour member, office-holder and MP has to ask."

mks

Itse olen joskus ajatellut, että poliitikkojen pitäisi paljon enemmän pitää ääntä niistä reunaehdoista, joita poliitiselle päätöksenteolle nykymaailmassa on. Esim. tämä juttu, että tuotannon työpaikat ennemmin tai myöhemmin tahtovat aina päätyä Aasiaan. Ja että tämä on markkinatalouteen sisään rakennettu mekanismi, jolle ei voi kotimainen poliitikko oikein mitään. Minusta ainakin on kysymys siitä, että me nyt vain elämme maailmanhistoriassa sellaista vaihetta. ...

Joo, ne reunaehdot on  ehkä yllättävänkin ahtaat ja moninaiset. Sen näkee siitä mikromanageroinnista, pilkunviilauksista joita eri hallituksilla, hallituskausilla, on. Ja Soininvaaran kirjasta Sata-komitea – Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa, jonka hältä ostin, näkyi miten sos.turvasysteemit on niin monimutkaisia että tarvitaan (super)tietokone niiden, muutosten seurausten, hallintaan.

Sarjassa täysin metsään menneitä tulkintojani kirjoitan ajankohtaisen harhakatsauksen brittien brexit-murheisiin.
....

PS: Loppujen lopuksi Corbyn tullaan muistamaan sinä historiallisena ääliönä, jonka sokaistunut henkilökohtainen ambitio johti britit ulos EU:sta.

Sarjaan harhaisia ennustuksiani mahtui yksi kohdalleen osunut PS.

mks

Itse olen joskus ajatellut, että poliitikkojen pitäisi paljon enemmän pitää ääntä niistä reunaehdoista, joita poliitiselle päätöksenteolle nykymaailmassa on. Esim. tämä juttu, että tuotannon työpaikat ennemmin tai myöhemmin tahtovat aina päätyä Aasiaan. Ja että tämä on markkinatalouteen sisään rakennettu mekanismi, jolle ei voi kotimainen poliitikko oikein mitään. Minusta ainakin on kysymys siitä, että me nyt vain elämme maailmanhistoriassa sellaista vaihetta. Ei ole kysymys kenenkään tarkoitushakuisesti luomasta tilanteesta tms., vaan tilanteesta, joka on syntynyt, kun markkinatalous on ulottautunut maailmassa uusille alueille, joilla se ei ennen ole ollut merkittävässä roolissa.

Ja että protektionismi on oikeasti paha juttu. Tämäkin on politiikan teossa välttämättä huomioitava reunaehto. Ainakin taloushistorian luennoilla minusta ihan selkeästi sanottiin, että aikakaudet maailmanhistoriassa, jolloin kansakunnat vetäytyivät taloudellisesti sisäänpäin, olivat aina myös aikakausia, jolloin sodittiin ja kokonaisuudessaan maailma taloudellisesti ja henkisesti taantui.

Ja että suuryritykset kilpailuttavat valtioita tukien ja verotustason suhteen jne. Mikä myös on seikka joka on kotimaisen poliittisen päätöksentekijän huomioitava tehdessään kansalaisia koskevia päätöksiä. Ja että markkinoiden toimivuuteen on kiinnitettävä huomiota.

Poliittiset päätöksentekijät ovat oikeasti todella ahtaassa raossa. Ongelmien ratkaiseminen vaatisi pikemmin kansainvälistä poliittista yhteistyötä kuin sisäänpäin kääntymistä. Huolimatta tämänhetkisten populististen poliittisten liikkeiden levittämästä propagandasta, että kaikkien maiden pitäisi ensin huolehtia omista asioistaan, ja sitten vasta muitten. HE OVAT VÄÄRÄSSÄ! (Ja politiikkojen pitäisi jaksaa selittää tätä äänestäjille.)

Vastatiedon ja reinformaation käsitteitä suositellaan samaisessa jutussa valeuutisen sijasta käytettäviksi:

Lainaus

Tutkijat ehdottavat, että hylkäisimme paitsi valeuutisten myös totuudenjälkeisen ajan käsitteen. He pitävät vastatiedon ja reinformaation (uudelleentiedottamisen) kaltaisia ilmaisuja osuvampina. He määrittelevät reinformaation ääripuolueelliseksi, opportunistiseksi menettelyksi, jonka osapuolet pyrkivät vaikuttamaan julkiseen keskusteluun.

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyvinvointiyhteiskunta/unohda-puhe-valeuutisista-nain-ymmarrat-vastamedian-toimintaa

Itse olen nyt pienen ajan kuluttua taipuvainen ajattelemaan, että valeuutisen käsitteestä olisi ihan hyvä luopua, ja ruveta sen sijaan puhumaan jostain "reinformaation" tapaisesta. Koska tuntuu perustellulta uskoa, että suuri osa viestinnästä, josta puhutaan "valeuutisina", rakentaa jonkinlaisten yleisesti tunnettujen tosiasioiden varaan, tulkiten ne kuitenkin hyvin tarkoitushakuisessa kehyksessä (ja jättäen myös tarkoitushakuisesti asioita kertomatta).

Kaikissa uutisissa liitetään faktoja johonkin kontekstiin, ja valikoidaan, mitä kerrotaan. Ei voi kertoa kaikkea kerralla.

Minusta "reinformaatio" kuvaa paremmin tarkoitushakuista maailman tapahtumien tulkintaa kuin "valeuutinen". Tietenkin "vaihtoehtotiedon" tarjoajat (kuten Trump etc.) esittävät myös paljon valheita. Näitten kohdalla "reinformaatio" ei toimi yhtä hyvin. Mutta valheita tyypillisempää on kuitenkin ainakin toistaiseksi ollut tarkoitushakuinen tietojen poiminta ja niitten esittäminen kehyksessä, jossa ne näyttäytyvät omaa kantaa tukevassa valossa.