Vuorovaikutus > Vapaa hahmotus

Kirjallisuusketju

(1/6) > >>

wade:
Kunnon foorumi tarvitsee lukunurkkansa. Täällä voi listata tai kommentoida lukemiaan kirjoja, tai ottaa esiin muita oleellisia kirjallisuuden piiriin asettuvia aiheita. Voi suositella, varoittaa tai kysyä.

----

Itse tartuin ensi kertaa Raymond Chandlerin legendaariseen tuotantoon, kun eräästä kirjahyllystä Robin Cookien, Catharine Cooksonien, Stephen Kingien ja John Grishamien joukosta esiin ponkaisi Näkemiin, Kaunokaiseni (Farewell, My Lovely, 1940, Kalevi Nyytäjän suomennoksena). Mielenkiinnosta päädyin lukemaan muutaman sivullisen kirjan alusta, ja kuin huomaamattani ahmin koko teoksen muutamassa päivässä todetakseni kuinka hienoa noir-maailmaa legedaarinen Philip Marlowe asuttaa. Toki, vajaa 300 sivua ilmavaa ja tenhoavaa tekstiä kahdessa päivässä ei ole mikään urotyö.

Chandler jättää tarkoituksellisesti niin juonenkäänteet kuin henkilöhahmot pintapuolisiksi: pääosassa on synkkä ja armoton Los Angeles, urbaani paheiden pesä, jossa valon pilkahdukset ja mahdollisuudet onneen ovat harvassa, ja jos sellainen epätodennäköinen valonsäde pilkahtaan ei kukaan osaa siihen tarttua.

Marlowe ei todellisuudessa ole aktiivinen toimija romaanin maailmassa, vaan enemmän periksiantamaton ongelmien haistelija, jonka silmien ja kommentaarin kautta rikkaiden ja paatuneiden roistojen korruptoitunut ja monella tasolla vinoutunut maailma avautuu kaikessa raadollisessa herkullisuudessaan meidän tavallisten ihmisten ihmeteltäväksi. Marlowe vetoaa aina kipeästi tarvitsemaansa rahaan perustellessaan sotkeutumistaan tapahtumiin, mutta todellisuudessa rahalla ei ole juuri roolia hänen elämässään. Hänellä on selvästi moraalista selkärankaa, mutta hän ei ole varsinaisesti hyvä tai paha, enemmän juuri todistaja.

Nyt Chandleria luettuani arvostukseni Robert Altmanin Marlowe-filmatisointia The Long Goodbye (1973) nousee entisestään: elokuva siirtää juonen ja logiikan toissijaiseksi jättävän ja yksityiskohtia pursuavan Marlowe-universumin suvereenisti valkokankaalle luoden silti koherentilta ja omissa säännöissään johdonmukaiselta tuntuvan maailman.

Crime Writers' Associationin mukaan tulin lukeneeksi kaikkien aikojen seitsemänneksi kovimman rikosromaanin, ja täytyy sanoa että lukiessa todella aistii että Chandlerin esittelemissä aineksissa on monen nykyaikaan saakka ulottuneen virran alkulähteet:

1.) Josephine Tey: The Daughter of Time (1951)
2.) Raymond Chandler: The Big Sleep (1939)
3.) John le Carré: The Spy Who Came In From the Cold (1963)
4.) Dorothy L. Sayers: Gaudy Night (1935)
5.) Agatha Christie: The Murder of Roger Ackroyd (1926)
6.) Daphne du Maurier: Rebecca (1938)
7.) Raymond Chandler: Farewell My Lovely (1940)
8.) Wilkie Collins: The Moonstone (1868)
9.) Len Deighton: The IPCRESS File (1962)
10.) Dashiell Hammett: The Maltese Falcon (1930)

Taidan vastaisuudessakin tarttua aiemmin (passiivisesti) välttelemiini kovaksikeitettyihin dekkarimestariteoksiin.

Rebus:
Chandler kirjoitti hienoja kirjoja, joihin olen palannut toisen tai kolmannen kerran. Melkein yhtä usein kuin Waltarin historiallisiin romaaneihin. Waltaria olen varmaan liikaa hehkuttanut aikaisemmilla Näkökulmilla, mutta saatan aiheeseen täälläkin vielä palata.

Chandler oli elämänsä ajan ulkopuolinen ja toi saman tunnelman Marlowiin. Siinä varmaan on yksi Marlowin vetovoiman syistä vaikka tuskin sitä maailmaa, johon Chandler hänet sijoitti, moni nykyisin enää ymmärtää.

wade:

--- Lainaus käyttäjältä: Rebus - Ke 07.10.2015, 21:12:27 ---Chandler kirjoitti hienoja kirjoja, joihin olen palannut toisen tai kolmannen kerran. Melkein yhtä usein kuin Waltarin historiallisiin romaaneihin. Waltaria olen varmaan liikaa hehkuttanut aikaisemmilla Näkökulmilla, mutta saatan aiheeseen täälläkin vielä palata.

Chandler oli elämänsä ajan ulkopuolinen ja toi saman tunnelman Marlowiin. Siinä varmaan on yksi Marlowin vetovoiman syistä vaikka tuskin sitä maailmaa, johon Chandler hänet sijoitti, moni nykyisin enää ymmärtää.

--- Lainaus päättyy ---
Luetko suomeksi vai englanniksi vai sekä että? Minusta ainakin tuo Nyytäjän suomennos vaikutti erittäin hyvältä ja sujuvalta. Kysyn, koska ajattelin tilata itselleni The Big Sleepin ja/tai The Long Goodbyen, mutta pallottelen vielä kielikysymyksen kanssa.

Ja suosittelen muuten sinullekin tuota mainitsemaani elokuvaa vuodelta 1973. (The Big Lebowski on ottanut vaikutteensa siitä, eli tavallaan myös se on luettavissa Chandler-filmatisoinniksi, ainakin mutkan kautta).

EDIT. antikvariaatissa näyttäisi olevan 3 euron hintaluokassa kukin Chandlerin kuuluisimmista.

mks:
Minulta on käytännössä kokonaan kadonnut kiinnostus nykyaikaiseen lukijalta ammattitaitoa vaativan kaunokirjallisuuteen. Tieni asiantuntijoiden arvostuksista erosi suunnilleen Alastalon salissa ja koen itseni lähinnä kyllästyttävien kirjoittajien tajunnanvirran mielivallan uhriksi.

Dekkareiden kuten tlimintafilmienkin rasituksena on deegiksellä olevat luonnnevikaiset päähenkilöt, joilla oman elämän sotkut ja ratkottavat tapauksen detaljit sotkeutuvat viinanhuuruiseen ja epäuskottavaan väkivaltapunokseen.

Donna Leonin dekkarit Brunettin tutkimuksista ovat jaksaneet jonkinlaisena sekatyylinä miellyttää.

mks

Patu:
Olen dekkareiden suhteen tilassa: en lue. En, vaikka niissä olisi seassa jotain arvostettavaakin.
Jukka Kemppinen, jonka blogeja arvostan, arvostaa Chandleria. Analysoidusti, taustoittaen.
Esimerkki taustoituksesta:
"Chandlerin luonteen kummallisuuksiin kuului aivan odottamaton nöyryys joissakin asioissa. Hän opetteli kirjoittamista! Hän oli mielestään täysin oppinut yliopistomies ja sorvasi välttävää runoutta vanhoilla mitoilla. Kun nyt piti elää jostakin, hän perehdytti itsensä vaikeaan kysymykseen, kerrontaan ja tarinan rakenteeseen. Hän opiskeli roskaviihteen keinot, kuten tapahtumien kuljettamisen vuorosanoilla. Hän kirjoitti uusiksi toisten tekstin pätkiä, jopa Hemingwayta, ja yritti löytää mallejaan parempia keinoja. Ja pian hänellä oli kertomisen koneisto hallussaan."

Silti, lukekoon kuka haluaa, en käy suosittelemaan.

Kemppisen blogikoelmaa "Tuolta puolen" suosittelen - lukekaa edes yksi juttu. Asiat saavat uutta taustaa, uuden kontekstin.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta