Vuorovaikutus > Vapaa hahmotus

Länsi

<< < (6/7) > >>

mks:
Globaalin urkinnan, tiedon louhinnnan, analyysin ja laskentavoiman keskittyminen kapitalistisessa järjestelmässä on kokonaan kumoamassa demokraattis-eettisten säikeiden merkityksen ja massojen 1900-luvulla saavuttaman hyödyn lännen perinteistä.

Siksi länsi on häviämässä Aasialle; näyttää, että meritokraattinen julkinen hallinto torjuu demokraattista paremmin vallan kontrolloimattoman siirron pääomalle ja siten mahdollistaa jatkossakin yhteiskunnallisten tavoitteiden asettamisen.

mks

Laika:

--- Lainaus käyttäjältä: mks - La 30.04.2016, 09:23:47 ---Siksi länsi on häviämässä Aasialle; näyttää, että meritokraattinen julkinen hallinto torjuu demokraattista paremmin vallan kontrolloimattoman siirron pääomalle ja siten mahdollistaa jatkossakin yhteiskunnallisten tavoitteiden asettamisen.

--- Lainaus päättyy ---

Mitä noiden yhteiskunnallisten tavoitteiden pitäisi olla? Kysymys voi vaikuttaa viattomalta tai kenties hätkähdyttävältä, jos tavoite kuvataan tarpeeksi abstraktisti: jos tavoite on talouskasvu, se on muotoiltu niin yleisesti, että syntyy kummallinen mielikuva hyvinvoinnista jonkinlaisena historiattomana tai ylihistoriallisena asetuksena. Eräs aikakausia vaivaavista toistuvista oireista on käsitys tavoitteesta jonkinlaisena ideologisena totuutena, vaikka ideologiat itsessään syntyvät vastauksina ajan konkreettisiin kamppailuihin vallasta ja vaatimuksina vallasta itsessään.

...sitten paikalle saapui kolmas ja totesi, että myös valta on abstraktio ja sellaisena kuuluu myyttien, ei tietämisen maailmaan.

Mutta eikö ole kovin vasemmistolaista sanoa vallan siirtyvän kontrolloimattomasti pääomalle? Sehän oli Marxin väite, joskin Marxin väitteiden ajallinen värittyneisyys saa helposti hänet näyttämään yhteiskuntafilosofina naiivilta.

mks:

--- Lainaus käyttäjältä: Laika - Ma 02.05.2016, 01:46:25 ---
--- Lainaus käyttäjältä: mks - La 30.04.2016, 09:23:47 ---Siksi länsi on häviämässä Aasialle; näyttää, että meritokraattinen julkinen hallinto torjuu demokraattista paremmin vallan kontrolloimattoman siirron pääomalle ja siten mahdollistaa jatkossakin yhteiskunnallisten tavoitteiden asettamisen.

--- Lainaus päättyy ---
Mitä noiden yhteiskunnallisten tavoitteiden pitäisi olla?
--- Lainaus päättyy ---

Mikäpä minä olisin tuohon vastaamaan! Lausumani koskee sitä voidaanko yhteiskunnallisia tavoitteita asettaa vai ei. Meritokratiassa voidaan ajatella, että tutkimuksen keinoin selvitellään mitä tavoitteita kansan parhaaksi tulisi asettaa. Ideaalissa demokratiassa tavoitteet määrittyvät per capita painotetulla arvostuksella. Kleptoktratiassa (esim Venäjä) ja lobbykratiassa (esim EU) oligarkit/organisaatiot vetelevät kehitystä ulkoa katsottuna miten sattuu ja törmäysten riski kasvaa.


--- Lainaus ---Mutta eikö ole kovin vasemmistolaista sanoa vallan siirtyvän kontrolloimattomasti pääomalle? Sehän oli Marxin väite, joskin Marxin väitteiden ajallinen värittyneisyys saa helposti hänet näyttämään yhteiskuntafilosofina naiivilta.

--- Lainaus päättyy ---

Onpa ihanan inspiroiva lausuma!

Aloitan "vasemistolaisuudesta".

Ensinnäkin olen itse "vasemmistoilainen" siinä mielessä, että olen sosialidemokraattisen puolueen jäsen. En tänään liittyisi, koska puolue on etenkin Lipposen kaudella etääntnyt kauaksi sosialidemokraattisista arvoista valtapoliittiseksi peluriksi. En kuitenkaan eroa, koska olen muutamalla tavalla historiallisesti sosialidemokratiaan sitoutunut.

Oliko Marx vasemmistolainen? Onko "marxilaisuus" vasemmistolaista? Mielestäni ei.

Maailman kaksi johtavaa nimellisesti marxilaista valtiota - Neuvostoliitto ja kommunisti-Kiina - olivat tyypillisesti "fasistisia" valtiota, jos sinänsä vaikeasti määrittyvässä ja lähinnä haukkumasanakäyttöön jääneessä "fasisimissa" nähdään kansallisuusaatteellisesti aktiivinen omaa kansaa sekä palveleva että sortava diktatuuri. Perinteellisesti on kinattu olivatko Mussolinin Italia ja Hilterin Saksa äärivasemmistolaisia vai äärioikeistolaisia yhtesikuntia. Mielestäni kina on tarpeeton, koska järkevämpi jako menee sen mukaan mikä peruste arvotuksen pohjaksi valitaan

Miten ajattalutapoja pitäisi luokittaa? Voiko niistä ylipäätään löytää mitään yhdelle dimensiolle kaiken rahvaan ymmärrettäväksi kuvautuvaa sisältöä?

Ideaalinen demokratia edellä mainitusti toteuttaa per capita painotettua arvotusta.

Ideaalinen markkinatalous noudattaa ostovoimaisesti painotettua arvotusta.

Miten painottavat esimerkiksi teokratia, politia, plutokratia, kleptokratia, cyberkratia, lobbykratia tai "hyväveliverkko" on täysin arvoitus eikä niitä voi luonnostaan lankeavalla tavalla sijoittaa Ranskan vallankumuksen jälkeisen parlamentin istumajärjestyksen mukaiselle vasen-oikea jatkumolle. Itse käytän oman määritykseni mukaista tapaa, jossa per capita painotettu arvotus on vasemmalla ja siitä poikkeavat oikealla. Tämä määritys on monella tapaa ristiriidassa tavanomaisilla indoktrinaatioilla viritettyjen tunnekuohoja hyödyntävien poliittisten leimauksien kanssa.

mks

Laika:

--- Lainaus käyttäjältä: mks - Ma 02.05.2016, 10:53:16 ---Miten ajattalutapoja pitäisi luokittaa? Voiko niistä ylipäätään löytää mitään yhdelle dimensiolle kaiken rahvaan ymmärrettäväksi kuvautuvaa sisältöä?

Ideaalinen demokratia edellä mainitusti toteuttaa per capita painotettua arvotusta.

Ideaalinen markkinatalous noudattaa ostovoimaisesti painotettua arvotusta.

Miten painottavat esimerkiksi teokratia, politia, plutokratia, kleptokratia, cyberkratia, lobbykratia tai "hyväveliverkko" on täysin arvoitus eikä niitä voi luonnostaan lankeavalla tavalla sijoittaa Ranskan vallankumuksen jälkeisen parlamentin istumajärjestyksen mukaiselle vasen-oikea jatkumolle. Itse käytän oman määritykseni mukaista tapaa, jossa per capita painotettu arvotus on vasemmalla ja siitä poikkeavat oikealla. Tämä määritys on monella tapaa ristiriidassa tavanomaisilla indoktrinaatioilla viritettyjen tunnekuohoja hyödyntävien poliittisten leimauksien kanssa.

--- Lainaus päättyy ---

Olen pohtinut mielessäni, miksi poliittisessa kulttuurissa esimerkiksi paljon vaahtoamani eläinsuojelukysymys mielletään äärimmilleen vietynä tyypillisesti nuorten vasurityttöjen harrastuksena (missä ovat kovan oikeiston eläinaktivistit, kuolivatko ne sukupuuttoon?), ja olen pallotellut mielessäni vastauksen löytyvän jostain hierarkisen ja anarkisen maailmanjärjestyksen akselilta. En välttämättä tavoita, mitä tarkoitat, ajatukseni ovat kovin vanhanaikaiset: katson vasemmistolaisten mieltävän valtion instrumentiksi toteuttaa hierarkian tasoittamista. Se on paradoksaalinen idea, sillä siihen tosiaan on vaadittu perinteisesti valtion edustamia hierarkisia rakenteita. Ajattelen niin, että yksilötason (tosin sisäinen kehittyminen tapahtuu aina yksilötasolla, ja siksi Nietzsche ja Marx ovat filosofeina niin vaikeasti yhteensovittamattomia ajattelijoita) valinnat ovat liki kelvoton tapa uudelleenorganisoida suuria rakenteita. Koska se on kuitenkin jossain mielessä 'ainoa' tapa, uhkaa yksilö sulkeutua -Weberin kuvausta käyttääkseni- teknologian rautahäkkiin, jossa yksilö on sitä vahvemman järjestelmän pieni ja korvattavissa oleva palanen. Jotta vasemmistolainen ajatus egalitarismista toteutuisi, täytyy olla jokin yksilöiden kyvyt ylittävä voima, koska yksilöinä olemme mitättömiä kuin teuraseläimet auton lavalla.
 Tarraudun tässä kohdin yleensä epätoivoisesti sivistyksen ideaan. Muuttakoon yksilö itse itsensä, tulkoon yli-ihminen ja niin edelleen. En sittenkään usko, että tärkeitä asioita voidaan kuvata yhdellä dimensiolla rahvaalle tekemättä niistä karikatyyrejä. Mutta toisaalta pidän epäreiluna aliarvioida kanssaihmistä ja väittää, että vaikeat ongelmat on pakko esittää kuin lapsille, helppoina. Olen kai aika lähellä teokraattia, jos listastasi ryhdyttäisiin valitsemaan. Jumalia on vain monenlaisia, kuolleita, eläviä, ajan ihmiselle käsittämättömiä. Kuolleilla on nimet, vaan elävillä ei: siksi joitakuita kenties harhauttaa virhekäsitys, ettei jumalia enää palvota (ainakin kuolleet niistä näyttävät nyt jo hiukan naurettavilta, kun historia on riisunut niiltä naamiot). Pelottavampia ovat ne jumalat, joille ei ole nimeä, joita ihmiset eivät osaa nimetä. Kuten panopticonissa, sellainen jumala tarkkailee ihmistä tulematta itse nähdyksi. Sen vuoksi ihminen päätyy lopulta tarkkailemaan itse itseään ja totuttautuu siihen lopulta niin, että kuvittelee tekevänsä sen omasta tahdostaan (1). Sellaisen ihmisen täytyy esimerkiksi oppia rahan arvo, jotta hän käyttäytyisi kuten taloudellisen ihmisen tulee. Sanoisimme jollain tapaa virheelliseksi ihmistä, joka saapuisi keskuuteemme nyt, ja ei ymmärtäisi rahan mieltä. Sellaisen ihmisen läsnäolo olisi loukkaus arvostelmiamme kohtaan.

Weberillä muistaakseni oli jokseenkin pessimistinen kuva kapitalistisesta järjestelmästä, sillä hän katsoi kapitalismin syntyneen erityislaatuisen ajattelutavan oloissa. Kun järjestelmä on kerran rakennettu, se toimii omalakisesti palautumatta alkuperäisiin oletuksiin ja arvostuksiin (2).

(1) Lainaan Foucaultia, joka käyttää Benthamin panopticonin ideaa modernien kasvatuslaitosten kuten koulujen, vankiloiden ja sairaaloiden kuvauksessaan. Foucault'lle valta on strateginen suhde, jossa tieto palvelee erilaisia päämääriä ja muokkaa yksilöitä, saa yksilöt toimimaan noiden päämäärien mukaisesti. Hän ei silti päädy esittämään tarkkaa määritelmää vallasta, vaan käytännössä tulee esittäneeksi negaatioiden kautta mitä se ei ole, ja mitä virhekäsityksiä vallasta ja vallankäytöstä on purettava moderniteetin ymmärtämiseksi

(2) Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, 1905

MrKAT:
Yksi tärkeä (Kemppinen vihjaisi joskus 2011) on tämä palkittu teos:

Ian Morris: Why the West Rules - For Now :  The Patterns of History, and What They Reveal About the Future , 2010 (Farrar, Straus and Giroux)
 - https://en.wikipedia.org/wiki/Why_the_West_Rules%E2%80%94For_Now

En ole lukenut itse mutta tuon wikin mukaan maantiedeselitys painottuu, esim. jokien ja sisämeren tärkeä merkitys laivojen kehitykselle ja kauppareiteille. Eikä se Morrisilla jää pelkkään lätinään vaan on tarkkaan syvällisesti tilastollisesti laskeskellut.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu